Vanginvartijan kuolema (runo)

vanginvartija teki kuolemaa
aikansa lattialla yksin verilammikossaan
huusikin epäselvää mölinää
humalaista huutoa 
kuten hänellä tapana oli
eläkkeellä kun oli aikaakin
siihen olivat naapurit tottuneet 
apu ei tullut ajoissa
ryyppyporukkaakaan ei näkynyt 
silloin kun heitä olisi tarvittu
kun viinaa ei ollut tarjolla
lopulta viimeinen korahdus vapautti
mies pääsi tuskistaan 
kuolemankellot soivat ääneti
eikä vanginvartija enää ollut 
se joka avasi maailmanlopun ovet
avaimia ei tarvittu
ei enää koskaan vankilaa
josta ei koskaan vapaudu