Saima Harmaja - runopyhimys olikin lihaa ja verta

Minua ovat aina kiinnostaneet 1920- ja 1930-lukujen suomalaisten runoilijoiden kohtalot sekä tietenkin heidän tuotantonsa. Sen verran minussa on myös runotyttöä, että tartuinkin mielenkiinnolla uusimpaan Saima Harmaja -elämäkertaan.

Ritva Ylösen kirjoittama Saima Harmaja - Sydänten runoilija 1913-1937 olikin kelpo lukukokemus ja selvästi ajan kanssa aiheeseen paneutuen kirjoitettu kunnolla laadittuine lähdeluetteloineen yms. 

Harmaja menehtyi hyvin nuorena keuhkotuberkuloosiin, tuohon runoilijoita ja muuta kansaan tuolloin riivanneeseen tautiin. Nykyisin sairaus on parannettavissa, mutta tuolloin se oli tuuripeliä jäikö henkiin vai ei. Saima ei.

Saima Harmaja on sinänsä mielenkiintoinen tapaus. Hän eli turvattua ja suojeltua elämää varakkaan sivistysperheen lapsena ja ei joutunut taistelemaan toimeentulostaaan. Ei koskaan edes päässyt kotoaan viettämään omaa elämää. Toisaalta taas hän oli ilmeisen rikkinäinen ihminen jo lapsena. Runoilun hän aloitti jo pikkutyttönä ja oli hämmästyttävän varhaiskypsä.

Yleensä runomitassa kirjoitetut runot eivät mielestäni toimi tänä päivänä, mutta Uuno Kailaan ja Saima Harmajan runot kyllä. Molemmat ovat vuodattaneet runoihinsa koko tuskansa ja se tuska on tosi nykyisinkin. Tuskasta voi kirjoittaa teennäisesti, mutta he eivät.

Mielenkiintoista olisi ollut nähdä mihin suuntaan Harmajan runous oli kehittynyt, mikäli hän olisi saanut elää. Näin ei tapahtunut. Näin tämän tarun täytyikin loppua. Nuorena kuollutta ihmistä on vaikea kuvitella edes vanhana.

Ylösen kirja on siitä merkittävä, että se nostaa Saima Harmajan neitsytuhrimyytistä lihaa ja verta olevaksi ihmiseksi. Saiman epätoivoisen rakkauden kaipuun. Ihastuksessaan kun hän roikkui vuositolkulla, vaikka ei saanut käytännössä vastakaikua.

Runoilijan kutsumus oli hänessä vahva, oikeasti mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut. Hänen onnekseen hän sai vetoapua Mika Waltarin kaltaisilta kirjallisuusvaikuttajilta. Mielenkiintoista olisi ajatella, minkälainen olisi Saiman taru ollut, jos hän sivistysperheen sijaan olisi syntynyt köyhään työläisperheeseen.

Saima kuuluu niihin harvoihin runoilijoihin, jotka jaksavat kiinnostaa ihmisiä vuosikymmenestä toiseen, vaikka Suomessa runous ei tule enää koskaan olemaan yhtä suosittua kuin Saiman elinaikana oli.

Saiman viimeiset sanat oli "Auttakaa". Itse jäin miettimään, mitä hän sillä tarkoitti. Ehkä viimeisillä sanoilla ei aina ole sen suurempaa merkitystä.