Kirja-arvio: Tapani Bagge - Jari Eklund: Prosenttimiehen paluu

 

En tiedä kuuluuko tämä ex-biker Jari Eklundin elämäkerran toinen osa varsinaisesti truecrimeen. Sillä rikoksia hän ei itse kirjassa tee. En lukenut kirjailijakaksikon edellistä kirjaa Prosenttimies, jossa lienee sitäkin rikosten nannaa. 

Prosenttimiehen paluu on silti kelpo kirja. Se avaa hyvin sitä hetkeä, kun jättää niinkin sitovan jäsenyyden kuin moottoripyöräjengin taakseen. Vieläpä hengissä ilman että sai pelätä jengiläisten kostoa. Aika hukassa sitä varmasti on. Vähän kuin sodasta olisi palannut. Jengeissähän on kai armeijamainen kuri ja säännöt. 

Mikään perusjengiläinen Eklund ei ole. Bikeriuden lisäksi hän on valokuvaaja ja luontobongari, joka istui ketjuissa Koijärvellä. Kirjaa ei siis kannata heti aina tuomita kansiensa perusteella. 

Kuten hän itse puhuu kirjassaan, hän aina etsii heimoa, johon kuulua. Vaikka sanookin olevan yksinäinen susi. Niinpä sitä susikin kaipaa aina laumaansa. Tämän heimouden näkisinkin kirjan perussanomana. Jokainen kai kaipaa samanhenkisiä ihmisiä lopulta ympärilleen.

Erikoista porukkaa ja heimoa Eklund keräsikin ympäriinsä. Hän ystävystyi niin romanien kuin äärioikeistolaisten kanssa. On siinä skaalaa joiden kanssa harva kaveeraa.

Eklund on ilmeisen avoin ihmisille heidän taustastaan huolimatta, vaikkakin ymmärsi heittäytyä Italian äärioikeistolaisten keskeltä pois oikealla hetkellä samoin kuin teki moottoripyöräjengin kanssa. Italiassa vasemmiston ja oikeiston taistelu on siirtynyt jo nettikinaamisesta oikeaksi iskuiksi toisiaan vastaan.

Kirjassa on paljon sellaista, mikä ei ehkä minua henkilökohtaisesti kiinnosta, kuten fiftarimusiikki ja moottoripyörät tai edes jenkkiraudat.