Runo Diego Maradonan kuolemasta

Synnyit köyhänä.
Taisit myös kuolla köyhänä.
Jumala antoi sinulle lahjan.
Osasit pelata palloa.
Olit miljoonien sankari,
sinulle perustettiin kirkko,
naiset palvoivat sinua,
ja miehet kadehtivat,
kun olit nuori ja jumala.
Sitten olit miljoonien sylkykuppi.
Lihava, narkomaani, arvaamaton.
Sellaista urheilijan elämä on elävänä jumalana.
Ei kukaan odottanut sinun elävän vanhaksi.
Sitä viina ja huumeet saavat aikaan.
Niillä turrutit sydäntäsi ja sieluasi.
Unohdettuna et kuollut, mutta
patsaista sinulle emme tiedä.

Elämäni tapahtumat (runo)

Elämäni tapahtumat.
Äkkiä palaavat silmiini.
Yksi toisensa jälkeen.
Mikä tarkoitus niillä oli?
Miksi nämä muistot jäivät?
Toiset menivät palaamatta takaisin.
Ne olen kadottanut iäksi.
Ikäänkuin elämällä, ei olisi ollut silloin merkitystä.

Vihaa puhkuvat ihmiset

Tästä olen joskus aiemminkin kirjoittanut, mutta kun mikään ei ole muuttunut. Niin antaa mennä. Itse olen huomannut, että ihmiset puhkuvat nykyisin negatiivisuutta ja suoranaista vihaa. Somen myötä tämä ventovieraiden sättiminen ja haukkuminen on vain saanut uutta virtaa. 

Toimittajan työssä kohtaa ajoittain hyvinkin aggressiivisia ihmisiä. Kieli saattaa olla jotain aivan käsittämätöntä, sinut voidaan haukkua aivan maanrakoon jostain aivan naurettavasta syystä. Työelämässä on jotenkin sellainen kulttuuri, että toiselle ihmiselle voi puhua miten törkeästi tahansa. 

Tällaiseen tilanteeseen törmäsin noin viikko sitten. Olin aivan suu auki, miten joku voi puhua noin törkeästi, vaikka emme ole koskaan edes tavanneet. En jää näitä miettimään koko loppuelämäksi, mutta herkkänä ihmisenä tuollainen käytös haavoittaa minua. 

Ja kyse on harvemmin edes lukijoista, jotka haukkuisivat. Enemmän kollegoista tai asiakkaista, jotka luulevat, että asiakkaana saa käyttäytyä ihan miten haluaa. Tämä sama kulttuuri koskee valitettavasti myös kaikkia muitakin aloja työelämässä. Itse olen monesti seurannut, miten törkeästi ihmiset kohtelevat asiakaspalvelussa olevia ihmisiä. 

Nykyisin ei tarvitse edes provosoida, että saa paskaa niskaansa. Hullua kyllä jos kyseenalaistat keinopositiivisuutta ja teennäisyyttä saat itse negatiivisen ja kiukkuisen maineen. 

Ja ne ihmiset, jotka luontaisesti haastavat ja ajattelevat eri tavalla ja eivät alistu kaikkeen kohteluun ovat kaikkein tiukimmilla. Jos vain nielet ja nielet paskaa, saat toki olla rauhassa. Ei silloinkaan aina. 

Ja mikä omituisinta, kritiikki koetaan samaksi asiaksi kuin haukkuminen ja kritiikin kohteen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tarttuminen. Minulla on oikeus kritiikkiin, vaikka krittiikki olisi jo vihaa ja halveksuntaa, ajatellaan. 

Monet julkkikset ovat törkeän kohtelun kohteena, kun ihmiset luulevat automaattisesti, että jos ihminen on julkisuudessa, niin häntä saa haukkua ja kohdella miten tahansa. On myös paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan edes julkisuuteen halunneet, vaan ovat julkisuudessa jonkun aseman yms. sellaisen syyn takia.

Uusi Eeden (runo)

Me kaikki haluamme uuteen Eedeniin.
Ei häpeää elämästä, ei häpeää virheistä.
Kaikki korjattuna.
Kaikki anteeksiannettuna.
Paratiisi täydellisenä.
Kävelemme siellä yhdessä.
Käsi kädessä.
Hengitämme yhdessä
uutta Pyhää maata,
jota ei ole ehditty
tahrata ja tuhota.
Maa, josta voimme
olla ylpeitä
jälkeen syntiinlankeemuksen.

Katsottua: Maa jota ei ole: Runollinen näkemys Edith Södergranin kohtalosta

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Esa Pesonen (@esapesonen) jakama julkaisu

Edith Södergran on ollut yksi suosikkirunoilijoistani. Tuo runouden suuri yksinäinen, joka kirjoitti nyt jo menetetyssä Karjalassa köyhyydessä ja keuhkotautisena. 

Nykyisin itsekin keuhkosairaudesta kärsivänä ja sen vuoksi paljon omissa oloissa olevana olen päässyt Edithin kohtaloon entistä paremmin sisälle.

Edithin köyhyys ei ollut mikään ihme, sillä Edithille ei maksettu edes kirjailijanpalkkioita. Hyvä, ettei joutunut itse maksamaan kirjastaan, kuten kohta nykyään on. Naiskirjailijoiden arvostus Edithin aikoina tietenkin oli mitä oli.

Sittemmin tuo kuva on hänestä muuttunut, mutta runot ovat tänä päivänäkin upeita, toisin kuin useimmat Södergranin aikalaisten kirjoittamat 1910-luvulla, jotka vaikuttavat auttamattoman vanhanaikaisilta. 

Edithin kuvan on luonut pitkälti hänen hyvä ystävänsä Hagar Olsson, joka myös toimitti Edithin runoja. Heidän suhteensa vaikutti elokuvan perusteella lähes rakkaussuhteelta.Kirjoitin Edithistä näin yli seitsemän vuotta sitten, joten ei enempää hänen elämäntarinastaan, vaan Edith-elokuvasta Maa jota ei ole. 

Se on 1970-luvulla tehty piiruntarkka kuvaus Edithin elämästä. Paikoittain se kärsii 1970-luvun helmasynnistä eli laahaavuudesta. Tämä tv-elokuva onkin pidempi kuin moni teatterielokuva, 2,5 tuntia. 

Södergranin roolin näyttelevä Pirkko Nurmi on jopa esikuvansa näköinen. Hän näyttelee roolin herkästi ja taitavasti. Ei vetäen yli tai ali. Nurmea ei ole juuri näkynyt elokuvissa vuosikymmeniin, joten kasvot eivät ole kuluneet elokuvan kannalta.

Muut näyttelijät elokuvassa jäävät pahasti Nurmen varjoon, tosin kapeastihan heille oli annettu eväitä. Elokuvaan on saatu runollinen ja kaihoisa tunnelma. Näitä ominaisuuksia tavoitetaan harvemmin nykyisin. 

Onneksi elokuva on ymmärretty tehdä Södergranin äidinkielellä ruotsiksi. Suomenkielisenä elokuva olisi pahasti vesittynyt. Jossain kohdin liian runollinen replikointi tökki, mutta se oli kaikkien runoilija/kirjailijaelokuvien ongelma ennen. Ei Edithkään ehkä koko ajan puhunut jälkipolville kohtalokkaina säilyvinä sanoilla, vaan oli nainen pelkoineen ja haluineen.

Runoja vuoden harmaimmalta päivältä

Vanha nainen
Vanha nainen puistonpenkillä.
On vuosi 1973.
On kylmä syksy, mutta se ei naista haittaa.
Hän on yksin. On ollut jo kauan.
Nyt hän seuraa ohikulkevia ihmisiä.
Joskus hän oli se, jota seurattiin.
Hän on tyytyväinen yksinäisyytensä.
On aina muistot, jotka ovat tuoreita.
Oli kuolemaa, rakkautta, niin ja muutakin,
sinä päivänä, jolloin kaupunki oli hänen.

Enkelin hiukset
Onneksi annoit minulle ylimääräisen peiton.
Täällä missä olen,
on kylmä öisin.
Enkelin hiuksiasi en voi hyväillä.
Siihen minun täytyy tyytyä.
Tiedän, että olet siellä,
minne pakenit vaikenevaa elämääsi.
Ehkä palaat.
Näin olet aina tehnyt.
Ja palasit.
Enkelin hiuksesi olivat ajettu.

Surevat kuningattaret
Surevat kuningattaret
kuninkaan haudan äärellä.
Äiti, vaimo ja tytär.
Kaikki katsovat mustissaan
etenevää hautajaissaattoa.
Kuningas oli vaitelias mies.
Erilainen kuin huikenteleva veljensä,
josta ei koskaan tullut kuningasta.
Kuninkaasta tuli kuningas tahtomattaan.
Hänellä olisi riittänyt olla prinssi.
Vastuu tappoi hänet,
ja pois karannut vastuuton veli.
Jäljellä ovat vain kuningattaret,
jotka itkevät kuningastaan vain salaa.

Verisade
Marie O´Day oli tanssija
Jumalan kaupungissa,
jossa jumalattomat elivät.
Kukaan ei kaivannut häntä,
kun Marie eräänä päivänä katosi.
Hänen miehensä tappoi Marien.
Melkein katkoi kaulan.
Mustasukkaisuuksissaan.
Verisateen jälkeen
upotti hänet suolaiseen järveen,
jossa edes ruumiit eivät maadu.
Marie ajautui rantaan.
Hänen ruumiinsa löydettiin.
Sen löysi kummajaissirkus.
Marie kiersi sirkuksessa.
Itse hän ei siitä tiennyt.
Yhä Marie odottaa hautajaisiaan.
Kolikolla sai nähdä Marien.
Näyttelyesineenä.
Senkin Marie kesti
kohtaloaan ansaitsematta.

Satunnaisia ajatelmia

Twitter on kyllä mielenkiintoinen paikka. Se on melkein pelkkää riitelyä, toisten haukkumista, vähättelyä, maalittamista ja kaikkea muuta mahdollista epämiellyttävää. Silti siellä tulee käytyä. 

Yksi hämmästyttävä riitelyn aihe siellä oli se, kun joku rohkeni sanoa, ettei miehellä ole kuukautisia. Jotkut kokivat tämän hyökkäykseksi transihmisiä vastaan. Okei.

No. Kyllä ne vähissä taitavat olla ne miehet, joilla on kuukautiset. Ellei sitten puhuta henkisistä kuukautisista. Minulla on sitten kuukautiset joka päivä. Todistaa tämäkin riita sen, että riidan, kiukun ja haukkumisen rajat ovat rajattomat. 

Vähän aikaa sitten uutisoitiin myös helsinkiläisten tavasta lausua s-kirjain, joka kuulemma ei suhise riittävästi. Itse en ole moista pistänyt merkille. Ehkä  se sitten on erilainen eri puolella maata. Tietynlaista Helsinki-vihaa kyllä löytyy. Joskus jotkut väittävät maakunnissa, että helsinkiläiset ovat ylpeitä tai olevinaan. Jaa. 

No en tiedä. En ole kuullut kenestäkään helsinkiläisestä joka hehkuttaisi kotikaupunkiaan maaseudulla. Ja puolet helsinkiläisestä on kohta varmaan syntynyt jossain muualla kuin Helsingissä. Itsekin asun Helsingissä, mutta olen Vantaalta kotoisin. Omituista kyllä, silloin minua pidettiin helsinkiläisenä maaseudulla, vaikka oikeasti asuin Vantaalla. 

Taas huomattiin muuten, että Helsingissä on nuorisojengejä. Ilmeisesti poliitikot eivät kovin usein ole käyneet Helsingin rautatieasemalla tai metroasemilla Itä-Helsingissä. Mutta mitäpä ongelmalle tekisi. Kai jotain olisi tapahtunut, jos lastensuojelu tai poliisi olisivat jotain mahtaneet näille maahanmuuttajajengeille. Eivätkö sitten rasismisyytösten pelossa uskalla puuttua ja lainsäädännönkin perusteella ovat alaikäisten kanssa hampaattomia. 

Mutta kyllä näitä muita nuoria terrorisoivia nuorisojengejä on ollut ennenkin. Omasta nuoruudestani muistan Vantaan Korsosta. Silloin olivat vielä 90-luvun alussa kotimaista tekoa. Joillekin kuuluu nuoruuteen terrorisoidia toisia heikoimpia nuoria. Kai se jonkunlaista turhautumisen purkamista on. Eivätkä nämä kaikki ole mistään kurjista oloista, kuten aina halutaan väittää.

Riittäisikö sinulle 5 miljoonan euron omaisuus?

Vasemmistonuoret ehdottivat 5 miljoonan euron omaisuuskattoa. Nuoret tietysti jaksavat ajatella idealistisesti. Minä en. Ihmisluonto ei ole vain sellainen, sitten kun se rikastumisen makuun pääsee, että se lopettaisi. Ja kai se ihmisen perusluonne on ahne. Kun pääset rahan ja vallan makuun, et osaa lopettaa.

Minulle riittäisi kyllä vallan hyvin 5 miljoonan euron omaisuus. Itse asiassa jo sellainenkin omaisuus, millä edes tulisi toimeen. En tarvitse ferrareita enkä mitään muutakaan ökyä. Ostaisin kai rikkaanankin roiskeläppäpitsoja.

Yhteiskunnissa syntyy aina taloudellinen ja poliittinen eliitti. Näin kävi jopa kommunistista ideologiaa tunnustavissa valtioissa, joissa nyt ainakin kaikkien olisi pitänyt olla samalla viivalla. Kiinahan on kapitalisempi maa kuin mikään muu, vaikka sen pitäisi olla kommunistinen maa. 

Kaikki rikkaat eivät hekään ole läpeensä ahneita. Moni käyttää omaisuuttaan jopa hyväntekeväisyyteen ja tukee taidetta ja tieteitä. Enää edes ei kannata olla läpeensä ahne kapitalisti. Sellainen vähentää jo niitä tuloja sitten, jos maine menee. Ainakin Suomessa. Usa ja Kiina ja  pelkkää voittoa ja ahneutta arvostavat maat ovat asia erikseen. 

Siksi monet todella rikkaat halusivat nyt salata verotietonsa, ettei Suomessa kannata ökyillä.. Suomessa yletön varallisuus ei ole koskaan ollut ihailtua. Ei se ole kateutta vaan katkeruutta mitä toimeentulon kanssa kamppailevat ihmiset tuntevat. Suomessahan itse omaisuutensa luonut miljonääri on poikkeus. Usein raha ja asema on perittyä. 

Suurin ongelma kai on se Suomessa, etteivät ne kaikkein varakkaimmat edes maksa veroja Suomeen kunnolla. On niitä kaiken maailman pöytälaatikkofirmoja Cayman-saarilla yms. 

Vasemmistonuoret ajattelisivat varallisuuskaton poistavan ilmastonmuutosta ja ympäristöongelmia. En oikein jaksa uskoa. Suurimmat ympäristöongelmat tulevat olemaan kehitysmaissa, jotka vasta pikkuhiljaa ovat pääsemässä rahan makuun.

Miksi Donald Trumpia saa lyödä kuin vierasta sikaa?

Usan presidentinvaalit ovat päättymässä kaaokseen, kuten odotettavissa oli. Voittajasta ei ole tietoa. Se saattaa selvitä vasta oikeusprosessin kautta. Ei tosin olisi ensimmäinen kerta Usassa. Maan vaalijärjestelmä kun on nykyajan nopean tiedon aikakautena jäänyt viime vuosisadoille.

Sanna Ukkola kirjoitti kolumnissaan hyvin Trumpin saamasta kohtelusta mediassa. Itse olen neljä vuotta miettinyt aivan samaa. Ei tule ketään demokraattisesti valittua presidenttiä mieleen, jota olisi lähes koulukiusaajien innolla pilkattu. 

No. Eihän Trump suustaan itsekään enkeli ole, se on totta. Tosin Trumpia itse pilkkaavat luulevat itse olevansa pilkkaamisen ja kiusaamisen yläpuolella. Näin ei ole. Trumpiin kohdistettu viha ja raivo on osaltaan taas mahdollistanut hänen menestyksensä. 

Trump on populisti, vaikka ei köyhyydestä mitään tiedäkään. Mutta hän kosiskelee köyhien ja unohdettujen ääniä. Nämä kokevat sitten hyökkäykset Trumpia vastaan hyökkäykseksi itseään vastaan. 

Eliitin, jota toimittajatkin nykyään edustavat näkevät köyhät massana, jota heidän tulisi paimentaa ajattelemaan oikein. Eihän se nyt käy, että äänestävät Trumpin kaltaista öykkäriä.

Vähän on tuntunut, että Trumpia on saanut lyödä kuin vierasta sikaa, siinä missä muita poliitikoita säälitäänkin joskus. Mistä se Trump  viha oikein syntyi? Häntä vihattiin, ennen kuin hänestä tuli presidentti. Oikein mitään hänen tekemisiään ei ole arvioitu objektiivisesti missään vaiheessa.

Trumpin persoona on hyvin erikoinen ja hän itsekin käyttää kovaa kieltä. Tosin jos päällesi käydään, niin yleensä reaktio on vastata takaisin kaikella voimalla. Politiikassa ei ole totuttu siihen vaan politiikassa on pitänyt ottaa iskut vastaan mukisematta. Bisnesmaailmassa uransa tehnyt Trump on myös oppinut erilaisen koodin kuin politiikassa on. 

Se minua on yllättänyt kanssa, minkälaisia tunnereaktioita Usan presidentinvaalit herättävät Suomessa. Jos uskallat sanoa jotain positiivista Trumpista saat ihmiset kimppuusi. Toimii tietenkin myös toisinpäin.

Parempi hiipua kuin palaa loppuun

Neil Young kirjoitti joskus laulussaan, että on parempi palaa loppuun haihtua pois. Sitä neuvoa ovat nuoret ja kohtuuttomat sitten noudattaneet. 

Itsestäni tuntuu kun ikää tulee, että haihtuminenkin on hyvä vaihtoehto, jos se sujuu kivuttomasti. Liekillä palaminen se vasta sattuukin. Lopputulos on sama kuin hiipuessakin.

Välillä tulee sellaisia hetkiä, että tajuan, että hyvässäkin tapauksessa elämäni on jo puolivälissä. Ei se lähtö sitten kuitenkaan ole hyvä asia. Kun ei ole kuin tämä yksi elämä tämän hetken tiedon mukaan. 

Hiipuminen ei liity pelkästään kuolemaan. Tuntuu, että elämä hiipuu muutenkin vuosi vuodelta. Ei ole enää suuria tunteita. Tai jos on, kellahtavat negatiiviseen. 

Kävin psykiatrisella sairaanhoitajallakin juttelemassa. En kyllä keksi mikä ongelmani on. Tiedän kyllä taloudelliset ongelmat. En ole onnellinen köyhä. Mielummin olisin rikas ja onneton. 

Nyt kaikki on tasaista harmaata eikä edes eri sävyillä. En ole edes testin mukaan masentunut. Pikemmin pettynyt itseeni ja muihin. 

Suunnitelmia on, mutta en saa niitä käyntiin. On tullut niin monta kertaa köniin. Ehkä jonain kauniina päivänä.