Kolumbuksen viimeinen matka (runo)

Tämä on viimeinen matkani.
En haluaisi sen olevan viimeinen.
Tiedän, että se on.
He sanovat, että haluan palauttaa
maineeni ja omaisuuteni.
Haluan. Lähettiväthän he minut viimeiselle matkalleni.
He tietävät, ettei heidän enää tarvitse nähdä minua.
Sitä ennen veivät kahleissa pois häpeään.
Sain heiltä vanhat laivat, jotka uppoavat pian.
Niin minäkin.
Olen etsinyt oikeaa reittiä niin kauan.
Reitin on löydyttävä kullan luokse.
Rikkauksien ja maineen on löydyttävä.
Muuten olen köyhä mies. 

Ne sanoivat, että toinen valtameri on lähellä.
En löytänyt reittiä. Yritin.
Tämä matka on tuomittu epäonnistumaan.
Elän häpeässä loppuun asti.
Sairaudet taltuttavat minut.
Pahinta on epäonnistuminen.
Myrsky, joka tuhosi laivani.
Jumalan viimeinen tahto.
Aurinko, joka ehti pilkottaa
sammui toiveideni kera.
Syvä rämeikkö viidakossa ei ollut se, mitä etsin.
Minä luovutin. En löytänyt mitään, minä ajelehdin.
Palasin takaisin.

Ja onni on

Taas on tehty tutkimus, jossa on todettu, että suomalaiset oikeasti ovat onnellisia. Hyvä jos näin on, mutta kyse lienee siitä, että ihmisellä on myötäsyntyinen kyky kyselyissä kertoa tilanteensa paremmaksi, mitä se oikeasti on. Ei kukaan kerro lääkärillekään suoraan, kuinka paljon oikeasti juo.

Onnellisuuteen suomalaisilla on syytä. Vaikka järjestelmämme yskii, niin kukaan ei kuole täällä nälkään ja hoitoakin saa vähintään tyydyttävästi. Ja jos on vielä niin onnekas, että on töissä, niin saattaa muutama ylimääräinen eurokin jäädä.

Itse olin tässä jonkin aikaa sairaslomalla masennuksen takia, voimani uuvahtivat. Nyt tilanne on parempi, mutta en vieläkään voi väittää toimivani täydellä teholla. Tilanne pääsi syntymään monen vuoden aikana ja räjähti sitten käsiin.

Minusta onnea estää useimmiten oma itse. Olen käynyt köyhissäkin maissa, mutta harvoin siellä tapaa yhtä jännittyneitä ja varautuneita ihmisiä kuin Suomessa. Etsimme täällä esteitä onnelle jatkuvasti ja useimmiten onnistumme siinä.