Murhaaja oikeussalissa (runo)

Murhaaja astuu saliin.
Huomio on hänessä.
Yleisö kiinnostuu.
Huomio on hänessä.
Tuomio on ilmassa.
Murhattu ei ole
vanha, likainen mies.
Elämä päättyy äkisti.
Elämä päätetään äkisti.
Jos ruumis on kaunis,
saa se enemmän huomiota
kuin kulunut ja hylätty.
Tuomiokin on kovempi.
Murhaajan katse ei tavoita
anteeksiantoa.

Näyttelijät ovat karjaa

Ohjaaja Alfred Hitchcock  totesi aikoinaan, että näyttelijät ovat karjaa, jotka ovat helposti korvattavissa.

Nythän tämä lausahdus olisi ammatillinen itsemurha. Mieleen tämä lausahdus tuli kun viime aikoina suitsutettu Aku Louhimies pudotettiin kerralla alas kun syytöksiä näyttelijöiden rääkkäämisestä ropisee. Kohta ujoimmatkin ovat naulanneet Louhimiehen ristille.

Taitaa jäädä sen takia ohjaus-Jussi saamatta Louhimieheltä, vaikka Suomen katsotuin elokuva sen ansaitsisi. Jussi-gaalassa on jännitystä enemmän kuin vuosiin. Se on varmaa. Kamera liene tiivisti kerrankin ohjaajissa kivojen leninkien sijaan.

Ohjaajia, jotka ovat vieneet näyttelijät äärirajoille on riittänyt niin Suomessa kuin ulkomailla. Nopeasti tulee montakin mieleen. Ennen kukaan ei tohtinut valittaa kohtalostaan. Ehkä ihmiset olivat tottuneet tylympään kohteluun. Olisivatko näyttelijät pehmeämpiä? En tiedä. Media ei ainakaan olisi asiasta kirjoittanut.

Miesten tällainen kohtelu on helpompi kai kestää, kun miesten kulttuuri pienestä pitäen perustuu valta-asetelmiin, jossa toiset komentelevat ja toiset alistuvat. Naisille kova kohtelu lienee sitten vaikeampaa kestää.

Se on sitten oma asia, kuinka paljon taiteen vuoksi täytyy kärsiä ja onko se tarpeellista. Mieleen vain tuli, että Louhimiehen ja hänen kaltaistensa metodit lienevät olleet hyvin alan tiedossa ja kenenkään ei olisi ollut pakko mennä hänen elokuviinsa.

Viihdealalla on paljon mätää, koska ala on niin haluttu työpaikka. Vaaditaan seksiä ja kähmitään, koska se on ollut mahdollista ja sitä on pidetty alaan kuuluvana. Tästä metoo-touhusta on nyt se hyöty, että jatkossa kaikki toimivat asiallisemmin.

Minua ehkä mietityttää se lynkkaamisen meininki. Vain miehiä viedään toisensa jälkeen suoriin lähetyksiin televisioon teurastettavaksi. Eikö rajat ylittävä huono kohtelu pitäisi viedä ensin sitten poliisin mietittäväksi?

Ruotsissa teatterinjohtaja jo riisti henkensä ja tuleeko ruumiita lisää? On oikeastaan sama mitä epäasiallisesta kohtelusta syytetyt sanovat puolustuksekseen. Maine on mennyt joka tapauksessa ja todennäköisesti myös elinkeino.

Kenenkään ei tarvitse kestää ahdistelua tai epäasiallista kohtelua. Mietin vain, mihin tämä kaikki johtaa. Uskaltavatko miehet kohta sanoa ja tehdä enää mitään? Tuleeko metoo-touhusta eräänlainen uusi rasismikortti?

Mietitään vaikka tätä Ina Mikkolan uutta sarjaa pornomaailmasta. Oliko se nyt I love Porno? Mitä jos mies olisi tehnyt tällaisen sarjan? Hän olisi törkyvaari, jonka päälle syljettäisiin. Sama homma oli tämä kuin kansanedustajille jaettiin Pimppini on valloillaan-kirja. Mitä jos pöydälle olisi ilmestynyt Kullini on kovana-kirja? En uskalla ajatella edes kohun määrää.

No. Säännöt eivät ole enää samat todellakaan, vaikka alkuperäisestä aiheesta eksyinkin.

Turhuuksien rovio

Kaikki me tiedämme, että elämä on turhaa ja että elämässä on paljon turhaa.

Girolamo Savonarola oli aikanaan munkki ja parannussaarnaaja, joka saarnasi 1400-luvun lopun ihmisten löyhää moraalia vastaan. Moraali kun historian saatossa lähes aina ollut joidenkin ihmisten huolena. Varsinkin muiden kuin oman itsensä moraali.

No, hän usutti kannattajansa keräämään firenzeläisiltä kaikki esineet, jotka viittasivat hänen mielestään syntiin. Siitäpä sanonta Turhuuksien rovio tulikin, kun näitä tavaroita poltettiin roviolla. Lopulta mies itsekin päätti päivänsä roviolla. Moraalinvartijoille tuppaa aina käymään köpelösti.

No taas, nuo ajat painottivat syntiä ja sitä löydettiin lähes kaikesta. Turhuutta taas en usko, että tuo aika piti sisällään. Meidän aikamme kyllä pitää. Kauan sitten olemme ohittaneet pisteen, että meillä olisi vain välttämätön. Me suorastaan pursuamme turhuutta ja elämme turhuudesta.

Itse taistelu syntiä vastaan on hävitty, koska kukaan ei edes enää tiedä, mitä synti on.  Ihmiset eivät edes tunne tekevänsä syntiä, koska nykyään kaikki on itselleen sallittu, mutta moralisointi on sitten toisia ihmisiä varten.

Savonarola on saanut historian saatossa tietenkin muitakin innokkaita polttelijoita seuraajakseen. Usein syynä on, että tiettyinä aikoina vain tietty tapa ajatella on ollut hyväksyttävää.

Eniten tämä on näkynyt taiteessa, sillä kirjoja ja maalauksia on helppo polttaa, jos ne eivät kyseistä vallanpitäjää tai moraalinvartijaa miellytä. Taide onneksi uusii itse itsensä, eikä sitä voi täysin tuhota tai pakottaa mieleisekseen. Välillä tietysti ihmisiäkin on poltettu tai muutoin surmattu ajatustensa takia.

Historia on sen osoittanut, että ehdottomat tavat ajatella, ihan kuin myös ehdottomat ideologiatkin kaatuvat aina. Synkimmässä piinassakin syntyy uutta taidetta niin kuin uutta tapaa ajatellakin. Ihmisen sielun voi nujertaa, mutta kollektiivinen sielu ei tuhoudu koskaan. Vielä vähemmän taide, vaikka se ei vastaisi kulloinkin oikeaa tapaa ajatella.

Pakkaset loppuivat (runo)

Pakkaset loppuivat vihdoin.
On räntäinen ja märkäinen maa.
Kevät yrittää tulla.
Me välttelemme sitä.
Ja luonto ei tiedä mitä tekee.

Kävelen kadulla.
Menisinkö asemalle?
Ihmisiä tulee vastaan kadulla.

Hekin ajattelevat kuten minä.
En vain tiedä mitä.
Samat ovat huolet murheet kaikilla.
Toiset kertovat, toiset pitävät sisällään. 
Jotkut vittuilevat, jotkut itkevät.

On vielä aikaa ajatella.
Katsella, kun taloja korjataan.
Lauantai-aamu ja paljon tehtävää.

Tyhjä lompakko ja muuta ajatelmia

Törmäsin erääseen näyttelijä Robin Williamsin sanontaan, että mikään ei opeta sinulle elämässä yhtä paljon kuinka tyhjä maha, tyhjä lompakko ja särkynyt sydän.

Pakko myöntää, että kun on nyt itse kamppaillut rahavaikeuksien kanssa, niin muuten elämä on jalostunut. Eikä mitään ongelmaa olisi, jos pitäisin Charles Bukowskin tavoin elämästä, josta ei tiedä, mistä seuraavana päivänä herää ja rahansa saa.

Minä sen sijaan pelästyn kun uusi lasku tulee postiluukusta.

Olen loppujen lopuksi turvallisuushakuinen ihminen ja pidän siitä, että tiedän, että pankkitililläni on rahaa. Mutta kun tulot ovat työttömyyden myötä radikaalisti laskeneet, niin laskujen maksu ajallaan on hyvä tunne.

Olen itse tehnyt virheitä. Olisi hölmöä väittää toisin. Olisin voinut säästää pahan päivän varalle yms. minkä kaikki tiedämme. Mutta en jaksa ruoskia itseäni loputtomiin. Sehän ei enää muuta yhtään mitään. 

Maailma on muuttunut, ei ole enää pikkuruisia alivuokralaisluukkuja, joissa voit asua lähes ilmaiseksi. Kaikki maksaa helvetisti. Tosin ruokaa olen oppinut laittamaan edullisesti. Peruna on lähes ilmaista tiesittekö.

Tällä hetkellä onneksi on kalenterissa täytettäkin. Jo pari juttukeikkaa viikossa tekee taloudelle ihmeitä. Ehkä opin tästä vielä elämään niukemmin tulevaisuudessa. Toisaalta täytyy ihmisen elääkin. Ei ole elämää olla kotonakaan koko elämäänsä mahdollisimman halvalla.

Itse en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka yrittävät piilotella taloudellisia ongelmiaan tai peräti työttömyyttä. On oikeastaan sama mitä muut ajattelevat, kun itse tietää mitä on. Ja siihen köyhyyteenkin voi kuka tahansa pudota.

Ja lopuksi voisi todeta, että on kyllä huomannut, että ystävät ovat ystäviä.