Tyhjä lompakko ja muuta ajatelmia

Törmäsin erääseen näyttelijä Robin Williamsin sanontaan, että mikään ei opeta sinulle elämässä yhtä paljon kuinka tyhjä maha, tyhjä lompakko ja särkynyt sydän.

Pakko myöntää, että kun on nyt itse kamppaillut rahavaikeuksien kanssa, niin muuten elämä on jalostunut. Eikä mitään ongelmaa olisi, jos pitäisin Charles Bukowskin tavoin elämästä, josta ei tiedä, mistä seuraavana päivänä herää ja rahansa saa.

Minä sen sijaan pelästyn kun uusi lasku tulee postiluukusta.

Olen loppujen lopuksi turvallisuushakuinen ihminen ja pidän siitä, että tiedän, että pankkitililläni on rahaa. Mutta kun tulot ovat työttömyyden myötä radikaalisti laskeneet, niin laskujen maksu ajallaan on hyvä tunne.

Olen itse tehnyt virheitä. Olisi hölmöä väittää toisin. Olisin voinut säästää pahan päivän varalle yms. minkä kaikki tiedämme. Mutta en jaksa ruoskia itseäni loputtomiin. Sehän ei enää muuta yhtään mitään. 

Maailma on muuttunut, ei ole enää pikkuruisia alivuokralaisluukkuja, joissa voit asua lähes ilmaiseksi. Kaikki maksaa helvetisti. Tosin ruokaa olen oppinut laittamaan edullisesti. Peruna on lähes ilmaista tiesittekö.

Tällä hetkellä onneksi on kalenterissa täytettäkin. Jo pari juttukeikkaa viikossa tekee taloudelle ihmeitä. Ehkä opin tästä vielä elämään niukemmin tulevaisuudessa. Toisaalta täytyy ihmisen elääkin. Ei ole elämää olla kotonakaan koko elämäänsä mahdollisimman halvalla.

Itse en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka yrittävät piilotella taloudellisia ongelmiaan tai peräti työttömyyttä. On oikeastaan sama mitä muut ajattelevat, kun itse tietää mitä on. Ja siihen köyhyyteenkin voi kuka tahansa pudota.

Ja lopuksi voisi todeta, että on kyllä huomannut, että ystävät ovat ystäviä.