Kirja-arvio: Laura Juntunen, Tii Juden: Koti kadulla: Huumehelvetti suomalaiseen tapaan

 

Tätäkin kirjaa sai jonottaa tovin kirjaston varausjonoissa ja tälläkin kertaa odotus palkittiin. 

Laura Juntusen ja Tii Judenin kirjoittama Koti kadulla Tiin elämästä kuuluu kanssa niihin elämäkertoihin, jotka voisi luetuttaa peruskouluissa.

Se on todella mukaansatempaavasti kirjoitettu kirja huumehelvetistä. Tiin kohdalla se alkoi jo ennen teini-ikää. Naisen osa huumemaailmassa on kova, joten Tiinkin elämää kuuluu pahoinpitelyjä, lasten huostaanottoja, raiskauksia ja kaikkea mahdollista paskaa.

Mieleen tuli vahvasti, että miten ihmeessä hän on tuosta kaikesta noussut. Vieläpä auttamaan muita saman kohtalon kokeneita. Tiin tarina on klassisen karu. Laitoksesta toiseen lapsena ja lopulta vankilaan. 

Tiin taustalla kummittelivat hoitamattomat mielenterveysongelmat, adhd ja yleinen osattomuus ja heitteilläolo. Häntä oli jo lapsena jo mahdotonta hallita. 

Hän ei ollut täysin vanhempiensa hylkäämä, mutta he eivät pärjänneet hänen kanssaan. Tii myöntää myös avoimesti itsekin käyttäneensä väkivaltaa. Perineensä velkoja yms. Hän ei ollut pelkkä uhri.

Nyt nelikymppisen Tiin tarina on myös tarina suomalaisen päihdehoidon ongelmista jo ennen pankin räjäyttänyttä peukkua. Pitäisi olla raitis ennen kuin mielenterveysongelmia hoidetaan ja asutoakaan on hankala pitää, jos kukaan ei katso perään.

Kukaan ei myöskään kannustanut Tiitä pitämään lapsiaan. Lapset vietiin melkein heti kuin oli mahdollisuus. Ei käytetty voimavarana raitistumiseen. Näin ainakin ensimmäisen lapsen kohdalla kun Tii oli itsekin lapsi. 

Koti kadulla -nimi ehkä vähän muuten harhaanjohtava. Kadulla Tii ei varsinaisesti ollut koko ajan. Toki pyöri pienestä pitäen katujen maailmassa.