Katsottua: Maa jota ei ole: Runollinen näkemys Edith Södergranin kohtalosta
Edith Södergran on ollut yksi suosikkirunoilijoistani. Tuo runouden suuri yksinäinen, joka kirjoitti nyt jo menetetyssä Karjalassa köyhyydessä ja keuhkotautisena.
Nykyisin itsekin keuhkosairaudesta kärsivänä ja sen vuoksi paljon omissa oloissa olevana olen päässyt Edithin kohtaloon entistä paremmin sisälle.
Edithin köyhyys ei ollut mikään ihme, sillä Edithille ei maksettu edes kirjailijanpalkkioita. Hyvä, ettei joutunut itse maksamaan kirjastaan, kuten kohta nykyään on. Naiskirjailijoiden arvostus Edithin aikoina tietenkin oli mitä oli.
Sittemmin tuo kuva on hänestä muuttunut, mutta runot ovat tänä päivänäkin upeita, toisin kuin useimmat Södergranin aikalaisten kirjoittamat 1910-luvulla, jotka vaikuttavat auttamattoman vanhanaikaisilta.
Edithin kuvan on luonut pitkälti hänen hyvä ystävänsä Hagar Olsson, joka myös toimitti Edithin runoja. Heidän suhteensa vaikutti elokuvan perusteella lähes rakkaussuhteelta.Kirjoitin Edithistä näin yli seitsemän vuotta sitten, joten ei enempää hänen elämäntarinastaan, vaan Edith-elokuvasta Maa jota ei ole.
Se on 1970-luvulla tehty piiruntarkka kuvaus Edithin elämästä. Paikoittain se kärsii 1970-luvun helmasynnistä eli laahaavuudesta. Tämä tv-elokuva onkin pidempi kuin moni teatterielokuva, 2,5 tuntia.
Södergranin roolin näyttelevä Pirkko Nurmi on jopa esikuvansa näköinen. Hän näyttelee roolin herkästi ja taitavasti. Ei vetäen yli tai ali. Nurmea ei ole juuri näkynyt elokuvissa vuosikymmeniin, joten kasvot eivät ole kuluneet elokuvan kannalta.
Muut näyttelijät elokuvassa jäävät pahasti Nurmen varjoon, tosin kapeastihan heille oli annettu eväitä. Elokuvaan on saatu runollinen ja kaihoisa tunnelma. Näitä ominaisuuksia tavoitetaan harvemmin nykyisin.
Onneksi elokuva on ymmärretty tehdä Södergranin äidinkielellä ruotsiksi. Suomenkielisenä elokuva olisi pahasti vesittynyt. Jossain kohdin liian runollinen replikointi tökki, mutta se oli kaikkien runoilija/kirjailijaelokuvien ongelma ennen. Ei Edithkään ehkä koko ajan puhunut jälkipolville kohtalokkaina säilyvinä sanoilla, vaan oli nainen pelkoineen ja haluineen.
Kommentit
Lähetä kommentti