Mitä tapahtuu Jari Sillanpäälle?

Kohu Jari Sillanpään huumekäryn kohdalla laantui jo, näin nopeasti se usein käy. Sitten kun Jari todennäköisesti ottaa tuomion tapahtuneesta, kohu leimahtanee uudestaan.

Sitä jäin miettimään, että miksi Jarin huumekäryä pilkattiin. Onko päihdeongelmissa jotain hauskaa? Osa faneista oli myös valmis hylkäämään miehen heti. Aika hölmöä kuvitella, että tähdet olisivat sen parempia kuin muutkaan.

Vai oliko kyse juuri siitä, että kyse oli huumeista. Suomessa kun alkoholi on hyväksytympi. Ehkä Sillanpään olisi kannattanut vain rehellisesti tunnustaa käyttävänsä liikaa päihteitä, niin olisi päässyt helpommalla.

Keikoilla riittää ainakin yleisöä.

Syyskuun runoja

Katselen sinua 
Sinulle, jota kaikki rakastavat.
Sinulle, joka ostat kymmenen itämaista mattoa kerralla.

Sinulle minä lauluni kirjoitan.
Sinulle kirjoitan runoni.

Sinua seuraan loppuun asti ja mihin vain.
Katselen sinua. Hymyilen.

Ylensyönyt lammas
Hukattuja päiviä.
Kuun pimeä puoli.
Häpeä.
Tiedän, että jossain on ihailija,
joka antaa anteeksi.
Ylensyönyt lammas ei selvinnyt.

Peto tappaa
Raaka, brutaali voima,
kun peto tappaa saaliinsa,
ja antaa mennä kaikella sillä voimalla,
jonka luonto on sille antanut.

Kun kuolema tulee saaliille,
sen viimeinen henkäys on haikea,
vapahduttava,
ei enää pakenemista,
ei enää pelkoa. 

Vanha kouluni lakkautetaan

Luin jostain, en enää muista mistä, että vanhaa kouluani Korson koulua ollaan lakkauttamassa. Noista kouluvuosista tuossa koulussa on jo lähes 25 vuotta, mutta ajoittain ne ajat tulevat mieleeni tai ainakin uniini yhä.

Harvaan paikkaan olen halunnyt yhtä vähän mennä päivittäin kuin tuohon kouluun. No, armeijaankaan en mielelläni olisi palannut lomilta. Viikonloput olivat minulle pelastus noina yläkouluaikoina, sain olla pari päivää rauhassa, mutta sunnuntaina kylmä hiki iski pintaan, että kouluun olisi palattava.

Peruskoulujärjestelmää haukutaan paljosta, ja ainakin tuossa koulussa se ei minun aikoinani toiminut. Opetus oli mitä oli ja jos joillakin opettajilla ei ollut minkäänlaista auktoriteettia ja homma muistutti kaaosta. Häirikköoppilaat terrorisoivat tietenkin opettajien lisäksi myös oppilaita.

Itse sain tietenkin osani noiden häiriköiden ja muidenkin oppilaiden osalta. Olinhan varsin erilainen tyyppi kuin valtaosa oppilaista. Pienikokoinen, eivätkä minua kiinnostaneet samat asiat kuin monia muita.

Ujoksi ja varautuneeksi tulin vasta kyllä tuossa koulussa. Oli parempi olla hiljaa, että sai kärsittyä yhden päivän pois tuossa koulussa. Koko ajan siellä oli tietynlainen hermostuneisuus ja jännitystila päällä. Näistä kärsin yhä vieläkin.

Joskus muutama vuosi sitten kävin tuon koulun pihalla. Oikein minkäänlaisia tuntemuksia ei silloin enää noussut pintaan. Unissani kyllä voi monesti nuo ajat tulla mieleen. Uni on aika armoton. Hyvät unet ovat luksusta. 

127 päivää jouluun (runo)

127 päivää jouluun.
Joulupukki laskee rahojaan,
paljonko niitä on hänellä vielä jäljellä.
Joulu ei ole ilmaista, mikään ei ole.
Kaikesta on maksettava ajallaan.
Muuten loput lahjat peritään takaisin.
Joulupukki on tarmokas.
Hän ei ole menettänyt vielä mitään.
Lasten vaatimukset kaikuvat hänen korvissaan.
-Tiedän, tiedän, joulupukki rauhoittelee vaatimuksia.
-Minä tulen, minulla ei ole vaihtoehtoja, hän jatkaa epäröiden.
Niin. Lahja on lahja. Pelkkä käynti ei riitä.