Eräs nuoruuden harharetkeni: Voionmaan opisto

Huomasin netistä, että perinteistä Voionmaan opistoa ainakin uhkasi jossain vaiheessa lakkautus. 

Nuoria opiskelijoita ei kiinnosta enää maksullinen opetus, josta ei edes valmistu mihinkään. Eikä valtiota rahoitus.  Tai ei ainakaan silloin valmistunut mihinkään kun itse siellä olin vuonna 1998. Jotenkin sinne ajauduin armeijan jälkeisessä posttraumaattisessa stressissä.

Silloin siellä koulutettiin elokuva- ja tv-työhön muun muassa. Sillä alalla kun ei ole työntekijöistä edes pulaa. Mutta opiskelijoita riitti. Ihmisten unelmilla on aina rahastettu.

Ja silloin opisto sijaitsi keskellä metsää Ylöjärvellä, jossa paikalliset ajelivat moottorikelkoilla. Viimeiseksi se opisto taisi olla jo ihmisten ilmoilla Tampereella.

Koska tuolloin olin nuori ja uskoin vielä unelmiin, niin otin peräti lainaakin elokuva- ja tv-alan opiskeluihin. Rahat eivät tosin siihen menneet vaan ihan muuhun. Mutta maksoin ne lopulta takaisin.

Totta puhuen parhaiten opin ryyppäämään ja tupakoimaan silloin kansanopiston yhteydessä olleessa pubissa. Näin jälkikäteen harmittaa, kun tuonkin ajan olisi käyttänyt suhteiden luontiin yms. järkevään toimintaan.

Opetus oli sekin aika eri tasoista. Oli ihan päteviäkin, televisiostakin tuttuja naamoja, mutta sitten ihan toisen tasoistakin. Yksikin ihan nimekäskin elokuvaäänittäjä nukahti kesken opetuksen.

Sain siellä kuitenkin lopputyön aikaiseksi. Virhe tapahtui vaan siinä että päädyin ohjaamaan lyhytelokuvaa. Olin aivan liian arka ja kykenemätön käskyttämään siihen hommaan. 

Koko homma olikin levitä totaalisesti käsiin ja elokuvaa yritettiin jopa kaapata minulta. Minua sätittiin enemmän joksikin näyttelijäksi kuin ohjaajaksi. Ja oikeassahan he olivat. Jotainhan minä näyttelen. Elämää?

Mieleen jäi myös eräs huijari, joka pyöritti totaalisesti koko koulua. Melkein. Minua ja muutamaa muuta lukuun ottamatta. Myöhemmin kuulin että kaveri oli pyörittänyt jopa Vesku Loiria. 

Ehkä koulun paras näyttelijä, joka lopulta jäi kiinni huijauksistaan. Minuun ne eivät uponneet ja kaveri huusikin minulle jossain illan vietossa räkä sananmukaisesti suusta lentäen. Ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen.

No ehkä noista ajoista sekä opettajat että oppilaat ovat siistineet toimintaansa. Muutama samaan aikaan opiskellut on luonut ihan nimekästä uraakin Voionmaan jälkeen elokuva- ja tv-alalla. Minulle tuo aika oli vain harhamatkojeni alku. 

Muutama kaveri onneksi myös jäi käteen. Minulle on ongelma ollut kaikki tuollaiset yhteisölliset paikat. En osaa oikein sitä small talkia ja peliä, millä ventovieraiden kanssa pärjäisi.