Kirja-arvio: Nellie Bly - Kymmenen päivää mielisairaalassa

 

Nellie Blyn Usassa 1800-luvun lopulla kirjoittama Kymmenen päivää mielisairaalassa on uraauurtava teos. 

Ensinnäkin se on ensimmäisiä tutkivan journalisimin tuotoksia ja vieläpä tuohon aikaan naiselta, jolloin naistoimittajat taisivat olla harvassa. Tutkiva journalismi on noista ajoista tietenkin kehittynyt, jopa eräänlaiseksi kirjallisuuden lajiksi Hunter S. Thompsonin toimesta.

Mitään gonzoilua Nellien teos ei ole. Se on enemmän. Se on paljolti aikansa lapsi tietynlaisine ilmaisuineen ja ajatuksin, mutta vaikuttaa peräti sympaattiselta, vaikka aihe on kovin karu. Siinä on sellaista viattomuutta, jota on turha enää etsiä mistään.

Kuten arvata saattaa, mielisairaalat olivat helvetillisiä paikkoja entisaikaan. Niihin vietiin täysin terveitäkin köyhiä ihmisiä tai muuten vaan sellaisia, jotka syystä tai toisesta haluttiin pois yhteiskunnasta. Pelko mielisairaita kohtaan periytynee noilta ajoilta ja mielenterveysogelmat yhä stigmatoivat ihmisiä.

Joten terveen, neuvokkaan ja älykkään Nellien pääsy mielisairaalaan on uskottavaa, kun ei tarvinnut olla sairaskaan sinne päätyäkseen. Epäpätevät lääkärit eivät potilaistaan olleet kiinnostuneet ja hoitajat suorastaan sadistisia. Nälkä, lika, sairaudet ja puuduttava tekemättömyys potilaiden ikuisena seuralaisena.

Nykyään psykiatrisena hoitona tunnettu ala oli tuolloin lapsen kengissään ja sille hakeutuivat vain sinne sopimattomat yksilöt töihin. Potilaille, jos sellaisista nyt sillä hoidolla voi puhua, toitotettiin vain, että koska ovat julkisessa hoidossa, heidän tulee vain olla kiitollisia siihen mitä saa. Heitä säilöttiin kuolemaan asti.

Nykyään mielisairaalaan on jo vaikea päästä, saati sitten että sinne vietäisiin mieleltään terveitä, kun osastopaikat ovat kortilla. Tutkivaa journalismiakaan ei tarvita, sillä esimerkiksi Tiktokiin postaa useampikin mielisairaalassa lojuva. 

Väärinkäytöksiä löytyy silti, sillä mielenterveysongelmaiset eivät juuri itseään voi puolustaa ja ihmisillä, jopa terveydenhuollossa, on halua alistaa heikompiaan, joko kyynistymisen tai silkan mielihyvän haun takia.

Ihme kyllä Nellyn kirjalla oli merkitystä, sillä mielisairaaloiden asukkien oloja parannettiin, vaikka lopullinen muutos taisi tapahtua vasta 1960-1970-luvuilla. Nellien kuvaaman mielisairaalan kaltaisia oloja on varmasti yhä länsimaiden ulkopuolella runsaasti.