Vanha kouluni lakkautetaan

Luin jostain, en enää muista mistä, että vanhaa kouluani Korson koulua ollaan lakkauttamassa. Noista kouluvuosista tuossa koulussa on jo lähes 25 vuotta, mutta ajoittain ne ajat tulevat mieleeni tai ainakin uniini yhä.

Harvaan paikkaan olen halunnyt yhtä vähän mennä päivittäin kuin tuohon kouluun. No, armeijaankaan en mielelläni olisi palannut lomilta. Viikonloput olivat minulle pelastus noina yläkouluaikoina, sain olla pari päivää rauhassa, mutta sunnuntaina kylmä hiki iski pintaan, että kouluun olisi palattava.

Peruskoulujärjestelmää haukutaan paljosta, ja ainakin tuossa koulussa se ei minun aikoinani toiminut. Opetus oli mitä oli ja jos joillakin opettajilla ei ollut minkäänlaista auktoriteettia ja homma muistutti kaaosta. Häirikköoppilaat terrorisoivat tietenkin opettajien lisäksi myös oppilaita.

Itse sain tietenkin osani noiden häiriköiden ja muidenkin oppilaiden osalta. Olinhan varsin erilainen tyyppi kuin valtaosa oppilaista. Pienikokoinen, eivätkä minua kiinnostaneet samat asiat kuin monia muita.

Ujoksi ja varautuneeksi tulin vasta kyllä tuossa koulussa. Oli parempi olla hiljaa, että sai kärsittyä yhden päivän pois tuossa koulussa. Koko ajan siellä oli tietynlainen hermostuneisuus ja jännitystila päällä. Näistä kärsin yhä vieläkin.

Joskus muutama vuosi sitten kävin tuon koulun pihalla. Oikein minkäänlaisia tuntemuksia ei silloin enää noussut pintaan. Unissani kyllä voi monesti nuo ajat tulla mieleen. Uni on aika armoton. Hyvät unet ovat luksusta.