Kirja-arvio: Annie Ernaux - Puhdas intohimo
Nyt lukemani Puhdas intohimo muistuttaa Tapausta karuudessaan ja minimalistisuudessaan. Puhdas intohimo on lyhyt romaaniksi vain päälle 50 sivua, mutta sivut ovatkin täyttä asiaa eikä turhaa höpinää ja kirjailijan keulimista.
Puhtaan intohimon aiheena on intohimoinen rakkaus, kuten arvata saattaakin. Se intohimo asuu eniten kirjailijan omassa päässä ja koko kirjakin tapahtuu ajatusten virtana kaihoisasti ja melankolisesti muistellen.
Tämäkin kirja perustuu Ernauxin omaan elämään hänen keski-iästään 1990-luvun alusta.
Ernaux on tuolloin rakastunut tulisesti itaeurooppalaiseen naimisissa olevaan ilmeisen vaikutusvaltaiseen mieheen, joka suoraan sanottuna vain käy paneskelemassa Ernauxin luona. Tämä tuskin on rakastunut, mutta mies valtaa naisen ajatukset ja elämän tyystin.
Jokainen joka on joskus rakastunut tai suorastaan hullusti rakastunut yksipuolisesti tietää miltä se tuntuu.
Se sekoittaa pään ja sysää julmasti sivuun normaalielämän, mikään mikä aiemmin toi tyydytystä ei tunnu enää miltään. Toinen ihminen valtaa elämäsi ja saa sekopäiseksi. Kunnes hulluus lopelta laskee otteensa irti. Tätä Ernaux kuvaa älykkään analyyttisesti tunteiden jo ilmeisesti laannuttua.
Ernauxin kohdalla tilanteen tekee vielä haasteellisemmaksi se, että mies on naimisissa. Hän ei voinut muuta kuin odottaa. Ei ollut pettämissivustoja netissä eikä henkilökohtaisia kännyköitä salarakkaussuhteeseen.
Kirja on kaiken kaikkiaan onnistunut pieni romaani rakkauden hulluudesta, joka iskee yllättäen ja satuttaa yhtä paljon vailla edes toivoa vastarakkautta.
Vaikea kuvitella, että teos on herättänyt kohua ilmestyessään, sillä ei se mikään törkykirja ole, seksikohtauksiakaan ei varsinaisesti ole. Ajat olivat toki 1990-luvun alussa konservatiivisemmat, eikä polyamoria suositeltavaa, vaikka ihmiset ovat aina pettäneet ja rakastuneet hullusti.
Kommentit
Lähetä kommentti