keskiviikko 30. marraskuuta 2022

Miten runokokoelmani Tänä yönä olen yksin sai alkunsa?


Tänä yönä olen yksin on neljäs runokokoelmani. Julkaisin se indiekirjana, mutta kirjan sisältö mielestäni toimii. Kirjani kertoo köyhyydestä, yksinäisyydestä, epäonnistuneesta rakkaudesta Jumalaakaan unohtamatta. 

Se kertoo siitä, mitä tapahtuu , kun yhtäkkiä tipahtaa keskiluokkaisen yhteiskunnan ulkopuolelle työttömyyden takia ja kun tämä myös sairastuttaa. Ja kuinka lopulta löytää rauhan ja toivon.

Esikuviani eivät ole tämän ajan kirjailijat vaan pikemmin 1920- ja 1940-lukujen suomalaiset runoilijat, joita olen paljon lukenut samalla kun olen kirjoittanut tämän kokoelman runoja. Aloitin kirjan kirjoittamisen jouduttuani sairaalan ja melkein menetettyä henkeni.

Tämän kokoelman kirjoittaminen on ollut minulle sisäinen pakko, kaikesta sen vaikeudesta huolimatta. Se ei ole kuitenkaan läpeensä synkkä, koska kuka sellaista haluaisi lukea. 

Joskus aikanaan 90-luvulla pääsin NYT-liitteen pöytälaatikkorunoilijajuttuun hyvinkin mahtipontisella runolla Sodomasta ja Gomorrasta. Tuosta hetkestä on edetty. 

Jo ennen tätä kokoelmaa olen julkaissut kolme runokokoelmaa, yhden kustannettuna.

maanantai 28. marraskuuta 2022

Kirja-arvio: Daniel Ryden: Maailman suurin hämäys - historiallisia sumutuksia, huiputuksia ja petoksia

 

Ihminen on hyväuskoinen olento. Sen todistaa karulla tavalla Maailman suurin hämäys -tietokirja, joka kertaa historiasta vedättämisen pitkää ja julmaa historiaa ehkä mehukkaimmilla vedätystarinoilla historiasta.

Historiasta kiinnostuneena osa kirjan tarinoista oli tuttuja. Joskin harva. Ryden on osannut ripotella hyvällä maulla vuosisatojen takaisia tarinoita varsin tuoreiden vedätysten sekaan.

Vedättäjiä ja vedetettäviä on ollut yhtä kauan kuin ihmisiäkin. Nykytekniikka vieläpä mahdollistaa aiempaa helpomman vedättämisen, mutta yllättävän helppoa sitä oli ennenkin asiakirjoja suhmuroida ja vaikea oli mistään tarkistaa oikeaa tietoa.

Tämän kirjan vedättäjät eivät edes hakeneet välttämättä taloudellista hyötyä. Osa halusi näpäyttää muita ihmisiä, osa luoda itselleen oman aatelissuvun, osa huijata rikkaita. Syitä oli monia. Kaikki tosin jäivät kiinni. Jopa vuosien päästä kuolemastaankin. Eipä kai heidän huijauksia olisi muuten huomattukaan, jos eivät olisi jääneet kiinni.

Onpa mukana suomalainenkin huijaustarina. Suomalaiset ilmatorjuntamiehet kun huijasivat kokoilla silloisen Neuvostoliiton pommittamaan Vuosaaren metsiä, ja itse keskusta säästyi pahoilta pommitustuhoilta talvella 1944.

Kirja pohtii aivan lopussa myös huijaamisen psykologiaa. Useimmat ihmiset menevät lankaan, kun huijarilla on joko tietty auktoriteetti (valheellinen tietenkin) tai henkilö haluaa itse uskoa asiaansa. Tähänhän esimerkiksi pyramidihuijaukset perustuvat. Huijarin itsensä voi olla taas vaikea lopettaa, sillä hän saattaa itsekin uskoa huijaukseensa.

sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Likainen pommi (runo)

Likainen pommi halkoi korvani
Huunepäissään ihmiset
Ikuisen Vapun Aukiolla
Murhaava tulos
Tuttavani murhaaja jäi kiinni
Melkein vapaaksi
Murhasta luin
Nimet kerrottiin
Kasvot peitettiin
Niiinkuin on tapana
Tiedän vain kasvot
Ne eivät mielestäni katoa

perjantai 25. marraskuuta 2022

Voi Suomi-parka, osa: paskaa pussiin ja presidentin Nato-paniikki

On aika jokaviikkoiseksi muodostuneen Voi Suomi-parka -postauksen ja marinan. Näitä kun näytetään vielä lukevan huomattavasti useammin kuin asiallisia postauksiani. 

Mistä otsikko? Koululaisia kehoitetaan paskantamaan pusseihin talven sähkökatkojen aikana. Ja niitähän tulee, kun nämä onnettomat eivät saa edelleenkään Olkiluoto 3:sta toimimaan. Tämä riemu ja tuska Suomessa vielä itseaiheutetun energiakriisin takia. Jos edes asialliset välit poliitikkomme olisivat säilyttäneet Venäjään, ei kenenkään tarvitsisi paskantaa pussiin.

Koomisinta on, kun Sauli Niinistö vaatii eduskuntaa hyväksymään Nato-lain, vaikka Turkki ja Unkari eivät Suomea sinne ole suostuneet vielä ottamaan. Aistinko pientä paniikkia, kun Nato-suunnitelmat menivät mönkään.... Samaan aikaan, kuinkas ollakaan, julkaistaan galluppi, jonka mukaan suomalaiset haluavat entistä enemmän Natoa. Sattumaako? Ei todellakaan. Gallupeillahan Suomea johdetaan.

Kun sähkökatkot todella alkavat, kansan Nato-into hiipunee silmissä. Siinä voi sitten Sanna Marinkin ihailla muotokuvaansa kynttilänvalossa. Hän on täysin vieraantunut kansan todellisuudesta siinä missä presidenttikin.

Suomen poliisi on taas aina ymmällään, kun jokin rikosaalto vaivaa maata. Mitä he oikein tekevät? Mitään muuta rikostakaan ei kohta tutkita kuin murhaa. Nyt maahanmuuttajanuorten jengit terrorisoivat kaduilla ryöstäen jo toisten nuorten lisäksi aikuisiakin. Ja poliisi on ymmällään. Aina. Sitten televisiostudioon raahataan joku todellisuudesta vieraantunut tutkija, joka kertoo, että syy on sinussa hyvä katsoja. 

Onneksi hallituksen suurin aihe on kuitenkin seksuaalisen häirinnän kitkennässä. Kansan suussa pyllylaiksikin mainittu laki kertoo, kuinka tällä hallituksella on kadonnut kaikki todellisuudentaju siitä, että tämä maa on menossa konkurssiin ja hyvässä lykyssä köyhimmät eivät pysty kohta ostamaan ruokaakaan. Ruokajonoissakaan ei ole kohta ruokaa, kun rikkaammat hamstraavat kaupoista kaikki laputetut tuotteet.

No eiköhän tässä taas tällä erää. Varakkaammat voivat vaikka mennä hakemaan -30 prosenttia tuotteet kaupoista köyhien suusta, kuten näin yhtä henkeä puhaltavassa Suomessa tapahtuu. 

Ensi viikolla on taas jotain maristavaa.

keskiviikko 23. marraskuuta 2022

Kirja-arvio: Terhi Suokas: Kyllähän mä tiedän miltä huora näyttää - Seksityön todellisuutta Suomessa

 

Seksityön sanotaan olevan maailman vanhin ammatti, mutta vasta nykyään siihen suhtaudutaan neutraalisti tai jopa jo hyväksyvästi. Ja tämäkin vain tietyissä maissa ja ilman, että seksityöläinen joutuu hyväksikäytön kohteeksi.

Monien meidän käsitys seksityöstä on suoraan 90-luvulta jolloin ilotytöt päivystivät kadunkulmissa ja varsinkin ulkolaiset olivat taatusti enemmän tai vähemmän ihmiskaupan uhreja. 

Silloin seksityöläinen oli niin eksoottinen asia Suomessa, että lähes miten kehno palvelu tahansa kelpasi asiakkaille. Nyt sekä seksityöläiset että asiakkaat eivät kelpuuta ketä tahansa.

Yhä nykyään jotkut luulevat, että seksityö on rikollista, vaikka ainoastaan seksinostaminen ihmiskaupan uhreilta ja kaduilla myyminen on kiellettyä. Moraalinen paheksunta on silti vieläkin kovaa sekä seksinmyyjiä että -ostajia kohtaan.

Ihmiskaupan uhreja on toki edelleen, vaikka kirja paljastaa, että ihmiskaupan uhreista suurin osa on töissä ravintoloissa yms. ja ovat miehiä, eivätkä suinkaan seksityöläisiä, joista pääosa on edelleen naisia, vaikka myös miehiä ja transhenkilöitä on tullut alalle.

Terhi Suokas murtaa ansiokkaasti seksityön myyttejä ja ennakkoluuloja kirjassaan. Kirjan parasta antia on seksityöntekijöiden itsensä haastattelut. 

Niistä käy ilmi, että asiakkaatkaan eivät pääosin ole kiiluvasilmäisiä pervoja ressukkamiehiä vaan parisuhteessa olevia hyvintoimeentulevia miehiä, joilla on asiat kunnossa.

Myöskään seksityöntekijät eivät ole narkkariressukoita vaan pääosalla asiat ovat kunnossa ja seksityö tietoinen valinta, eivätkä he koe itseään lainkaan uhreiksi. 

Terhi Suokas tylyttääkin varsin kovin sanoin kirjassaan kovan linjan feministejä, joiden käsitys seksityöstä on kuin vanhasta suomalaisesta elokuvasta.

Kirjassa on jonkin verran toistoa, mutta suosittelen sitä silti, sillä seksityöntekijöiden ja heidän asiakkaidensa leimaamisen voisi jo lopettaa. Kaikilla aloilla on pimeä puolensa, ei vain seksityössä.