Voi Suomi-parka. osa hallitus kyykyttää köyhiä ja vasemmisto ei vain herää köyhien puolustamiseen

Välillä on höykytettävä hallitusta tai ainakin sen päätöksiä. Sillä sekin höykyttää köyhiä.

On täysin käsittämätöntä, että miljardien vaje budjeteissa laitetaan köyhimpien maksettavaksi. Samaan aikaan kuin yli 15 000 euroa kuukaudessa saavat peräti verohelpotuksia eniten. 

Ikään kuin tuota tuloluokkaa nauttivat enää juuri rehellisesti veroja maksaisivatkaan vaan kierrättävät mitä monimutkaisempien rahoitusjärjestelyjen kautta siinä missä sometähdetkin. Kuka muuten väittää, että sometähdet ovat tyhmiä ja turhia. Raha-asiansa osaavat hoitaa toisin kuin minä, mutta minä olenkin antisometähti.

Kiva nähdä miten hallitus ratkaisee pahan asuntodilemman varsinkin pk-seudulla, jossa myös vuokrat ovat kalliita. Jos menetät asumistukea, sinun on pakko hakea toimeentulotukea, jos sitäkään saat. 

Hallituksen neuvo: muuta halvempaan asuntoon! Mistä vitusta löydät halvemman vuokra-asunnon pk-seudulta? Eivätkä kaikki ole valmiita muuttamaan maallekaan.

Jos tämä asumistukihulluus menee läpi kaikessa kovuudessaan, ihmiset menevät joko kadulle tai sitten toimeentulotukimenot vain paisuvat. Ja jotkut heistä käyvät töissäkin, jotka nauttivat näistä etuuksista. Suomessa kun pieni palkka ei vain riitä. 

Ja jotta hulluus oli riittävän paha, hallitus poistaa oikeuden tienata etuuksien ohella 300 euroa kuukaudessa. Eli hallitus ei edes kannusta töihin, mikä tämän kaiken hulluuden tarkoitus oli. 

Toivottavasti vasemmisto heräisi jo rasistisekoilujensa sijasta tämän kaiken muun vääryyden estämiseen.

Voi Suomi-parka, demarit sekoilevat ilman Sannaa itsensä pelistä pois ja muita tarinoita

On politiikkahorinoiden aika taas. 

Sanna Marin otti ja lähti ison maailmaan, vaikka lupasi jäädä Suomeen ennätysjättipottinsa kanssa. Siis äänipottinsa. 

Mutta olisitko itse jäänyt painamaan nappia rivikansanedustajaksi, kun olet tunnettu ja jopa palvottu maailmalla varsinkin naisten keskuudessa? Varsinkin kun puoluesihteeriksi änkeytyi kissantappaja-Näkkäläjärvi. Haluaisitko tätä imagotappiota itsellesi? 

Ennustan demareille rökäletappiota Lindtmanin johdolla. Ei ole Marinin rocktähti-henkeä Lindtmanissa. Ja natsi-saunonta jää ikävästi elämään. Oli se sitten ansaittua tai ei se Marinin rokkitähteyskään.

Mahdollistahan on, että Marin lähtee vielä presidenttikisaan, jotka kävisivät silloin todella mielenkiintoiseksi. Mutta tuskin Marinin iässä. Presidenttiys on poliittisen uran hautausmaavirka eikä nuoren ihmisen homma. En tosin tiedä sitäkään, onko Marinista ulkopoliittiseksi taituriksi, jossa presidentin ainoa valta piilee. Ainakaan Venäjän suhteen. 

Niinistöhän sitä oli, kun juoni Suomen Natoon kärsivällisesti vuosien ajan, odottaen oikeaa hetkeä jolloin iskeä. Nyt hänkin valitettavasti puhuu ydinsodasta ja pelottelee paniikkiherkkää Suomen kansaa. 

Politiikasta puheen ollen, oli mielenkiintoinen tämä tutkimus, jossa ihmiset kertoivat, etteivät voisi seurustella esimerkiksi persun kanssa, jos itse eivät jaa maailmankuvaa. 

Miten joku muodostaa jostain ihmisestä mielikuvan ennen kuin edes keskustelee? Tosin nykyään ihmisille ei kelpaa kukaan toinen ihminen. Aina jotain vituillaan ja vikaa toisessa ihmisessä.

Kirja-arvio: Hattujen sota - Teemu Keskisarja: Kun sodasta tuli tragikoominen

 

Entisaikaan sotia käytiin alituiseen, jos niitä nytkin valitettavasti riittää. Yksi tragikoomisimmista suomalaisia kohdanneista sodista oli 1740-luvulla käyty Hattujen sota. 

Ja kuten aina tuolloin Ruotsin hyökätessä suomalaiset olivat sijaiskärsijänä ja Suomi taistelutantereena. 

Tietokirja on tuttua Teemu Keskisarjan tyyliä, josta joko tykkää tai ei. Minä tykkään. Tietokirja voi olla samaan aikaan viihdyttävä että asiantunteva, kuten Keskisarjan kirjoilla on tapana olla.

Mutta palataan Hattujen sotaan. Sotaan lähdettiin Tukholman valtataistelujen takia. Harvoinhan kansa vaatii päästä sotaan vaan poliitikot, jotka itse eivät joudu lähellekään taisteluita.

Vastakkain olivat sotaintoiset hatut ja lauhkeammat myssyt, jotka muistivat vielä Suomen lähes tuhonneen Pohjan sodan, jonka loppumisesta oli vasta noin 20 vuotta ja Suomen väestö ei ollut ehtinyt toipua kärsimyksistään. Varsinkin miesväestö oli yhä vähissä, mutta suomalaisia raahattiin silti Hattujen sotaan. 

Hattujen sodassa ei oikein kukaan ollut innostunut taistelemaan. Kaikkein vähiten suomalaiset, mutta ruotsalaisetkin pakenivat venäläisten tieltä, eivätkä edes venäläiset olleet innostuneita taistelemaan. Eniten kaikkia osapuolia kuoli tauteihin kurjissa olosuhteissa.Venäläiset ymmärsivät myös pidättäytyä Pohjan sodan kaltaisista raakuuksista siviiliväestöä kohtaan.

Loppujen lopuksi häpeärauhan jälkeen päänsä menetti vain pari komentajana toiminuttta ikämiestä. Ja Suomesta lähti pieni palanen taas osaksi Venäjää. 

Kesksarja pohtii, että sota  käynnisti kuitenkin Suomen itsenäistymisprosessin, joka tosin huipentui vasta vuonna 1917. 

Sitä ennen Venäjä toki oli riistänyt Suomen lopullisesti Ruotsilta. Suomessa ruotsalaisiin oltiin totaalisen kyllästyneitä, koska suomalaisia ruotsalaiset arvioivat rasistisin sanoin ja Suomi oli käytännössä Ruotsin kaltoinkohdeltu siirtomaa.

Älkää unohtako meitä (runo)

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Esa Pesonen (@runoilijaesapesonen) jakama julkaisu

Tuskaa ja kulisseja somessa ja Suomessa

Tiktokissa olen huomannut, kuinka monet nuoret kauniit naiset siellä avautuvat pahoista mielenterveysongelmistaan. Osa jopa sairaalan osastolta asti. Luulisi että nioriilla kauniilla naisella olisi elämä helpompaa kuin viinaan menevällä setämiehellä, mutta ei se ole. 

Tuskansa kullakin ja nuoret näyttävät olevan tuskaisempia kuin ennen tai sitten heillä on vain mahdollisuus tuoda se julki somessa. Enää ei ole pakko haudata kaikkea sisälleen niinkuin ennen oli.

Jotenkin ironista samaan aikaan kuunnella näitä jokavuotisia jorinoita siitä, että Suomi on maailman onnellisin maa. Ei se sitä ole. Tuskin edes eurooppalaista keskitasoa. Suomi on kylmä maa onnettomalle.

Suomessa ollaan pakko-onnellisia. Ainakin julkisesti. Se on joillekin elintärkeää näyttää ja tuntua onnelliselta. En tiedä, onko tämäkin pakko-onnen vaatimus tullut Usasta, jossa kulissit ja menestys ovat kaikki kaikessa.

Maailman onnettominkaan maa Suomi ei ole, sillä ei täällä kehitysmaiden taloudellisessa kurjuudessa eletä. Sen verran raha tuo onnea, tosin onnellinen voi olla, vaikka ei olisi mitään. 

Minusta tuntuu, että köyhä afrikkalainen voi hyvinkin olla onnellisempi kuin köyhä suomalainen, jonka silmille heitetään koko ajan vaatimukset menestymisestä ja hänen epäonnistumisestaan elämässä.

Jos nuoret ovat tuskassaankin aitoja somessa, sitä eivät vanhemmat ihmiset välttämättä ole. Somessa kerrotaan vain kulissit. Nämä kulissit tekevät suomalaisista onnettomia. Jos ei voi kertoa mitään ikävää ja pahaa, niin ei ihme, jos ahdistuu ja masentuu. 

Teeskentely tappaa. Joskus koko perheen näissä perhesurmissa, joissa kulissit on pidetty katkeraan loppuun asti pystyssä. 

Joskus kulissit romahtavat näyttävästi somessa. Tuorein esimerkki lähes täydellistä elämää somessa viettänyt Karita Tykkä. 

Katkera, petetty aviomies laukaisi valheen verkon katkeralla päivityksellään somessa. Taustalla oli ollut pettämistä, kaikkea muuta kuin hyvinvointivalmentaja Karitan virheettömön hajuton, mauton onnela, jota somessa ja Suomessa tavoitellaan.

Some muistuttaa myös kiusallisella tavalla vähemmän onnellisia ja menestyneitä heidän omasta tilanteestaan. 

Kaikilla muilla näyttää menevän paremmin, vaikka eihän se niin ole. Toiset osaavat vain valikoida elämästään parhaat palat, jopa lavastaa ja valehdella onneaan. Onnettomat sitten painelevat konemaisesti tykkää-nappuloitaan.