keskiviikko 1. joulukuuta 2021

Elokuva-arvostelu: Baby Jane: Vaurioitunut sielu tuhoaa rakkauden kuin rakkauden

 

 
Muutaman vuoden takainen Baby Jane oli positiivinen yllätys. Ajattelin, että lesboparin vaikeasta rakkaudesta kertova elokuva on täynnä heteromiesten haukkumista ja sateenkaariväen elämän ankeutta.

Mutta ei. Se kasvoi ihan onnistuneeksi kuvaukseksi mielenterveysongelmista ja miten nuo ongelmat tuhoavat rakkauden. Ilmeisesti muut kriitikot eivät ole asiaa nähneet näin, sillä elokuvan tuottaja Joonas Berghäll ärähti kriitikoille seksuaalisuuteen hirttäytymisestä. Ehkä seksuaalivähemmistöt silti kohauttavat joitakin elokuvissa.

Minua ei ainakaan edes elokuvan sidontakohtaukset hetkauttaneet. Rakastelukohtauksiakin oli niukalti. Itse olen sellainen puritaani, ettei mainstream-elokuvassa edes tarvitse olla rakastelukohtauksia oli sitten hetero tai ei. Kyllähän paljon kovempaakin kamaa on nähty kun tässä elokuvassa nähty.

Sofi Oksasen kirjaan pohjautuva elokuva sijoittuu 90-luvulle, mutta tapahtumat siirretty nykyaikaan elokuvassa. Siinäkin mielessä juuri rakkauden korostaminen järkevä ratkaisu, sillä lesbous alkaa olla jo arkipäivää Helsingissä, mitä se ei toki ollut 90-luvun ankeassa maailmassa.

Elokuvassa viaton Jonna saapuu Helsinkiin ja Piki pelastaa hänet raiskaajan kynsistä. He tietenkin rakastuvat. Kuka nainen ei rakastuisi pelastajaansa? Tuossa vaiheessa ajattelin, että onpa puuduttavan kliseistä. 

Onneksi Pikin taustasta löytyi mielenkiintoa, sillä tämä sairastaa paniikkihäiriötä ja uskaltautuu kotoaan vain kännissä ulos ja vetää verhot ikkunan eteen aina. Kuulostaa melkein meikäläiseltä pahimpina kausina. 

No. Asiaan. Mutta Piki ei ole mikä tahansa reppana vaan surutta käyttää hyväkseen toisten ihmisten auttamisen halua. Hänen exänsä jopa pesee pyykit. Hän imee voimat muista, mutta ei anna itsestään mitään, vaikka alussa vaikuttaakin erilaiselta ja jännittävältä. Kaikki pyörii hänen ympärillä.

Elokuvan pääpari näyttelee uskottavasti sikäli mikäli minä mitään rakkaudesta tai sateenkaariväestä ymmärrän. Maria Ylipää Pikinä varsinkin, onhan rooli herkullinen. Jonnaa näyttelevä Roosa Söderholm jää vähän varjoon. Roolikin on aika kapea kilttinä tyttönä, joka lopulta huomaa sittenkin olevan hetero. 

Elokuvan kuvamaailmasta tykkään. Se on utuinen ja hämärä, sellainen millaiseksi maailma muuttuu kun mieli murtuu.  Pienessä asunnossa koko maailma. Hyvää työtä Katja Gauriloffilta.

Elokuvan dialogia kyllä vaivaa ajoittainen kökköys ja kirjoitetun sanan maku, joka ei sovi elävään kuvaan. Myös naisten puhelinseksibisnes vaikuttaa nykyaikaan epäuskottavalta. Eiköhän miehet tumputa nykyään ilmaisen nettipornon parissa. Jonnan poikaystäväkin ilmestyy kuvaan täysin yllättäen. Ja nyt on valitettava, että miehet jäävät täysin statisteiksi. En tosin heitä edes kaivannut.

tiistai 30. marraskuuta 2021

Kirja-arvostelu: Irwin Goodman - Kansan taiteilija: Irwin oli jäädä henkiin viimeiseltä reissultaan

 

Luulisi, että Suomen rakastetuimmasta rentusta, Irwin Goodmanista olisi jo kaikki kirjoitettu. Kimmo Miettinen on kuitenkin onnistunut löytämään uutta Irwin-saagaan kirjassaan Irwin Goodman - Kansan taiteilija.

Irwinin tunteneet muistelevat miestä pääosin positiiviseen sävyyn. Näin ei olisi nykyään, sillä Irwin tuomittiin rattijuoppoudesta useampaan kertaan ja vieläpä alaikäisen kanssa muhinoinnista. Enää tuollaisia virheitä ei annettaisi anteeksi. Irwin sai anteeksi, hän oli omalla tavallaan elämänsä ajan kansan kuva. 

Onneksi muutkin ovat Irwiniä muistelleet kuin viime vuonna mennyt Irwinin aisapari Vexi Salmi. Irwin muistetaan rakastettavana renttuna, joka ei törttöilyistään huolimatta onnistunut tuhoamaan kaveruussuhteitaan totaalisesti. Sikäli ihme, sillä välillä Irwin teki ohareita, mutta omalla tavallaan hän oli lojaali ystävilleen. Irwinille sallittiin sellaista, mitä ei muille kavereille sallittaisi.

Irwin jäi rentun roolinsa vangiksi, jos hän tuli selvin päin keikalleen, niin siitäkin vittuiltiin. Onhan Irwinissä myös tummia sävyjä, kuten se, että hän luuli jotenkin olevansa veronmaksusta vapautettu. Ja tietenkin ankara ryyppääminen, vaikka kotona odottivat pienet lapset. Irwin oli aito kapinallinen, joka todella hankasi oravanpyörää ja yhteiskuntajärjestystä vastaan. 

Kirjassa on aivan uuttakin tietoa. En esimerkiksi tiennyt, että Irwinille saatiin pulssi vielä sen viimeisen keikkareissun jälkeen sairaalassa. Ennen aikojaan vanhentunut kroppa ei sitten kuitenkaan jaksanut enää pitää sykettä yllä. Irwinillä oli myös kuukauden mittaisia selviä kausia, vaikka Irwinistä on annettu kuva, että hän oli jokaikinen päivä kännissä.

maanantai 29. marraskuuta 2021

Vaiennut enkeli (runo)

Tämä enkeli ei halua puhua.
Kaunis enkeli elää sisällään.
Siellä on kaunista,
vaikka ulkona olisi helvetti.
Kaunis enkeli kuulee sellaisia sointuja,
joita enkeli voi vain itse kuulla.
Niitä kauniimpaa
ei ole rumassa todellisuudessa.
Enkeli ei halua puhua,
ei halua puhua sellaisille,
jotka näkevät hänessä viallista.
He eivät näe sitä kaunista,
joka täyttää enkelin sielun riemusta.