Kuiskaus tietämättömälle (runo)

Kuiskaus tietämättömälle

Sinun kunniaksesi kuiskaan Jerusalem, en tiedä, mitä hän sillä tarkoitti.
Kuulostaa kummalliselta kuiskata kaupungille. Elottomalle.
Kummallisemmalta tuntuu kuiskata minulle.
Kaikki ovat huolissaan jostain. Niin hän oli kovin huolissaan. Melkein kaikesta.
En ikinä kuvitellut, että voisin lakata rakastamasta. En tiedä, mitä hän sillä tarkoitti.
En todellakaan tiennyt.
Demoninen rakkaus odottaa horoskoopissani, vielä vähemmän tiesin, mitä hän sillä tarkoitti.
Ajattelin, onko väliksikään. En ymmärrä asioita, joita hän ymmärtää.
Tietämättömyys on lohduttava voima. Se ei satu lainkaan.
Hänen huolensa jatkuivat. Niillä ei ollut loppua, kuten ei millään muullakaan ole,
kun lopun antaa jatkua.

Meillä on oikeutemme, mutta velvollisuudet, missä ne ovat?

Viime viikon ehdoton uutisaihe oli koulussa kuvattu video, jossa oppilaat ärsyttivät opettajan huutamaan ja raivoamaan oppilaille. Opettaja haukkui oppilaat huonosti kasvatetuiksi kotona ja oppilaat antoivat takaisin, että tiedämme oikeutemme ja kuvaamme sinut videolle. Ja eikun nettiin vaan.

Opettaja teki tietysti virheen kun provosoitui. Nykyään kai opettajan täytyy niellä kaikki ja toivoa silti, ettei päädy nettiin. Ei kyllä kateeksi käy niitä, jotka joutuvat lasten ja varsinkin nuorten kanssa nykyään tekemisiin työnsä puolesta ja eivät voi antaa kaikessa periksi. Pulassa ovat.

Mutta millä ihmeellä ketään voi kasvattaa, jos mitään ei voi sanoa vastaan. Täytyy olla turhauttavaa. Kun itse olin yläasteella jo yli 20 vuotta sitten kaikki oli kaaosta ja opetusta oli vaikeaa saada. Ihmettelen miten Suomen oppimistulokset voivat olla huippuluokkaa. Joko maailmalla koulujen kaaos on vielä pahempi tai sitten siellä ei vaadita yhtään mitään.

Tietysti kouluja on erilaisia, mutta on helvetin väärin, jos toiset saavat surkeaa opetusta sen takia, että häiriköt saavat mellastaa siksi, että opettajat eivät uskalla puuttua. Silloin kun itse olin yläasteella ei sentään ollut näitä nuoria kuvaamassa joka paikassa opettajien ja muiden oppilaiden nöyryyttämistä.

En kyllä usko, että nuorten fyysisellä rankaisullakaan saavutettaisiin suuria tuloksia. Hakkaaminen ja nöyryyttäminen tekee ihmisestä entistä vihaisemman. Samoin tekee kaiken ymmärtäminen. Hakusessa ovat koulumme. Todella.

Kaikki me tiedämme nykyään kaikki oikeutemme. Mutta missä ovat velvollisuudet. Nuorilla ei kai ole velvollisuutta edes omin neuvoin saapua kouluun.

Pelkoa ja traumaa Helsingissä

Taannoin minua pyydettiin mukaan tv-ohjelmaan, joka on tulossa joskus ulos. Se käsittelee pelkoja. Minun tekstini koirapelosta oli huomattu ja tuottaja pyysi sarjaan mukaan. Kieltäydyin kohteliaasti. Koirapelko ei ole peloistani suurimpia ja en välttämättä sittenkään kaipaa kasvoilleni näkyvyyttä.

Tarvetta toki minulla oli terapeutilla käyntiin. Pelkoja ja traumojakin löytyy riittävästi. Niihin voisi upottaa koko tv-sarjan, mutta katsojat kyllä jo kyllästyisivät ja terapeutti joutuisi sairaslomalle. Uskoisin että useimmilla riittää pelkoja ja traumojakin, vaikka kaikki eivät sitä tietenkään uskalla myöntää.

Mikä lopulta on suurin pelkoni? Mietin sitä äsken ihan tosissani. Onko suurin osa peloistani pelkästään vain sitä, että luulen pelkääväni jotain. Tai haluan pitää pelostani kiinni. Pelkoonkin voi kiintyä.

Pelkään, että kuolen yksin. Joko haluamattani tai itse aiheutettuani sen. Pelkään myös, että en koskaan löydä rakkautta. Toisaalta en pelkää lainkaan kuolemaa, mutta pelkään, että menetän toimintakykyni ja itsenäisyyteni.

Pahin pelko minusta ei ole konkreettista ja käsinkosketeltavaa, kuten vaikka pimeällä yksin levottamalla rautatieasemalla. Pahin pelko syntyy sisältä, se on jotain sellaista, jota et voi hallita ja joka syö sielua. Käsinkosketeltavaa pelkoa voi hallita, sisäistä pelkoa ei. 

Sisäinen pelko ajaa joskus siihen, että menettää itsekunnioituksensa. Ajautuu liikaa toisten mielihaluille ja armoille. Näin varsinkin menettämisen pelossa. Sisäinen pelko on huono ystävä ja sitä on vaikea hallita. Sisäistä pelkoa tuskin kukaan on kutsunut luokseen. Se on vain tullut. Joko kokemusten tai ihmisen oman luonteen kautta.

Blogini täytti 10 vuotta

Kuin varkain blogin on täyttänyt 10 vuotta. Alussa kirjoitin blogiani hyvinkin innokkaasti, mutta nykyisin ei paukut riitä, kun on paljon töitä yms. mahdollista. Mutta joo. Aion jatkaa. Tästähän voi syntyä kansantieteellinen kokeilu, kuinka kauan blogia voi kirjoittaa. Täysin henkilökohtaisena päiväkirjana tätä en voi pitää, koska luonnollisesti en voi kirjoittaa kaikkea julkisesti, vaikka mahdollisimman rehellinen olen ollutkin. Mutta kyllä tämän blogin kautta kuvan saa minusta ja ehkä jopa ajasta.

Tässä kymmenen suosituinta tekstiäni tilastojen mukaan. Mitäpä tästä voi sanoa. Seksi ja ihmissuhteet myyvät aina. Samoin kuin kuolema. Nähtävästi myös taide onneksi.

Sanontoja ja niiden oikeita selityksiä

26.7.2010

Tarina Gambiasta 13.1.2014
Ruhtinaat joutuvat helvettiin 27.5.2010
Alastomat naiset naisten vapauttajina 18.9.2014
Hautajaisrunot 20.12.2011
Kirjailijakierroksella Helsingissä 4.10.2009
Kuinka hurmaat miehen? 20.9.2010
Metsäperkele, ei niin perkele mieheksi 4.4.2013
Manic Street Preachers Helsingin Jäähallissa 22.4.2016
Seksi vs romantiikka 31.5.2007

Olet ylimielinen

Cheekiltä kun kysyttiin, että mitä Aleppo sanoo hänelle, hän vastasi ettei mitään. Cheekiä on haukuttu ylimieliseksi. Niin eräs henkilö haukkui myös minua ylimieliseksi. Tämä jäi vaivaamaan minua ja on taas itseruoskinnan aika. On tietysti ylimielistä loukkaantua siitä, että sanotaan ylimieliseksi, mutta en loukkaantunut. Lähinnä hämmästelin.

Elämässäni minua on kyllä haukuttu vaikka miksi ja mistä. En ole virheetön, minussa on paljon vikoja, mutta ylimieliseksi en suostu tunnustautumaan. Enemmän olen jopa liian nöyrä ja kiltti. Pidän itseäni herkkänä ja miltei haavoittuvana ihmisenä, joka kyllä ajautuu ajoittain ongelmiin tahtomattaan.

Mitä ylimielisyys oikeastaan on? Halveksuuko ylimielinen ihminen avoimesti toisia ihmisiä ja toiset ihmiset luulevat lukevansa ylimielisyyden eleistä ja ilmeistä. Vai onko ylimielisenä pidetty ihminen vai varma itsestään ja uskoo omiin mielipiteisiinsä ja itseensä.

Jonkun mielestä ylimielisyyttä voi olla sekin, että joku ihminen ei halua olla muiden kanssa tekemisissä ja vetäytyy sivummalle. Silloin tuntuu, että jokainen ihminen on ylimielinen, sillä kukaan ei voi antaa itsestään kaikkea kaikille. Ylimielisyydeksi voi käsittää kaiken, jos näin haluaa.

Taidan sanoa ihmiselle, joka väitti minua ylimieliseksi, että hän on itse ylimielinen, koska hänen mielestään minä olen ylimielinen. Sekin on ylimielisyyttä. En ole vain tekemisissä hänen kanssaan.