Normipäivä metrossa (runo)

En pidä ihmisistä,
mutta sillä kertaa oli pakko mennä ulos.
Yleensä välttelen ihmisiä
ja tietenkin metrossa heiluu nyrkit.
Tai no.
Pikku mäjähdys.
Kaksi hullua ottelee.
Syyttelevät toisiaan vajakeiksi.
Toisella ei hampaita.
Toisella ei mieltä.
Onnelliset
tai onnellisuutta tavoittelevat
katsovat eteensä, poispäin.
Tärkeintä on pysyä sivussa.
Minä taas en välitä.
Vituttaa vain.
Normipäivä metrossa.
Huuto jatkuu.
Huuto ei lopu koskaan.
Ovi aukeaa.
Hampaaton turpaanmättäjä
huutaa silti, että vittu ovi auki.
Turpaan ottanut lähtee hänkin,
haukkuu kaikki huoriksi ja homoiksi.
Kaikki pitäisi kuulemma tappaa.
Mitä turhaan.
Ihmiset ovat sisältä jo kuolleita.
He eivät halua tuntea minua.
Enkä minä heitä.
En ole koskaan kuvitellut olevani yksi heistä.
Tai mitään muutakaan.

Kirja-arvostelu: Charles Bukowski - Siinä sivussa: Bukowskin ankea alku Los Angelesissa

 

Kuten olen täällä jo varmaan aiemmin todennut, Charles Bukowski oli minun ensimmäinen suosikkikirjailijani. Ensimmäisen kirjan häneltä luin jo 15-vuotiaana, luulisin. Tuolloin en itse tuskin ollut maistanut ensimmäistäkään olutta, tupakasta puhumattakaan. 

Jokin Bukowskin renttutarinoissa kiehtoi.  Eikä se ollut pelkkä ryyppääminen ja naiskentelu. Bukowskin kyynisen syväluotaava tyyli vetosi minuun, sillä itselläni oli samanlainen maailmankuva. Kai on vieläkin. Nyt voisi sanoa jo valitettavasti.

Tällä kertaa käsittelyssäni olevan Siinä sivussa -romaanin olen lukenut aiemmin, mutta kirja tuntuu parantuneen uuden suomennoksen myötä. Ainakaan Bukowskin alter egon Henry Chinaskin karut lapsuus- ja nuoruusmuistelmat eivät ole menettäneet tenhoaan.

Bukowski/Chinaski ei tuntunut alusta alkaeenkaan sopeutuvan mihinkään edes lapsena Amerikan kurjuusvuosina 1930-luvun laman aikana. Eikä hänellä oikein ollut ketään eikä hän halunnut ketään. Kuten Bukowski alituiseen kirjassa toteaa.

Hän halusi vaan olla rauhassa, mutta ei saanut olla. Isä pieksi ja sätti poikaansa kelvottomaksi, koska ei sietänyt omaa köyhyyttään, koulussa hän oli hylkiö, joskin vielä hylkiömmät hakeutuivat hänen luokseen.

Lama-ajan Los Angelesin kuvaus on elävää. Bukowskin tyyliin kaikki liikkuu inhorealismin rajoilla, jossa ei ole heti kättelyssä mitään kaunista. Kauneus onkin hetkittäin Bukowskin sisällä, esimerkiksi niinä hetkinä kun hän löysi kirjallisuuden, muuten kaikki on harmaata, rumaa ja paskaista. Samanlaiset fiilikset minullakin oli varttuessani lama-ajan Suomessa 1990-luvulla.

Tappelu- ja urheilukuvauksiin ehkä taas väsyy kirjan edetessä, kun ne lisääntyvät Chinaskin varttuessa. Tappelukyky tuntui olevan nuoren Bukowskin suuria ylpeydenaiheita. Ja varmasti tuon ajan maailmassa se oli tärkeä selviytymiskeino, jolloin heikkoutta ei vielä pidetty erityisyytenä. 

Oma lukunsa on tietenkin Bukowskin kohdalla seksuaalisuudenkuvaukset. Bukowski katse kiinnittyy lähes kiimaisella tavalla seksikkäisiin opettajiin, oikeastaan kaikkeen naisliikkuvaan. Ironista kyllä noin 20-vuotiaalla Chinaski/Bukowskilla on yhä poikuus tallella kirjan loppuvaiheessa.

Onlyfans ei ole niin paha kuin mitä annetaan ymmärtää

Viime aikoina olen tehnyt erääseen netin viihdelehteen Onlyfans-sisällöntuottajien haastatteluja. Pakko myöntää, että itsellänikin oli aiemmin ennakkoluuloja Onlyfansia kohtaan. Ja niin on monella muullakin jopa julkisuudessa asti. 

Yllätyin, että useimmiten nämä nuoret naiset (vanhempiakin sisällöntuottajiakin muuten on) eivät vastaa lainkaan sitä kuvaa, mitä heistä on luotu. He eivät ole tyttörukkia, jotka myyvät netissä alastonkuvia ja -videoita edes jostain rahaa saadakseen.

Onlyfans-alusta toki vetää välistä, mutta moni heistä vakuuttaa todella määrätietoisilta Onlyfansia tehdessään. Suomessakin jotkut jopa elävät Onlyfansilla. Monille Onlyfans on päivätyö. Kaikki eivät edes näytä ns. kaikkea. Ihmisillä on erilaisia fetissejä todella paljon ja Onlyfansin sisällöntuottajat voivat toteuttaa niitä. 

Miehiä syytetään aina halusta kontrolloida naisen vartaloa, mutta Onlyfansin kohdalla kai suurimmat kriitikot ovat toisia naisia, jotka haluavat kontrolloida toisten naisten vartaloita ja eritoten sitä, tehdäänkö vartalolla rahaa toisten naisten omasta vapaasta tahdosta. Ristiriitaista ja hämmentävää. 

Mielestäni naisella on oikeus tehdä omalla vartalollaan mitä haluaa. Jos hän haluaa näyttää sitä korvausta vastaan muille, niin eihän sen pitäisi muille kuulua. Kaikki naiset Onlyfansissa eivät muuten vastaa nykyään vaadittua laihuutta. Pulskempiakin löytyy ja heille omat ihailijansa.

Monet haastettelemistani naisista kertoivat nauttivansa siitä kun tietävät heidän kanavansa tilaajien nauttivan heidän tuottamastaan sisällöstä. En oikein näe mitään väärää siinä. 

Onlyfansin naiset ovat seksuaalisesti aika vapautuneita, heitä tuskin pelottaa, että kuvat voivat löytyä jostain netistä. He ovat omalla tavallaan aivan uudenlaisia feministejä.

Kirja-arvostelu: A.E. Hotchner - Papa Hemingway: Machokirjailijan vaikeat viimeiset vuodet

On ollut muuttopuuhia ja muuta niin edellisestä tekstistäni on ehtinyt vierähtää jo peräti 10 päivää. Korjataan nyt virheeni. 

Ei liene montaa vähäänkään kirjoja lukenutta, joka ei tietäisi Ernest "Papa" Hemingwayta. Hän kuului kirjallisuuden klassikoihin, joka harrasti metsästystä ja härkätaisteluita. Näillä eväillä ei enää saisi nykyään edes kustannussopimusta.

Hemingway oli kuitenkin kompleksisempi ihminen kuin hänen machoimagonsa antoi odottaa. Syvästi onneton ja loppuaan kohden suorastaan vainoharhainen. Ja tietenkin helvetin taitava kirjoittamaan.

Hotchner kuului Hemingwayn sisäpiiriin aina 1940-luvun lopulta aina Papan itsemurhaan asti 1960-luvulla. Hotchner itse kuoli muuten vasta hiljattain yli sadan vuoden iässä.

Hotchner kirjoittaa vetävästi. Papaksi Hemingwayta sai kutsua päin pläsiä vain harva. Tuttavuuden alussa Papa kertoi vetäviä, joskin vahvasti liioiteltuja tarinoitaan. Mutta eihän hyvää tarinaa kannata totuudella pilata. 

Lopussa mielenterveysongelmat veivät voiton Papasta ja hän epäili FBI:n olevan perässä ja kaikkien yrittävän viedä hänen rahojaan. Joskin tosin nyt myöhemmin on epäilty Hemingwayn voineen olla oikeassakin FBI:n suhteen. Papa kun asui pitkään Kuubassa ja Kuubassa Castro oli ottanut vallan.

Loppua kohden kirjasta tuli surullinen, kun mestari epäili kykynsä kirjoittaa. Tämän väitetään olevan yksi syy itsemurhaan. Ja lähes päivittäiväinen viinan juominen. Kertoo kyllä siitä, että kaikesta juhlimisesta juhlimattta vain kirjoittamisella oli väliä Hemingwaylle.

Kirja ei oikeastaan ole vain pelkkä elämäkerta. Se on elämä itse. Siksi se on niin vangitseva.

Miksi kukaan ei vastusta pakkoenglantia?

Suomessa on valitettu vuosikymmenestä toiseen pakkoruotsista, mutta oikea ongelma on pakkoenglanti, mitä meille syötetään jokatuutista ja mihin olemme itse lähteneet mukaan. Koko maailman englanninkielistymiseen. 

Itsekään en ole syytön tähän. Onhan englanti ainoa kieli, jota osaan äidinkieleni lisäksi sujuvasti. Englannin kielen oppi kuin varkain, koska sitä tuli television täydeltä. Samalla sai aimoannoksen amerikkalaista maailmankuvaa. Nykyään tietenkin englannin kielen pakkosyöttöön on lukuisia muitakin kanavia.

Tässä taannoin kuulin, että esimerkiksi Ranskassa jo lainsäädäntö suojelee omaa äidinkieltä. Käytännössä tämä tietenkin tarkoittaa englanninkielen ylivallan hillitsemistä.Sinänsä surullista, kun jossain vaiheessa ranskan kieli oli se koko maailman käyttämä yhteinen kieli.

Meillä ei tuollaista ole. Äidinkieliämme ei suojella millään tavoin. Tilanne on äitynyt jo niin pahaksi, että joissain Helsingin keskustan ravintoloissa ei saa palvelua enää suomeksi puhumattakaan toisesta kotimaisesta. Ei tämä ole kyllä sellainen maailma mihin haluaisin olla menossa. 

Kouluissa englannilla on ollut ylivalta ties kuinka kauan. Tilanne on muuttunut entistäkin pahemmaksi muiden kielten opiskelun kannalta. Aina harvempi lukee A-kielenä jotain muuta kuin englantia.

Historia tuntee lukuisia kieliä, jotka ovat kadonneet, kun kielen puhujat yksinkertaisesti alkavat käyttää arkikielessään ylivalta-aseman saanutta kieltä. Suomen kieli on jo täynnä anglismeja, puhekielessä niitä on niin lukuisasti, että huoli suomen kielen katoamisesta on täysin perusteltu.

Niin hyvät ihmiset. Lopettakaa se toisen kotimaisen kielen vainoaminen ja herätkää todellisen uhkaan omalle kielelle.