Kirja-arvio: Paolo Giordano - Tartunnan aikaan

 

Nyt lukee komean fyysikon Paolo Giordanon covid-kirjaa aivan eri silmällä kuin sen valmistuessa covid-tartuntojen räjähtämisen kynnyksellä maaliskuussa 2020. 

Monet kirjan väittämät eivät osoittautuneet tosiksi, jopa salaliittoteoriaksi aikoinaan leimattu covidin karkaaminen laboratoriosta lienee totta. 

Covid oli eittämättä silti isoin terveyskriisi aikoihin paljolti ihmisen itsensä auheuttamana, mutta mitkä ongelmat eivät olisi. Globalisaatio on pitänyt siitä viimeistään huolen.

Kirjan ilmestyessä covid-rokotetta ei vielä ollut, josta sitten kasvoi ihan oma saagansa, joka osittain jatkuu yhä, vaikka rokotteiden haitatkin lienee jo tunnustettu.

Itse en koskaan covid-hysteriaan langennut mutta moni muu kyllä, maski- ja rokotekyttäämisineen. Aika ei minulle silti ollut ahdistavaa, nautin kun sai olla luvan kanssa kotona ja ihmiset pysyivät piiloissaan.

Covidiakaan en kai sairastanut. Minun kohdallani rokotteet toimivat sitten tai sairastin sen tietämättäni ennen rokotteita. Mnullahan olivat keuhkot aivan paskana 2020.

Covid-hysteriasta siirryttiin sitten sujuvasti sotahysteriaan, joka on yhä päällä. Varmaan niin kauan kuin sota alkaa. 

Giordano kysyy kirjassaan, opitaanko covidista mitään. Minusta tuntuu ettei. Ihmisluonne on sellainen, että se ei halua ajatella ongelmaa, ennen kuin on sen keskellä. Ihmiset ovat itsekkäitä, jo nyt lentelevät ympäri maailmaa kuten ennenkin.

En tiedä, onko Giordano kirjoittanut nyt aiheesta uutta kirjaa. Se olisi kyllä mielenkiintoista lukea. Tämäkin kirja oli sinänsä helppolukuinen ja ajatuksia herättävä.

Varmaahan on, että covidin kaltaisia pandemioita tulee lisää globalisaation myötä. Ehkä joku jopa äärimmäisen tappava.