Kun kuolemaa seurattiin reaaliajassa

 

Näyttelijä Olga Temonen ei ollut ensimmäinen julkkis, jonka parantumatonta sairautta on seurattu mediassa aina loppuun saakka. Mieleen tulee nyt heti ainakin takavuosien Reko Lundanin kilpajuoksu kuoleman kanssa jota seurattiin mediassa paljon. 

Jotain poikkeuksellista Olga Temosen kuolemassa kuitenkin on, enkä tarkoita tätä nyt sillä, että julkisuudessa olisi ollut mitään pahaa. Se on ollut vähän niin kuin ensimmäinen somekuolema, jossa taivalta seurattiin reaaliajassa.

Hänen kohdallaan some toi hänet ikään kuin ystäväksi, joka tekee kuolemaa. Mutta jota ei tarvitse kuitenkaan mennä katsomaan ja nähdä läheltä kuolemaa. Osahan pelkää sitä niin paljon, ettei edes halua enää nähdä kuolevaa tai olla yhteydessä.

Some todellakin tekee julkkiksista inhimillisiä, kun sinne postaa inhimillisiä tunteita pelkän uusimman elokuvan puffin sijaan. Harva julkkis ymmärtää tätä. Suurin osa ihmisistä arvostaa tätä. Tietenkin on aina niitä hulluja, jotka ilmestyvät solvaamaan.  

Olga Temosen siunaustilaisuuskin on julkinen. Sinänsä täysin loogista, koska kuolemakin on ollut julkinen. Aikanaan ilmestyvä kirja on jo nyt takuuvarma bestseller. Samoin kuin hänen viimeinen elokuvansa.

Suurin teko kuitenkin mitä hän teki, oli se, että hän muutti kuoleman pelottavasta ja laitoksiin piilotetusta asiasta luonnolliseksi ja kauniiksikin asiaksi. Hän teki kuolemaa omilla ehdoillaan. Ei mennyt raskaisiin sytostaattihoitoihin ja hautautunut siten sairaaloihin ennen kuin on edes oikeasti kuollut.