Parempi hiipua kuin palaa loppuun

Neil Young kirjoitti joskus laulussaan, että on parempi palaa loppuun haihtua pois. Sitä neuvoa ovat nuoret ja kohtuuttomat sitten noudattaneet. 

Itsestäni tuntuu kun ikää tulee, että haihtuminenkin on hyvä vaihtoehto, jos se sujuu kivuttomasti. Liekillä palaminen se vasta sattuukin. Lopputulos on sama kuin hiipuessakin.

Välillä tulee sellaisia hetkiä, että tajuan, että hyvässäkin tapauksessa elämäni on jo puolivälissä. Ei se lähtö sitten kuitenkaan ole hyvä asia. Kun ei ole kuin tämä yksi elämä tämän hetken tiedon mukaan. 

Hiipuminen ei liity pelkästään kuolemaan. Tuntuu, että elämä hiipuu muutenkin vuosi vuodelta. Ei ole enää suuria tunteita. Tai jos on, kellahtavat negatiiviseen. 

Kävin psykiatrisella sairaanhoitajallakin juttelemassa. En kyllä keksi mikä ongelmani on. Tiedän kyllä taloudelliset ongelmat. En ole onnellinen köyhä. Mielummin olisin rikas ja onneton. 

Nyt kaikki on tasaista harmaata eikä edes eri sävyillä. En ole edes testin mukaan masentunut. Pikemmin pettynyt itseeni ja muihin. 

Suunnitelmia on, mutta en saa niitä käyntiin. On tullut niin monta kertaa köniin. Ehkä jonain kauniina päivänä.