Kirja-arvio: Reijo Hammar - Kakolan Karkuri: Ennen ei ollut paremmin ainakaan vankiloissa

 Kaikki, jotka 1980- ja 1990-luvuilla olivat jo ajattelevia olentoja, muistanevat lööpeistä Reijo "Reka" Hammarin. Hän oli yksi aikansa pelätyimmistä konnista ja vankilapakovirtuoosi suoraan Kakolasta. 

Varsinkin juuri tuo pako Kakolasta vankitoverien kanssa oli kuin suoraan elokuvasta, josta ei puuttunut pankkiryöstöjä, eikä valitettavasti ruumiitakaan. Media tietenkin villiintyi Suomessa että myöhemmin Ruotsissa, josta Reijo kumppaneineen otettiin lopulta kiinni.

Rekan elämästä pitkän linjan rikostoimittaja Mika Katajala on toimittanut kelpo pakkauksen, jossa Reka itse on pääosin äänessä. Elämästään hän kertoo surullisesti, myös jopa hauskastikin. Hän ei säästele itseään, eikä syytä muita. Hän ei valita kohtaloaan vaan toteaa useaan otteeseen saaneensa sen mitä tilasikin. 

Rekan elämä ei alkanut onnellisten tähtien alla, kuten monella konnalle on lapsuudessaan käynyt. Isäänsä hän ei tuntenut koskaan ja ajautui lastenkotikierteen kautta pian sitten vankilakierteeseen, jota sitten kestikin. Ei ole melkein vankilaa, jossa hän ei olisi istunut. 

Nyt hän viettää rauhaisaa eloa maaseudulla, vaikka hetkessä sopeutuminen ei tietenkään onnistunut siviiliin vuosikymmenten vankilakierteen ja siitä seuranneen laitostumisen jälkeen. Reka kertoo välillä kaivanneensa takaisin sellinsä rauhaan ulkomaailmasta.

Kirja on täynnä herkullisia anekdootteja rikollismaailmasta true crimen ystäville. Reijo muun muassa kertoo kuinka nyt jo edesmenneitä julkkiskonnia Jammu-setää eli Jammu Siltavuorta ja Juha Valjakkalaa piestiin vankilassa urakalla. Siltavuorta pienten tyttöjen murhasta ja Valjakkalaa omaa tyhmyyttään isottelun takia. Mutta en paljasta nyt enempää tarinoita, etten "spoilaa".

Väkivaltaan Reka tuntuu suhtautuvan suorastaan kuin ammattimies konsanaan. Hän ei sitä hakenut, mutta käytti tarvittaessa. Hän myöntää äkkipikaisuutensa. Onhan hänellä kaksi henkirikosta kontollaan. Lisäksi lukematon määrä tappeluita ja väkivaltaista velanperintää yms. 

Reka on vanhan liiton konna siinä mielessä, ettei koskaan vasikoinut, vaikka oli usein vartijoiden ja poliisien väkivallan kohteena. Kuuluisalta Ruotsin pakoreissulta palatessaankin hänet hakattiin jo Ruotsissa henkihieveriin ja Suomessa vartijoiden väkivalta jatkui. Hän kun ampui paetessaan Kakolasta myös vartijaa.

Kirja antaa hyvän katsauksen vanhan ajan rikollismaailmaan, joka nyt taitaa olla mennyttä omine kunniakoodistoineen. Alamaailmaankin on tullut vankka ulkomaalainen vahvistus. Onneksi vartijoiden ja poliisien suorittama väkivalta, jota Reka kirjassaan kuvaa, taitaa olla mennyttä elämää. 

Pieni ihme, että Reka tuosta maailmasta selvisi hengissä. Reka todellakin tietää, mitä on se surullisen kuuluisa elämän kova koulu.