Kaksi runokokoelmaa ja kaksi runoilijaa

Luulisi, ettei Yrjö Jylhän Kiirastulella ja Vladimir Majakovskin Pilvellä Housuissa ei olisi mitään yhteistä. Mutta näin vain on. Tai ei välttämättä kirjoilla, mutta herroilla itsellään on hyvinkin paljon yhteistä.

Yrjö Jylhän Kiirastuli -runokokoelma kertoo Jylhän omista kokemuksista talvisodassa komppanianpäällikkönä etulinjassa. Epäilen, että harva nykyrunoilija on edes armeijaa käynyt, mutta ristiriidasta runoilijan habituksen ja sotaherran välillä syntynee Jylhän viehätys. Tämä sotaherra kun suree kuolemaan lähetettyjä sotilaitaan miltei puolessa kokoelman runoissa.

Kiirastuli on sellainen kirja, joka ilman taustatarinaansa torpattaisiin taatusti nykypäivänä kustantamoissa. Jylhän kieli ei ole lainkaan yllättävää ja sortuu paikoitellen jopa isänmaalliseen patetiaan. Kokoelman runojen loppusoinnut eivät ole edes yllättäviä.



Mutta Jylhä on nimensä veroinen mies, jylhä ja aito. Nämä asiat saivat minut pitämään tästä klassikkokokoelmasta kovasti.

Jylhä ei muuten tainnut kirjoittaa koskaan muuta valmista teosta kuin Kiirastuli ja päätti päivänsä 50-luvulla sodan raunioittamana. Surullinen ei kannata olla. Harvan kirjailijan tuotannosta edes yksi jää elämään.

Vladimir Majakovski puolestaan kirjoitti modernia lyriikkaa, vaikka osittain elikin samaan aikaan kuin Jylhä. Majakovskia saatttaa olla haastavaa lukea, ellei omaa minkäänlaista käsitystä Venäjän vallankumouksesta, sen jälkeisestä ajasta tai venäläisyydestä ylipäätään.



Majakovski tosin paljastaa Kuinka säkeitä valmistetaan osiossa, ettei hänen lyriikkaansa niin kaukana perinteisestä ole, vaikka hän oli perinteisen runouden vihollinen numero yksi. Hänelle kun runon rytmi oli kaiken alku.

Lyriikan opettajana Majakovskiia sietäisi yhä kuunnella. Hänelle tärkeää oli runon sosiaalinen tilaus, joka on tänä päivänä lähes kadonnut. Kuinka paljon runoa kirjoitetaan lukijoille, kuinka paljon kriitikoille ja kuinka paljon kustannustoimittajille?



Kommunistisen vallankumouksen innoittamana Majakovski piti runoutta tuotantona muun tuotannon joukossa, mitä en nyt ihan välttämättä jaa omana mielipiteenäni. Mutta totta on, ettei runoudesta saisi tehdä yli-ihmeellistä. Runous voi olla lukijalleen selkeämpää kuin romaanikirjallisuus. Jos näin vain halutaan.

Mutta mitä yhteistä näillä kahdella herralla on sen lisäksi, että päättivät päivänsä oman kätensä kautta. Molemmat tiesivät kenelle kirjoittavat ja miksi.



Voimakkaan tulkinnan lyriikan ajan sietäisi palata jo takaisin.

Tässä kuvassa olen itse valmistautumassa viime syksynä kirjailijakierrokselle.

Voimassa oli minusta haastattelu eli 32 vuoden kouhkaamisen tulos.

Uhittelua itään

Pienemmillä on pakonomainen tarve uhitella isommilleen. Sen tiedämme me pikkumiehet ja pikkukoirat. Viime aikoina olen seurannut myös huolestuneena Suomen uhittelua Venäjän suuntaan. On selvää, että venäläiset tuskin arvostavat alistujiakaan, eikä sellaiseen edes ole tarvetta, mutta kysyä sopii, mihin Venäjän ja Suomen suhteet ovat menossa.

Tuskin kukaan poliitikko puhuu enää Suomen ja Venäjän välisestä erityisestä yhteydestä. Osa oikeistolaisimmista poliitikoista jopa uskaltaa nimetä Venäjän uhaksi ja kiistelläkin julkisesti asiasta. Osa taas haluaa väistää koko aiheen ja odottaa Natoa pelastajaksi.

Mutta mitään Suomen erityissuhdetta Venäjään ei todellisuudessa olekaan. Suomi oli 70-luvulla harvoja Neuvostoliiton ystäviä länsivaltojen joukossa, mutta nyt Suomi lienee aivan samalla viivalla kuin muutkin länsimaat, jotka näkevät Venäjässä paljon vikoja, mutta itsessään eivät mitään. Eikä Venäjäkään suhtaudu Suomeen sen kummoisemmin kuin valtaosaan naapureistaan.

Suomessa myös luullaan olevan erityisiä Venäjän ja venäläisyyden asiantuntijoita. Viime aikojen huoltajuuskiistat eivät kyllä osoita moista mielipidettä oikeaksi, vaikka niissä toki on paljon mediamasinointia takana. Suomessa sätitään Venäjän mediaa Kremlin käsikassaraksi, mutta ei Suomenkaan median Venäjä-uutisointi mitään lämmintä ole ollut viime aikoina.

Hesari päätti jokunen viikko sitten rakentaa artikkelin muodossa jopa talvisodan uudestaan näkökulmalla, että jos sota käytäisiin nyt, niin mitä nyt tapahtuisi. Eivät muut lehdetkään ole nähneet huoltajuuskiistoissa muuta kuin suomalaisen osapuolen kannan, joissa lastensalakuljettajista on tehty sankareita. On huolestuttavaa, jos venäläissyntyiset vanhemmat kokevat venäläismedian olevan ainoa auttaja, eikä suomalainen sosiaalihuoltojärjestelmä, joka ilmeisesti suhtautuu miesten lisäksi venäläisiin ennakkoluuloisesti kun kyseessä ovat huoltajuuskiistat.

Suomessa ei kukaan halua leimautua rasistiksi ja vielä harvempi vähänkin merkittävämmässä asemassa oleva ihminen tunnustaa olevansa avoimesti russofobisti eli venäläisvastainen. Sellaisia Suomessa kyllä piisaa. Viimeistään aivan ylitse vedetty talvisodan 70-vuotismuistojuhla todisti sen.

Ja kun Neuvostoliiton avointa sotilaallista uhkaa ei ole olemassa, mielipiteet jyrkentyvät. Ihme kyllä Karjalan palautushaaveet ovat jääneet yhä pienen piirin haaveeksi. Tosin nyky-Venäjä ei moisesta palautushaaveista edes suostuisi keskustelemaankaan.

Mutta jos on Venäjä militarisoitunut ja isäänmaallistunut, niin sitä on myös Suomi. Nykyinen oikeistohallitus ei edes halua moista hillitäkään, vaikkakin mielellään hakee syyt taloudelliseen kurjuuteen kotimaisista työntekijöistä ja ulkoiset uhat Venäjältä, se kun on vuosisatain aikana todettu aina toimivaksi  keinoksi.

----------------

Muut asiat. Moontv tekee paluun nettitelevisiona. Jotain suomalaisen television tilasta kertoo tällä hetkellä, että Moontv on odotetuin ja puhutuin televisio. Ei ihme. Kaikkien suomalaisten pää-tv-kanavien uusi ohjelmisto on täysin varmisteltua tusinatavaraa, joka alkaa muistuttaa toisiaan kanavasta riippumatta. Uudistan toiveeni, että netti-tv mullistaisi television varsinkin jos kehittyvän tekniikan myötä tv:n ja tietokoneen raja-aita häviää.

-------------------------------

Vielä televisiosta. Onko kenelläkään enää hajua Yle- ja/tai mediamaksusta. Ei edes Suvi Lindenillä. Puolueen isot pojat eivät ole ilmeisesti kertoneet vielä hänelle, mitä hänen pitäisi tehdä.

Syntymätähtikarttani

Maikkarin Helmen nettisivuilla voi tehdä itselleen syntymätähtikartan. Jokainen tietysti päättää itse, kuinka paljon astrologiaan ja muihin tieteisiin tässä elämässä uskoo. Mutta väkisinhän näissä aina jokin pitää paikkaansa. Minä en sinänsä näistä mitään sen enempää ymmärrä, mutta ovathan näitä astrologisia neuvoja hakeneet valtionpäämiehetkin, miksei siis tällainen maan matonenkin.

-------------------------------

Syntymäkartta

Syntymäkartta osoittaa planeettojen sijainnin syntymähetkelläsi.  Aurinkomerkkisi on Ravussa 15�41.

Huoneiden sijainti riippuu sekä syntymäpaikastasi, että kellonajasta, jolloin synnyit.  Näistä yhdessä syntyy sinun oma yksilöllinen tulkintasi.



Planeetat eri merkeissä

Eri planeetoilla eri eläinradan merkeissä on erilainen vaikutus yksilöllisyytesi ilmenemiseenään sekä psyykkisen toimintasi laatuun.



Aurinko Ravussa

Rapu on vahva ja punnitsee sanojaan tarkasti. Rapu on luonteeltaan rauhallinen, herkkä, huomaavainen, hellä ja altis vaikutuksille. Hän pitää ihmisistä ympärillään.

Heikkoudet: alentuva, epävarma, ailahtelevainen, päättämätön, laiska, yliherkkä ja vaativa. Hän on hyvin riippuvainen perheestään.



Planeetat huoneissa



Planeettojen sijainti huoneissa ilmentää niitä kohtalonomaisia energioita, jotka meidän on eri elämänalueilla kohdattava, saadaksemme oppia kyseiset vaikutukset.



Aurinko huoneessa III

Hankit hyvän koulutuksen ja oppiminen on sinulle helppoa. Sosiaalisuus on kuin osa sinua, olet parhaimmillasi kun sinut huomataan, ja yleensä huomataan. Sinä teet voimakkaan vaikutuksen ympäristöösi.



Kuu huoneessa XII

Aina uusissa tilanteissa vaistomaiset reaktiosi toimivat syvän alitajunnan ja konkreettisen maailman aiheuttaman ristiriidan polarisuuden kautta, olet tiedonhaluinen ja sisäinpäin kääntynyt. Pysyäksesi tasapainossa tarvitset hiljaisuutta ja rauhaa, yksinoloa, jossa voit uppoutua liiankin syvälle omaan maailmaasi. Kun koet olosi turvattomaksi, vetäydyt kuoreesi liian herkästikin, sen sijaan että yrittäisit tarttua niihin asioihin, jotka turvattomuuden aiheuttivat.



Merkurius huoneessa IV

Pidät arvossa perinteitä, myös opiskelun suhteen. Kirjallisuus ja perhe-elämä sekä parisuhde ovat sinulle tärkeitä.



Venus huoneessa XII

Kannat vastuuta syrjäytyneistä ja köyhistä, olet sosiaalisesti vastuuntuntoinen ja arvomaailmassasi on moraalilla suuri merkitys, vaikka sinulla saattaakin olla salaisia rakkaussuhteita.

Pidät yksinkertaisesta elämästä, luonnosta, eläimistä ja olet rauhaa rakastava.

Ihmissuhde onnistuu parhaiden ammatillisissa merkeissä.



Mars huoneessa XII

Suuntaat kaiken energiasi työntekoon. Pidät palvelemisesta ja epäilemättä olet tunnollinen työntekijä. Mahdollisia ammatteja voivat olla lääkäri, poliisi, terveydenhuollon alan opettaja tai työntekijä.



Jupiter huoneessa I

Olet joustava, mukavuudenhaluinen, dynaaminen, kiltti, epäitsekäs. Sinulla on hyvä oikeudentaju ja sietokyky. Pidät hyvästä ruuasta ja nautiskelusta. Luultavasti hankit korkeakoulututkinnon, tai muuten opiskelet paljon ja menestyt elämässä.



Saturnus huoneessa V

Sisäinen luovuutesi on ikään kuin keskitetty menetelmien ja sääntöjen muottiin. Et ole huvituksiin ja henkilökohtaiseen mielihyvään suuntautunut, vaan luovuutesi ilmenee kurinalaisessa muodossa. Sinulla on vähän ystäviä, mutta he ovat sitäkin pysyvämpiä ja kunnioitat heitä. Elämääsi voi hankaloittaa se, että otat kaiken niin vakavasti.



Uranus huoneessa VI

Haluat riippumattomuutta kaikkeen mitä teet, et pidä työskentelystä jonkun toisen ehdoilla ja alaisuudessa.



Neptunus huoneessa VII

Rakkausavioliitto, joka näyttää alkuun erittäin intohimoiselta, voi olla pitemmän päälle ongelmainen.



Huoneet eri merkeissä

Huone III Ravussa

Kolmas huone, jota symboloivat Kaksoset ja Merkurius, liittyy viestintään ja älykkyyteen, kykyyn kommunikoida henkilökohtaisella tasolla, viestiä omaa filosofiaa ja näin laajeta sosiaaliseen yhteisöön.

Perheen merkitys on oleellinen liikkumisessasi ja matkustatkin yleensä vain perhejuhliin. Koska perheen merkitys on sinulle niin suuri, on sen merkitys suuri myös huolten tuojana.



Huone IV Ravussa

Pidät perhe-elämästä ja lapsilla on tärkeä sija sydämessäsi. Olet luonnonläheinen ja perinteisiin juurtunut.



Planeettojen väliset aspektit

Planeettojen välisillä aspekteilla on voimakas vaikutus yksilön henkilökuvaan ja taipumuksiin ja sen tähden myös hänen kohtaloonsa.

Yhtymä tuo voimakkaasti esille kahden planeetan merkitysten yhteisvaikutuksen.

Sekstiili on ominaisuus, joka toimii automaattisesti.

Neliö on laiskanläksy, haaste joka tulee kohdata, että oppi tulisi saavutetuksi. Kun sitä ei ole vapaaehtoisesti valmis opiskelemaan, kohtalo tuo tilanteen eteen ja sen oppii tavalla tai toisella.

Oppositio on samalla lailla haaste, mutta siinä ikään kuin ei ole enää itse mukana persoonallisella tavalla vaan se on yksilöä suurempi kysymys.



174 Sekstiili Kuu - Askendentti yhtymä

Perheen rakastava tuki on sinulle merkityksellinen. Tämä luo pohjan myöhemmälle uteliaisuudellesi tarttua erilaisiin tilanteisiin, ja pidätkin liikkumisesta ja matkustelusta. Olet avoin ottamaan yhteyttä erilaisiin ihmisiin.



-167 Oppositio Kuu - Pluto oppositio

Rakkauselämässäsi voi olla ongelmia kerrakseen. Mustasukkaisuus saa sinut helposti valtaansa.

Sielusi on niin suuren muutosprosessin vaiheilla, että et oikein tunne itseäsi, entiseen ei ole paluuta ja uusi tietoisuus on syntymässä. Kaikki se epäily ja pelko, joka sisältäsi heijastuu toisiin on tätä itsesi eteenpäinmenon pelkoa.



127 Sekstiili Merkurius - Mars yhtymä

Pidät keskusteluista, ongelmien pohtimisesta. Sinulla on hyvä oikeudentaju ja olet joustava. Työskentelet paljon täynnä energiaa ja nautit siitä, että on tekemistä, mutta haluat myös vaikeita älyllistä kapasiteettia vaativia haasteita.



-104 Neliö Aurinko - Kuu oppositio

Olet helposti tyytymätön ja levoton, koska mikään ei oikein tunnu kiinnostavan sinua. Vaihdat herkästi asuntoa ja työpaikkaa ja myös perheen sisäisiä ongelmia ilmenee usein.



97 Trini Kuu - Neptunus yhtymä

Kuun ja Neptunuksen aspekteissa jätetään hyvästit itsekkäille emotionaalisille tarpeille ja jalostetaan vaistomaiset reaktiot toimimaan ja palvelemaan pyyteetöntä rakkautta. Tämä prosessi voi olla käytännön tasolla tuskallinen ja viedä mielen voimakkaisiin hajaannuksen tiloihin, ennen kuin todellinen sielun pohja löytyy ja siihen voi istuttaa uuden tietoisuuden kipinän, palvelemisesta ilman pyyteitä.

Herkkyytesi on suuri ja makusi hienostunut. Haluat olla sivistyneiden ja hyvin koulutettujen ihmisten ympäröimänä.

Jossakin elämäsi vaiheessa luultavimmin kohtaat tilanteen, jolloin kaikki ulkoinen alkaa vaikuttaa turhalta ja sinun on vaikea saada otetta todelliseen itseesi. Silloin auttaa vesi, meren rannan suolaiset tuulet ikään kuin huuhtovat kaiken turhan hienostelun ja opettavat sinut näkemään elämän yksinkertaisen kauneuden. Muutenkin meren rannalla tai ainakin suurten vesistöjen äärellä asuminen on sinulle hyväksi.



65 Yhtymä Venus - Mars yhtymä

Rakkauselämä, jolla on suuri merkitys, voi olla myrskyisää. Kykysi nauttia elämästä täysin rinnoin on voimakasta. Arvomaailmasi ilmenee toimintasi kautta.



58 Trini Kuu - Saturnus yhtymä

Kuu toimii ikään kuin menneiden elämiesi vaikutusten varastona, siksi sillä on kartalla suuri merkitys siihen minkälaisia tapahtumia ja ihmisiä vedät karmallisesti puoleesi tässä elämässä ja mitä ominaisuuksiasi käytät heidän kanssaan toimiessasi.

Alitajuntasi on ikään kuin kokoajan kontrollissa ja otat kaiken kirjaimellisesti. Tämä saattaa vaikeuttaa sosiaalista elämää ja ihmissuhteita.

Juuret tällä käyttäytymisellä on lapsuuden kodin isän ja äidin välisistä suhteista opituilla malleilla. He opettivat sinulle kosmisessa mielessä kontrollia, muotoja, esteitä ja rajoja, jotta ne joskus kävisivät niin mahdottomiksi että uskaltaisit niistä luopua.



53 Yhtymä Aurinko - Merkurius yhtymä

Olet älykäs ja tiedät mitä haluat. Organisointikykysi on hyvä, pidät haasteista, matkustelusta ja kirjallisuudesta.



-36 Oppositio Neptunus - Askendentti oppositio

Olet herkkä ulkopuolisille vaikutuksille ja hauras. Kärsit kovasti epäoikeudenmukaisuuksista. Kaikenmaailman huijareiden on helppo käyttää myötätuntoasi hyväkseen ja voitkin saada elämässäsi harmia epärehellisistä ihmisistä.



-33 Neliö Aurinko - Pluto oppositio

Auringon ja Pluton aspektit tuovat esille tähän elämään liittyvän sielusi kehitysvaiheen, jossa olet siirtymässä tasolta toiselle.

Plutonisten voimien hallitessa elämänvoimaasi on olemuksessasi jotakin salaperäistä, ikään kuin jokainen tietäisi että jotakin on piilossa. Tämän saman tunteen koet myös itse, siitä johtuen mielenkiintosi voi ohjautua okkulttisiin kohteisiin, mystiikkaan ja yleensäkin kaikkeen siihen, mikä on kätkettyä ja salaista - kuolemaan ja kuoleman jälkeiseen elämään. Tässä aspektissa mielenkiinnon kohteeksi voi tulla Pluton tuhoavien energioiden vaikutus, hävitys ja kaaos, kaiken kauniin tuhoaminen ja inhimillisen hädän tuottaminen. Arvomaailman kriisit eivät ole vieraita tälle Pluton asemalle.

Tämä aspekti kuvastaa Pluton negatiivisen puolen vaikutusta elämääsi. Kohtaat taistelua ja vastoinkäymisiä röyhkeyden ja julkeuden viitan varjostamana.



32 Trini Saturnus - Neptunus yhtymä

Osaat tuoda suunnitelmat konkreettiselle tasolle loistavan hyvin, työskentelet kovasti menestymisen eteen.



31 Sekstiili Neptunus - Pluto yhtymä

Olet valinnut syntyä aikaan, joka ei maapallon ja koko linnunratamme kannalta ole mikään keskiverto, nyt opetellaan suuria läksyjä koko ihmiskunnan evoluutioon liittyen.



26 Yhtymä Jupiter - Askendentti yhtymä

Pidät ihmisten tapaamisesta hyvän ruuan ja viinin äärellä leppoisassa ilmapiirissä. Olet ystävällinen, suvaitseva ja ymmärtäväinen.



25 Sekstiili Saturnus - Askendentti yhtymä

Annat ulospäin totisen ja vakavan kuvan itsestäsi. Olet mietteliäs ja paneudut tarkasti yksityiskohtiin. Jo lapsena olit kuin aikuiset ja nuoruudessasi pidit vanhemmista ihmisistä.



-18 Oppositio Jupiter - Neptunus oppositio

Olet herkkä ulkopuolisille vaikutteille. Uneksit joskus tulevasta hienosta työstä tai onnistumisesta, mutta jätät sen eteen tekemisen herkästi huomiseen.

Et kykene näkemään epäkohtia muissa, mutta et itsessäsikään.



9 Sekstiili Saturnus - Pluto yhtymä

Haet täydellisyyttä kaikesta mitä teet ja kanavoit aktiviteettisi työn kautta.



8 Trini Pluto - Askendentti yhtymä

Sinulla on tahdonvoimaa ja mielipiteitä ja haluatkin kulkea omia teitäsi.

Eri tasot läpäisevä tietoisuus on osa sinua joko päivätajunnassa tai unielämässä.

Sana viikon vaihteeksi

Sain näinkin viisaita ajatuksia osakseni...tämä voisi olla suoraan elämästäni. En tosin kykenisi kirjoittamaan mitään näin viisasta.

Ulrich Schaffer:



ETSIN

Minä etsin

- joskus epätoivoon saakka -

lopullista suuntaa,

täydellistä varmuutta,

joka pelastaisi minut kaikelta epävarmuudelta

nyt ja aina.



Sitten minä kavennan elämää.

Suljen paljon ulkopuolelle.

Lyön laimin paljon tärkeää.

En anna tilaa luovuudelle,

vaan elämän värikylläisyydestä

saan aikaan mustavalkoisen maailman.



Elämä on sidottu aikaan,

sitä ei käy kieltäminen.

Päivien ja vuosien mittaan

kuvat ja merkitykset vaihtuvat,

ja minä olen taas epävarma ja matkalla.

Alusta uudelleen on opeteltava ymmärtämään sellaista,

minkä jo kerran tiesi.

Se on elävän ihmisyyden hinta.

Minun varmuuteni lepää liikkuvuudessa.



USKALLAN

Minä uskallan

löytää sen, mikä minussa

on valmista muuttumaan.

Joskus se on ahdistavaa,

koska totunnaiset ajatusmallini

kamppailevat vastaan.

Hetken verran tuomitsen itseni,

mutta sitten löydän jälleen luottamuksen

ja kuuntelen sisäistä opettajaani.



Minä luovun

aiempien kokemusten suomasta helppoudesta.

En halua alati itseäni toistamalla

muuttua harmaaksi ja elottomaksi.

Vanhoissa, kuolleissa ajatuksissa riippuminen

kovertaa minut ontoksi.



Minä uskaltaudun uusille teille

ja toivon, että sen pinnan alla, jonka minä kuorin,

kasvaa jo uusi, herkkä iho.



Minä uskallan kulkea sumussa.

En halua jäädä paikalleni

vain siksi

että pelkään tuntematonta.



Vaarallisempaa on

virheiden tekemisen pelossa

jäädä odottamaan

kunnes kaikki kirkastuu

ja pelkän odottelemisen turruttamana

menettää kykynsä uskaltaa.

Pysähtyneessä tilassa

pysähtyy myös kaikki kasvu.



Minä en halua

odottaa elämääni ohi.

Kun ei muusta, niin lapsista, nuorista ja mamuista

Jos jostain saa aina jutun aikaiseksi, niin lapsista, nuorista, maahanmuuttajista/pakolaisista. Nämä aiheet herättävät Suomen aina liekkeihin. Tietenkin vain, jos kyse on jostain negatiivisesta ja ikävästä.

Meillä Vantaalla syntyi viime viikolla pienimuotoinen kohu siitä, kun kaupunki päätti olla vastaanottamatta kahteen vuoteen ns. kiintiöpakolaisia. Otsikothan siitä syntyi, koskapa Vantaa oli kyseessä. Huomattavasti isompi Helsinki on tehnyt vastaavan päätöksen, mutta siitä ei noussut kohua ihmisoikeusloukkauksena pakolaisia kohtaan. Eikä siitäkään asiasta, että esim. kepulainen paratiisi Nurmijärvi ei ole tähän päivään mennessä ottanut vastaan ensimmäistäkään kiintiöpakolaista.

Ja vaikka pakolaisia otettaisiinkin vastaan maaseudun kunnissa, harvoin he siellä pysyvät ja tulevat tietenkin pääkaupunkiseudulle eli myös Vantaalle. Eli siinä syy, miksi pakolaisia ei pystytä ottamaan yhtään enempää, kun ei ole rahaa. Suomessa ei muuten oikein enää edes tajuta pakolaisen ja maahanmuuttajan eroa, sillä Vantaan päätöksestä osa riemuitsi, että nyt loppui mamujen tulo edes jossain Suomeen.

Kansakuntamme toivo (Sauli Niinistön lisäksi) Björn Wahlroos puolestaan lopettaisi kehitysmäärärahat kehitysmaihin tyystin. Siinä suhteessa olen samaa mieltä, että kehitysyhteistyön näkyvät tulokset taitavat olla lähellä nollaa. Raha tuskin edes menee sitä tarvitseville. Osin johtunee siitä, että kysytäänkö avun vastaanottajilta koskaan, mitä he oikeasti haluavat. Vai mennäänkö siirtomaatyyliin rakentamaan tehdas, jota kukaan ei osaa käyttää?

-------------------------

Järkyttyneenä luin yhtenä päivänä tilastoja Suomessa väkivaltaan kuolleista lapsista. Suomessa kyllä on kielletty tukistamisesta lähtien kaikki lasten ruumiillisen kurittamisen muodot, mutta silti mikään ei estä vanhempia tappamasta lapsiaan. Toisaalta taas toiset lapset terrorisoivat itse vanhempiaan ja opettajiaan kouluissa. Kummallista ja hämmentävää.

----------------------

Toissapäivänä tein lopulta sen päätöksen, mitä kauan olen pohtinut eli otin loparit työpaikastani Vantaan kaupungilla. Tarkka lähtöpäivä riippuu vielä monesta asiasta, sillä sen verran olen velvollisuudentuntoinen, etten voi lähteä, ennen kuin seuraaja aloittaa työnsä. Samaa vastuuntuntoa tosin ei minua kohtaan ole aina löytynyt. Todennäköisesti kuitenkin viimeistään kesällä.

Työssäni paloin lähestulkoon loppuun ja loppuvaiheessa voin jo fyysisestikin pahoin. Minulla ei ole ruusuisia kuvitelmia helposta elämästä jatkossa, mutta en enää koskaan aja itseäni työn takia henkisesti ja fyysisesti loppuun. Tällä hetkellä kaikki on avointa, mutta työtarjouksia otan vastaan, jos tarvitsette jossain ahkeraa ja hyvää työntekijää. Kirjoittamisen alalla haluaisin tietenkin leipäni ansaita, esim. freetoimittajana, mutta yhtä hyvin voin hakeutua seuraavaksi vaikka Lidliin hyllyttämään maitoa. Se voisi tehdä hyvääkin kirjoittamiselle. Kaikki työ on minulle arvokasta, mikä johtoajatus viime aikoina pääsi minulta karkaamaan.

Julkisten palveluiden töistä jäi ärsyttämään eritoten muutama asia. Julkisella puolella millään muulla ei ole väliä kuin tutkinnoilla. Olit sitten kuinka pätevä, pidetty osaaja tahansa, sinulla ei ole minkäänlaisia uramahdollisuuksia julkisella puolella. Tämähän ei tietenkään koske poliittisin perustein täytettäviä virkoja. Lisäksi ihmettelen hyviä tuloksia työhyvinvointikyselyissä, kun tuntuu, että kaikki voivat silminnähden pahoin. Ja on vielä pokkaa väittää, että neljä viidestä suosittelisi työpaikkaa ystävälleen... ja vaikka demokratia on hieno asia, on politiikka tehnyt julkispalvelujen tiedottajan elämästä todella tukalaa.

Mutta se on ollut vaikuttavaa, kuinka paljon olen saanut lämpöä ja kannustusta osakseni päätökseni jälkeen. Lähes kaikki ovat ymmärtäneet ja toivottaneet hyviä seikkailuja jatkossa.Toivottavasti niitä onkin edessä paljon.

Huonompi kuin Beckham

Kuva: Wikimedia Commons

Viime viikolla suomalaiset saivat nöyryyttää itseään muiden kansojen tavoin. David Beckham pääsi jalkaleikkaukseen Suomessa vauhdilla, josta tavallinen suomalainen veronmaksaja saa vain haaveilla. Rahalla saa ja hevosella pääsee huippukirurgin veitsen luokse.



Samalla Beckham villitsi superjulkkiksia janoavaa kansaa, vaikka ei missään vaiheessa edes vaivautunut pysähtymään juttelemaan faniensa kanssa puhumattakaan lehdistöstä. Julkisuusarvoa taattiin mestarillisesti silti, jota viestinnän ammattilainen kuten minä, ihailee aina. Victoria-vaimo lennähti Becksin perässä Suomeen varmistamaan julkisuuden kaikkivoipaisuuden. Tämä kaikki siis ilman yhtään lehdistötiedotetta tai anelua toimittajilta.

Pahat kielet väittävät, että Beckhamien yhteiselo on tällä hetkellä vain julkisuuden takia elävää rahan tekoa, jonka takana olisi taikasormi Simon Fuller, sama mies, joka keksi sekä Idolsin että Spice Girlsit.

Beckham-paketti on yhä myyvä, vaikka Davidin parhaat futarivuodet ovat kaukana takana. Siksi pahojen kielten väite kuulostaa erittäin uskottavalta. Victoria ei edes mitään ole yrittänytkään spaissareiden jälkeen ja hänen työnsä on järjestää uutisia vaikka silikoneja uusimalla, jos muu ei onnistu.



Niin tai näin, oikean puolison valitseminen on tärkeää.

-----------------------------

Viikonlopun iltapäivälehdissä kerrottiin kirjasta, jossa johtajat kertovat johtamisen paineista ja inhimillisistä tunteistaan. Kirjan nimeä en nyt valitettavasti muista. Oli hieman hämmentävää lukea, kuinka he kehuivat kiehahtavansa helposti alaisilleen, katuvansa hetken päästä ja hajottavansa huoneessaan tavaroita, kun asiat eivät mene mielen mukaan.

Selvää on, että asiat eivät hoidu aina päätäkään silittämällä, mutta ei kirjan siteeraukset uutta johtajakulttuuria maahamme tuo.

Viime Suomen Kuvalehden numerolle taas täytyy antaa jo palkinto ehdottomasti asenteellisemmasta numerosta, jonka olen lukenut aikoihin. Björn Wahlroosista oli kirjoitettu sivutolkulla juttua melkeinpä ihailevaan sävyyn, kun lakkokenraali Räty AKT:sta leimattiin nimettömien lähteiden mukaan alaisiaan simputtavaksi ihmishirviöksi.



Saman tuloksen saisi varmaan nimettömänä kyselemällä melkein kaikista työpaikoista, sillä johtajan osa ei ole lähtökohtaisesti olla rakastettu.

Matkaeksyttäjät

Televisiossa pyörii turkkilaisesta matkailuarjesta pyörivä sarja Matkaoppaat. Itse en ole kyseistä ohjelmaa katsonut.

Kansan suosikiksi ko. ohjelmasta on kuulemma noussut ukko, joka kiroilee ja sättii matkaoppaita, kun suunnitelmat menivät äijällä persiilleen. Ikään kuin tuo ei olisi yllätys, sillä missään muualla asiat eivät mene niin vahvasti persiilleen kuin matkalla.

Ihminen muuttuu suureksi vauvaksi, kun se lähtee pakettimatkalle. Kaikki perusselviytymistaidot katoavat oma-aloitteisiltakin ihmisiltä. Suomalaisista tulee vaativia ja itsekkäitä olentoja, joille pitää tehdä kaikki valmiiksi, vaikka kotimaassa tyydytään mitä surkeimpaan palveluun.



Matkaoppaiden pitää pelastaa reissulaisia mitä monituisimmista pulasta, joissa useimmiten on alkoholi tavalla tai toisella mukana. No, käsistä karannut alkoholin käyttö on varmasti itsenikin saattanut suurimpiin ongelmiin matkoilla ja niiden jälkeen. 

Vaikka ihmiset haaveilevat matkustelusta, on matkustaminen itse asiassa äärimmäisen kuluttavaa ja tylsää. Kaikista mukavinta on matkakohteen valinta. Päässä pyörii idealistinen käsitys paikasta, josta ei vielä halua tietää ja ei ainakaan kuulla totuutta.

Mitä pidempänä matkakohde on, sitä tuskallisempi reissu. Siksi itse pysyttelen visusti Euroopassa. Tuskalliset tunnit ahtaissa lentokoneissa vetävät vertoja armeija-aikojen iltavahvuuslaskennoille piinallisuudessaan laskettuine minuutteineen ja säänneltyine tapahtumineen.

Vähänkin normista poikkeavan ihmisen matkustaminen on tehty tehostamishuumassa mahdottomaksi. Tupakoitsijat kärvistelevät tupakantuskissaan ja lihavat eivät tahdo mahtua edes penkkiin. Huutavat lapset, selkänojan suusi eteen laskevat ja vessassa ramppaajat saavat sen sijaan terrorisoida mielinmäärin kanssamatkustajiaan. Heidän seassaan humalainenkin on helpotus viereisessä penkissä. Tuossa helvetissä ei edes lentoemon jähmettynyt hymy pelasta.

En todellakaan ole seikkailija, mutta pakettimatkoille en innokkaasti ole lähtemässä. On aina kiusallista matkustaa ihmisten kanssa, joita ei tunne ja tuntea pakonomaista yhteenkuuluvuutta. Hauskan pitämisestä tuntemattomien kanssa ei yleensä seuraa pidemmän päälle kuin itkua ja hammasten kiristystä.

Ja sitten kun ollaan perillä, pitää muistaa tekstailla kotimaahan ja kertoa kuinka hienoon kulttuuriin on nyt saapunut,  vaikka samaan aikaan hätistelee tungettelevia matkamuistokauppiaita jaloistaan. Sillä tosi-asialla ei ole mitään merkitystä, että on jo kahden ensimmäisen minuutin aikana todennut matkan olleenn virhe ja parhaimman ratkaisun olleen kotiinjääminen.



Koti-Suomeen on muistettava kertoa, kuinka ihmiset täällä ovat aidompia ja avoimempia kuin Suomessa. Matkakumppaneille tosin naristaan, että kyllä Suomessa asiat ovat niin paljon paremmin.

Kun vihdoin lähdön hetki takaisin Suomeen koittaa, on muistettava kertoa kaikille, kuinka ei halua palata takaisin Suomeen. Puoliso ei välttämättä haluaisikaan palata kanssasi, sillä todennäköisemmin kaksi viimeistä päivää on riidelty kun isäntä on käsittänyt matkan tarkoittavan loputonta viikonloppua peruskaljoitteluineen.



Todellisuudessa matkalainen ei malta odottaa sinivalkoista lentokonetta ja hyrisee tyytyväisyydestä, että tälläkään kertaa minua ei ryöstetty. Miten se onnistuisikaan, kun rahat ovat suurin piirtein teipattuna reisiin. Suomessa kun on suomalaisen mielestä aina turvallista, vaikka todennäköisemmin tuleekin ammutuksi kauppakeskuksessa kun sisällisotaa käyvässä maassa.

Tarvitsemme uuden ammattikunnan. Matkaeksyttäjät, jotka jättäisivät meidät heitteille ja pakottaisivat meidät elämään maassa maan tavalla, eikä suojatussa keinotodellisuudessa, josta muistoksi jäävät vain aikanaan poistettavat digikameran kuvat.

Siitäkin huolimatta. Reissuun tekisi mieli.

----------------------

Matti Vanhanen haluaisi rajoittaa lakkoilua. Miksiköhän en ole yllättynyt? Ketkä Suomessa edes enää lakkoilevat? Kaksi tai kolme ammattijärjestöä, mutta sekin tuntuu olevan liikaa.

Olen kyllästynyt

Olen lopen kyllästynyt. Se ei liene aktiivilukijoilleni yllätys, mutta olen lopen, lopen kyllästynyt.



Kasvuun, tuottavuuteen, toimintojen järkeistämiseen yms. yms. Bisneskieli ja ennen kaikkea bisnesajattelu on vallannut maailman kuin syöpä.

Oman työpaikkani perustehtävä pitäisi olla sairaiden ja heikkojen auttaminen verovaroin, mutta bisnesmaailma elää nykyisin kunnissakin. Melkein tukevammin kuin yrityksissä.



Muutos kunnissa on hurja, nuoresta iästäni huolimatta muistan ajan, jolloin kunta ei ollut yritys ja ihmiset ideoivat uutta ihmisiä auttaakseen eikä säästääkseen tai karsiakseen.



Joskus melkein toivon, että joku pikkusielu lukisi kirjoituksiani ja hommaisi minulle potkut.

Haluaisin palata aikaan, jolloin elämässä ja ennen kaikkea työelämässä oli muutakin kuin tehostamista ja "rönsyjen" karsimista. Ovatko ihmiset rönsyjä?



Haluaisin palata aikaan, jolloin ihminen oli se, jota varten tehtiin töitä. Ehkä minua ei yksinkertaisesti ole luotu bisneskäsitteiden maailmaan.

Haluaisin kunnon töihin. Sellaisiin töihin, joista kotiin lähdettyään voi ajatella, että tein paljon hyvää ihmisille.

-------------------------

Kaikeksi onneksi olen uuden uran kynnyksellä.  Ensimmäistä kertaa aikoihin minulla on olo, että elämästäni voi todella tulla jotain.

Jääkö netti häiriköiden valtakunnaksi?

Kun netti, nyt jo ajatellen kauan sitten löi itsensä läpi, oli se vallankumouksellinen väline. Ja sitä netti on yhä, sillä se kehittyy koko ajan.

Jos nettiä olisi, ryvettyisin itsekin yksin omine ajatuksineni. Hyvänä päivänä voisi saada mielipidekirjoituksen lehdissä läpi, puhumattakaan, että pääsisi lehteen kolumnistiksi, joka edellyttää aina etukäteen jonkinlaista julkisuusarvoa. Netti, jos mikä, on antanut tavallisillekin ihmisille lausua mielipiteensä julki. Näin pitääkin olla.

Niin kauan kuin netti on ollut, on sitä yritetty myös demonisoida. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei nettiä voi täydellisesti hallita. Yhteiskunta haluaa aina hallita niitä kansalaisiaan, jolle ei ole "asemaa" etukäteen esittää mielipiteitään.

Netin viimeisen aallon eli sosiaalisen median tultua ei periaatteessa ole jäljellä enää minkäänlaisia portinvartijoita tai mielipiteen hallitsijoita. Niinpä keinoksi hallita nettikansalaisia on tullut oikeuslaitos. Netissä häiriköimällä pääset nauttimaan raastuvasta aivan samalla tavoin kuin loukkaisit jonkun kunniaa silmästä silmään.

Netissä on taatusti häiriköitä ja suoranaisesti häiriintyneitä ihmisiä. Aivan samalla tavalla kuin "tosielämässäkin". Netissä heidän merkityksensä on korostunut, sillä jos nettikeskusteluista jotain uutisoidaan, se on häiriköt. Useimmiten häiriköinnin kohteeksi joutuvat huipputason poliitikot ja viime aikoina nimenomaan maahanmuuttajamyönteiset poliitikot ja tutkijat. Se on huolestuttavaa, sillä Suomessa pitäisi olla mielipiteen vapaus, vaikka edustaisikin yhteiskunnan kermaa.

Totuus on, että netissä kirjoitetaan niistä asioista, joista muualla on vaikea, ellei mahdotonta järkevästi keskustella. Jostain kertoo sekin, että ihmisten on raivottava netissä. Eikö ihmisten ääni todellakaan kuulu enää kuin parjaamalla ja suoranaisesti uhkailemalla toisia ihmisiä netissä?

Toki netissä kirjoittaa kärjekkäämmin kuin normaalisti ajattelee tai kirjoittaa. Jos kirjoittaisin lehden mielipidepalstalle sensuroisin varmasti etukäteen jyrkimpiä mielipiteitäni. Netissä en tuota sensurointia välttämättä tee. Tiedänhän, että voin aina poistaa ja lisätä tekstiä toisin kuin painetussa sanassa.

Niin kirjoittavat muutkin jyrkemmin netissä. Johtuen siitä, ettei itsesensuuri välttämättä toimi. Perinteiset keskustelupalstat netissä alkavat olla menneen talven lumia. Jokunen suositumpi tosin pitää sitkeästi pintansa. Näiden palstojen keskustelua valvotaan, piti siitä tai ei. Harvalle palstalle pääsee enää kommentoimaan enää ilman minkäänlaista kirjautumista tai tunnistautumista.

Netissä minua itseäni ärsyttää eniten, ettei kaikkia mielipiteitä perustella. Ollaan mustavalkoisesti jotain mieltä ja se siitä keskustelusta. Minkäänlaiseen järjelliseen väittelyyn ei haluta tai pystytä. Täysin järjettömien keskustelujen poistamista pidetään sananvapauden loukkaamisena, joka on jo ajatuksena täysin naurettava. Tunnettujen henkilöiden kohdalla mennään myös henkilökohtaisuuksiin. Niinpä ei ole ihme, etteivät poliitikot juuri perusta netin mielipiteistä.

On sääli, jos netti jää häiriköiden valtakunnaksi, kun mahdollisuuksia olisi vaikka mihin.

Tänään on ollut tällainen päivä

Onneksi PMMP ja merkitykselliset ihmiset pelastavat väsymyksestä, epäuskosta ja toivottomuudesta.

Samalla unohtuu turhuus, mitättömät asiat ja seuraava päivä on oikeasti uusi päivä.

Kiitos sinulle Kirsi ja sinulle se toinen, joka tiedät, ketä tarkoitan. Kiitos myös sinulle Sini.

Ja sinulle Marja-Sisko Aalto kiitos rohkeudesta. Tässä maassa ei koskaan palkita rohkeudesta. Täällä vältellään totuutta ja syytellään totuudesta syyttömiä.

Ei tällä kertaa enempää.

Leni

Leni hiihtoasussa: Wikimediacommons

Kuten edellisessä kirjoituksessani paljastin, olen viettänyt iltojani lukien Steven Bachin kirjoittamaa Leni Riefenstahlin elämäkertaa. Suurelle yleisölle Riefenstahl on tunnetuin Berliinin 1936 olympialaisten kuvaajana/ohjaajana sekä natsien puoluepäivistä kertovasta dokumentista Tahdon riemuvoitto.

Itse kirja jätti myös hämmennyksen valtaan. En muista koskaan lukeneeni elämäkertaa, joka suhtautuisi yhtä kriittisesti kohteeseensa. Kukaan ei tietysti uskalla kirjoittaa mitään hyvää Hitlerin suosikista ja yhdestä natsi-Saksan ikonista, se lienee luonnollistakin. Kirja oli suoraan sanottuna hieman kehno, välillä hypättiin vuosikymmeniä yli satavuotiaaksi eläneen Riefenstahlin elämästä ja sitten takerruttiin jonkin yksittäisen elokuvan tekoon melkein sadaksi sivuksi.

Mutta niin jättää hämmennykseen Lenin elämäkin. Putkimiehen tytär Leni sai syntymälahjakseen itsepäisen luonteen, luontaisen elämändraaman tajun ja järjettömän kunnianhimon sekä narsistisen luonteen. Niinpä Lenistä ei saa edes feminististä ikonia, vaikka hän raivasi tai oikeastaan raivosi tiensä tähdeksi, ei tosin tanssijaksi tai näyttelijäksi kuten hän alunperin suunnitteli. Miehet olivat Lenille tässä avuliaita hölmöläisiä ja rakastajia riitti. Leni toimi vain kuin miehet, mitä ei tietysti 30-luvun Saksassa hyväksytty. Toisaalta Hitlerin suosio riitti.

Lenistä muistetaan dokumenttien lisäksi lähinnä nykypäivänä hänen kuulumisensa natsien sisäpiiriin, vaikka kirjassa annettiin ymmärtää, että Leniä kiinnosti lähinnä uransa ja kun natsit nostivat hänet kunniaan, hän meni virran mukaan, eikä kysellyt enää sen jälkeen liikoja. Leni ei koskaan pyytänyt anteeksi aikaansa natsien aatelissa. Todennäköisesti hän ei kokenyt tehneensä mitään väärää. Hänhän teki vain taidettaan.

Natsien tuhoon loppui Leninkin taiteenteko - melkein. Boikotissa hän pysyi aina 70-luvulle asti, jolloin hän loi uuden uran kuvaajana - Afrikassa. Leni kuvasi Nubi-heimoa. Ja kuvat ovat tunnistettavissa Lenin työksi. Afrikasta hän löysi uudelleen alastomia teutoneja, joita ikuisti jo elokuvaansa Berliinin olympialaisista. ilmeisesti hän ihaili eniten ihmisvartaloa, eikä sinänsä ihonväriä tai rotua.



Kirjassa todettiin lopussa, että vaikka Leni sai maineensa elokuvaohjaajana hän oli oikeasti mitä lahjakkain näyttelijä. Hän näytteli roolia Leni Riefenstahl. Tuo rooli ajoi hänet vielä yli kahdeksankymmenen vuotiaana kuumeiseen työntekoon ja yhtä kuumeiseen menneisyytensä kieltämiseen.



Mielenkiintoinen yksityiskohta kirjasta. Jodie Foster halusi tehdä elokuvan Leni Riefenstahlista, mutta Leni oli todennut, ettei Foster ollut riittävän kaunis. Hän olisi halunnut Sharon Stonen. Elokuva jäi sitten tekemättä.

Jollain tavalla Lenin polttavaan kunnianhimoon voi samastua. Olenhan itsekin putkimiehen poika, jolla ei ole paljoa muodollista koulutusta, mutta uskoa kykyihinsä (vihdoin).  Itselleni taide on myös palavan intohimon kohde samoin kuin elämä suuri rooli.



Kirjaa lukiessani pohdin, olisinko kuitenkaan itse valmis myymään itseni vääryydelle ja pahuudelle, jos tuo vääryys haluaisi minut parrasvaloihin nostaa. Ja sulkemaan silmäni kaikelta ympärilläni tapahtuvalta kiistäen kaiken kuolemaani asti.

En usko.

Esa täällä moi

Työkaverini Katri oli blogissaan tehnyt tällaisen listauksen. Lainaan sen nyt sujuvasti.



Olet vanha?

Olen.



Selitä neljällä sanalla, miksi viimeksi oksensit?

Ihan vain viinan takia.



Kuka luultavasti puhuu sinusta tällä hetkellä pahaa?

Toivottavasti ei kukaan.



Onko joku ihastunut sinuun?

Toivon ainakin.



Mitä ovat tämän illan suunnitelmat?

Leni Riefenstalin elämäkerran lukua.



Jos olisit sairaalassa, tulisiko ykkösfacebookfavourittisi katsomaan sinua?

Ei ole sellaista.



Pyysikö elämässäsi eniten sinua satuttanut henkilö sinulta anteeksi?

Ei kai ainakaan niin, että olisin sen ymmärtänyt silloin.



Rehellisesti, mitä todella haluat juuri nyt?

Sen kun tietäisin.



Kello 04.00, kännykkäsi soi. Kuka soittaa?

Todennäköisesti ei kukaan, sillä kännykkäni on öisin äänettömällä.



Onko joku, jota et koskaan unohda?

Tietenkin, vaikka kuinka monta.



Onko sinulla ystävä, jolle voit kertoa asioita ja olla varma että hän ei kerro eteenpäin?

On kyllä, montakin.



Oletko koskaan suudellut ketään, jonka nimi alkaa J:llä?

En jaksa muistaa, monia kirjaimia on suudeltu.



Tietääkö kukaan muu salasanaasi?

Toivottavasti ei.



Missä olet kahden tunnin päästä ?

Kotona.



Minkälaisen unen näit viimeksi?

Painajaisen, yksityiskohdat tosin vaihtelevat öittäin.



Montako ystävää sinulla on elämäsi aikana ollut?

Ystäviä alle kymmenen, kavereita paljon.



Mikä on lempivaatteesi?

Ne, jotka tätä nykyä mahtuvat edes kaapistani päälle.



Mitä ajattelit viime yönä ennen kuin nukahdit?

Kun saisi nukuttua.



Koska viimeksi teit kukkaseppeleen?

En koskaan.



Montako laukkua omistat?

En montaa.



Monetko kengät omistat?

En montaa.



Koska olet viimeksi vetänyt "perskännit"?

Kröh... viime viikonloppuna.



Vastakkaisen sukupuolen tärkein ulkonäöllinen seikka?

Silmät, herkkyys, vartalo.



Kenen kanssa tekstailet useimmin?

Neiti A:n kanssa.



Miksi vietät joulua?

En varsinaisesti vietä, mutta osallistun sujuvasti.



Tyypillisin tapasi viettää juhannusta?

Kröh.. jätän vastaamatta. Toivottavasti hyvässä seurassa ja hyvässä tunnelmassa jonkun mökillä.



Aiotko vielä aikuisenakin asua samalla paikkakunnalla kuin nyt?

Todennäköisesti kai...



Mitä mieltä olet homoista?

Eivät sinänsä heilauta suuntaan tai toiseen. Jokainen tekee niinkuin lystää.



Ketä ihailet?

Ihailen oman tien kulkijoita ja persoonallisuuksia. Rohkeita ja päättäväisiä ihmisiä.



Kuka viimeksi soitti sinulle?

Taisi olla jokin työpuhelu.



Kuka viimeksi lähetti sinulle tekstiviestin?

Neiti A.



Pisin suhteesi?

Nykyinen. Muiden pituus onkin laskettu viikoissa.



Käytätkö aina turvavyötä?

Ajaessa ja pelkääjän paikalla kyllä. Muuten en.



Vietätkö tulevaisuutesi todennäköisesti yksin vai parisuhteessa?

En osaa sanoa. Tulevaisuutta on täysin mahdotonta sataprosenttisen varmasti ennustaa.



Vaihdatko helposti puhelinnumeroa uusien tuttavien kesken?

Työnumeroa kyllä, muuten en.



Paras naapurisi?

Ensimmäistä kertaa oikeastaan vasta nyt tunnen naapurini nykyisessä kämpässä.



Oletko ikinä värjäyttänyt ripsiäsi?

En.



Pidätkö valokuvaamisesta?

Kyllä, kunhan teen sen vapaaehtoisesti ja haluamistani aiheista.



Käytätkö Converseja?

Mitä ne on?



Onko footbaggaily kivaa?

Ei.



Mitä eroa on ystävillä ja kavereilla?

Parhaassa tapauksessa ei mitään.



Millainen olet aamuisin?

Nykyisin äärettömän väsynyt. Jos olen nukkunut hyvin, niin pirteä ja energinen. Sellaisesta on tosin jo aikaa.



Koska menet seuraavan kerran ulkomaille?

Toivottavasti jo tänä vuonna.



Omistatko crocsit?

En. Hankkisin kyllä mielelläni. Ovat vain kalliita. Ainakin ne aidot.



Miten hiuksesi ovat nyt?

Alkuviikosta leikatut.



Koska joit viimeksi kaakaota?

Eilen.



Onko sänkysi nyt pedattu?

Ei.



Minkä vaatteen ostit viimeksi ja kuinka paljon se maksoi?

En edes muista, todennäkäisesti kengät Neiti A:n veljeltä, joka vaatettaa minut nykyisin pääsääntöisesti.



Onko sinulla salaisuuksia, jotka voisivat kauhistuttaa muita ihmisiä?

Taatusti.



Romanttinen koti-ilta vai huuruinen bileilta?

Molemmille on paikkansa.



Luonne vai ulkonäkö?

Luonne. Ulkonäölläkin on luonnollisesti merkitystä. Riippuu, mistä suhteesta on kyse.



Mitä kolmannessa viestissä kännykässäsi lukee?

En kerro.

Suomalaisuuden puolustajat

Hämmentyneenä olen seurannut AKT:n lakkoilua pyörien päällä ja satamassa. Tai sen lieveilmiöitä. En ota kantaa, kuinka oikeutettuja AKT:n vaatimukset ovat, mutta hämmästelen yksipuolista uutisointia AKT:n ympärillä.

Jokainen tietää, että elämme hyvin omituisessa sopimus- ja konsensus-yhteiskunnassa. Kaikki toimii työnantajan ehdoilla. Näin eritoten mediassa. Jokainen viestintäväline melkeinpä Tiedonantaja-lehteä lukuun ottamatta on työnantajien puolella AKT:ta vastaan. Kaupallisten medioiden osalta työnantajapuolen valitsemisen melkeinpä ymmärtää, mutta jopa puolueeton Yle tuntuu olevan työnantajien kelkassa.

Satamien ahtaajien lakon jatkuessa edelleen työnantajista on tullut hellyttävän isänmaallisia. Nyt pitäisi jokaisen toimia isänmaan hyväksi ja lopettaa lakkoilu. Samaa isänmaallisuutta toivoisi työnantajilta silloinkin, kun tuotantoa siirretään Suomesta pois. Silloin työnantajat puhuvat vain markkinoiden siirtymisestä sekä pysymisestä kehityksen mukana.

Työnantajat eivät myöskään puolusta suomalaisuutta silloin, kun Suomessa työskenteleville ulkomaisille työntekijöille pitäisi maksaa samaa palkkaa kuin suomalaisille työntekijöille. Kuinka moni työnantaja palkkaa rakennustyömaalle kalliimmalla suomalaisen?

On jotenkin piristävää, että meillä on edes AKT. Kaikki muut ammattijärjestöt alistuvat miltei kaikkeen. Paperimiehetkin kun saatiin hiljaiseksi yksinkertaisesti lakkauttamalla tehtaat alta, mutta satamia ja rekkoja ja busseja ei voida pysäyttää tai lakkauttaa.



Mikään poliittinen puolue ei ole myöskään ollut avoimesti AKT:n puolella. Ei edes ammattijärjestöpuolue demarit.

Suomalaisuus-jupakkaan sotkeutui myös tavallisten suomalaisten liikkeenä itseään mainostava HOK-Elanto. Vaikka Arlan maito kai tuleekin Suomesta, Valion syrjäyttäminen kaupoista antoi omituisen kuvan yrityksestä, joka mainostaa itseään suomalaisuudella. Tosin jopa Suomen puolustusvoimat eivät suosi suomalaista. Maastopuvut tulevat kai käsittääkseni Bangladeshin hikipajoilta.

----------------------

Viikon käsittämättömiä uutisia on myös lähes KKO:n päätös passittaa kaksi isoäitiä Suomesta takaisin kotimaihinsa. En jaksa ymmärtää, mitä tällä saavutetaan. Käsittääkseni näissä tapauksissa omaiset ovat jopa luvanneet huolehtia iäkkäistä sukulaisistaan. Samaan lupautuu harva suomalainen suku.

-----------------------

Räppäri Pikku-G kärähti kokaiinitouhuista. Muistatteko vielä sen Pikku-G:n hittibiisin "Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus"? Kepun kansanedustajaehdokkaaksi ei taida olla enää mahdollisuuksia, vaikka sinänsä ehdotonkaan vankeustuomio ei ole estänyt pääsyä kansanedustajaksi. Ei edes valtakunnanoikeus.

--------------------------

Leipätyössäni on ollut viime aikoina paljon töitä. Yritän kuitenkin kirjoittaa blogiani mahdollisimman usein, mikäli kirjoitettavaa ylipäätään on.

Kent Hartwall-areenalla 7.3.2010

Yritin päästä eilisessä Kentin konsertissa kovasti siihen tunnelmaan, mikä minulla oli kuullessani Kentin Hagnesta Hill -levyn ensimmäistä kertaa noin kymmenen vuotta sitten.



En oikein päässyt, keikka ei ollut missään tapauksessa huono, mutta en vain päässyt kuin hetkittäin melankoliseuforiseen tunnelmaan, jota Kent meille tarjoaa. Vuosia on ensirakkaudestani Kentiin kulunut, ehkä jo liikaa.

Ammattimainen bändi Kent on, ehkä paikoitellen liiankin rutinoitunut, mutta varsinkin lopussa hittivyöry veti vastustamattomasti mukaansa jopa suomalaisyleisön. Laulaja Joakim Bergiä ei voi eläytymisen puutteesta syyttää, mies esittäisi dramaattisesti puhelinluettelonkin.



En tiedä, oliko keikan äänentoistossa vikaa, mutta laulujen sanoista oli vaikea saada selvää. Tosin seisoimme siskoni kanssa bassokaappien edessä, joten vähänkin hienovaraiset soinnut jäivät kuulematta. Mutta kun Kent esitti akustisemman biisin, homma alkoi heti toimia.



Ihan toimiva oli myös Kentin lämppäri Camela Leierth. Rokin nokkimajärjestyskin tuli selväksi, sillä Camela ilmoitti settinsä lopuksi myyvänsä t-paitoja jossain päin areenaa. Kentin poikia emme sentään vastaavassa puuhassa nähneet.

Hartwall-areena ei ollut aivan täynnä, mutta eivät seinätkään kumisseet.



Paljon riikinruotsalaisia Kent-fanejakin oli aksentista päätelleen konserttiin saapunut ja mustiin pukeutuneita taidekoululaisia.



Konserttihan vielä siirtyi Kentin soittokamojen juututtua jäihin parilla päivällä. Suurin osa lipun ostaneista näytti silti olevan konsertissa. Kivaahan konsertissa oli, sillä lähes eturiviin pääsi helposti murskautumatta.



Kent on myös harvinaisen visuaalinen bändi. Keikkaohjelma on kuin Kiasmasta repäisty ja keikan lopulla ilmaan lentelevät paperilinnut olivat hieno idea. Varsinkin kun linnuista löytyi biisien sanoituksia.

Tässä muutamia kuvia keikalta:

 

Lisääkin kuvia löytyy kuvasivuiltani.

Uusia unohdettuja runoja IV

Oli piirretty eheä sydän

Journalismi on kirjallisuutta

Kurjuutta ja kiistoja

Ensimmäinen lehtijuttuni

kertoi sodasta

Jugoslaviassa

Pääkirjoitukseni yhteenkuuluvuudesta

Aamujen kanssa

------------------

Mies sanoo televisiossa

että jumala johdattaa sitä

Sillä on seitsemän lasta ja vaimo

Jumala on johdattanut sen turmioon

Minäkin odotan johdatusta

joskaan en usko ihmeisiin

Äidit eivät pidä hyödyttömistä miehistä



-----------------

Suomenruotsalainen juoppo

päätti saunan jälkeen jäähdytellä

kerrostalon pihalla

Onnistuu se juopottelu niiltäkin

Pihan akoille moinen ei sovi

soittivat poliisit

Pelle lähti putkaan

Lähiö ei ole paikka harvinaisuuksille



---------------------------



Sodista muistetaan sankarit

Ne, jotka ymmärsivät kuolla urheasti

Ne, joiden pää vain ammuttiin tohjoksi

muistuttavat ikävällä tavalla

meitä siitä hetkestä,

jolloin tulimme tilapäisesti hulluiksi

Jatkettu hulluus

Sitten uusi hulluus

Kunnia ja häpeä valitsevat

uhrinsa epäoikeudenmukaisesti

---------------------------

Viereisessä talossa vieraili kuolema.

Vanhus.

Ruumisauton peruuttamisessa ilmeni ongelmia.

Puhutaanko vielä enkeleistä.

Minä näin vain tyhjät paarit

ja kiireiset kuljettajat.



--------------------------



Nainen järjestää toimistossa papereitaan.

On jo perjantai-ilta,

eikä kansa parane perjantaina,

eikä häissä olla selvinpäin.

-----------------------------------

Vahtimestari-Pepe

piestiin ylä-asteen poikien vessassa.

Siellä se korisi naama veressä.

Miesten on vaikea uskoa,

että nuorempi voittaa,

kun väännetään kättä tai nyrkkiä nenässä.



-----------------------------------------

Astuitte nyt suuriin saappaisiin Pesonen,

komppanian vääpeli sanoi minulle.

Vääpelin mielestä

on suurta korjata polkupyöriä

ja pysyä rivissä.

Suurta on,

että mies autetaan kuselle ensiapupäivystyksessä.

------------------------------------------

 Sairaalassa meinasin lakata hengittämästä.

Mutta selvisin.

Ennusteeni on hyvä.

-----------------------------



Vaikea kuvitella,

että olet nähnyt sen vaivan:



kirjoittanut



Syntynyt 7. helmikuuta 1989.



Aika ei unohda,

armoton kyllästymisen käsi.

------------------------



Sokean valo tulee sisältä.

Viha on mustaa

ja

aurinko keltaista.

Lämpöä.



------------------------



Tunnettu kirjailija

kertoi minulle,

Pietarissa kastetaan

vauvoja jälleen jäisellä Nevalla.



--------------------------



Isättömät pojat Itä-Helsingistä.

Heistä ei taida tulla kunnon miehiä.

Ryyppäävät,

ammuskelevat laittomilla aseilla.

Heistä ei kirjoiteta valoisia asioita,

heitä pyydetään kuolemaan

toistensa toimesta.



-----------------------------



Onnistunein taideteokseni

oli savinen patsas Aurinkokuninkaasta.

Bourbon se oli.

Ei koskaan ikävystyttävä.

 

Valeihmiset

Tänä vuonna on jahdattu valelääkäreitä ja jokunen valehoitajakin on tarttunut haaviin.

Sanotaan, että valheessa ei voi elää. Mutta onko asia näin? Tunsiko valelääkäri edes tekevänsä mitään väärää, vai ajatteliko hän vain, että kun tämä huijaus nyt meni läpi, tätä on jatkettava loppuun asti. Valheessa elää vallan mainiosti, jotkut koko elämänsä.

Mikä on valhetta, jos valehtelija itse pitää valhettaan totuutena? Ja valehtelun kohde ei edes tiedä, että hänelle on valehdeltu, ennen kuin joku kertoo, että hänelle on valehdeltu.



Sanotaan, että jokainen ihminen valehtelee jokaikinen päivä. Vähintään valkoisen valheen, mutta onko kyse valehtelusta? Useimmiten kyse lienee liiottelusta.

Mutta ihminen valehtelee elääkseen, jotkut sananmukaisesti. Itselleen valehtelulla elämä voi vaikuttaa huomattavan paljon mielekkäämmältä, jos todellisuus on epätyydyttävä. 

Osalla ihmisistä on tarve antaa itsestään sellainen kuva, jonka tietää etukäteen olevan haluttu ja laajasti hyväksytty. Ihminen kaipaa hyväksyntää, aina ja ikuisesti. Kun baarissa sanoo olevansa poliisi tai lääkäri, flaksi paranee. Ja ihmisten suhtautuminen muuttuu aivan arkioloissakin.

Minuushuijareita riittää historiassa. On ollut naispaavia, valetsaaria jopa kokonaisia sotilasinvaasioita on tehty harhautusmielessä. Osan huijaamistyydytyksestä täytyy tulla siitä, että huomaa huijauksen menevän täydestä. Huijattavien on täytynyt huijarin mielestä ansaita huijatuksi tuleminen, kun eivät näe huijaajan läpi.

Pelottavinta minuushuijaaminen on asioissa, joissa ihmiset odottavat ehdotonta luottamusta. Kuten valelääkärin tapauksessa. Kukaan tuskin odottaakaan autokauppiaan olevan täysin rehellinen.

Ihmiset pelkäävät tulla huijatuksi asioissa, joissa he joutuvat paljastamaan itsensä. Rakkaudessa ja avun tarpeessa. Ja ystävyydessä. Silti he itse valehtelevat saavuttaakseen päämääränsä. Osa voi elää jopa kahden perheen kanssa, joista kummatkaan eivät tiedä toisistaan. Poliitikko voi sinisilmäisesti väittää, ettei ole tehnyt väärää, vaikka laki kertoisi toisin.

Lapsille opetetaan, että ei saa valehdella. Ikävä kyllä elämässä vain joutuu huomaamaan, että valehtelulla pääsee yllättävän pitkälle.



Onneksi valheesta sentään jää jopa vuosienkin jälkeen kiinni.

Minuakin vituttaa

Törmäsin kirjakaupassa haahuillessani sellaiseen kirjaan kuin Eniten vituttaa kaikki. Ajattelin, että onpa ideat vähissä, kun tällainenkin kirja on markkinoille päässyt.



Sitten pohdin asiaa uudelleen. Pientä ihmistä toden totta vituttaa kovin moni asia tässä maailmassa. Ja vitutuksen aiheisiin voi itse edes harvemmin vaikuttaa. Ja miten hieno idea purkaa vitutuksen aiheuttajat kerralla kansiin. Ehkä ne hellittävät hetkeksi.

Niinpä päätin koota omia vitutuksen aiheita.



PS. En kannusta kiroiluun, mutta pisteet veen ja ässän välillä näyttäisivät yksinkertaisesti naurettavilta.

Minua vituttaa:

Jatkuva sairastelu

Kun lempiparkkipaikkani viedään

skrapata lumia autosta

Kun mitään ei enää huolleta

Kun mikään ei enää kuulu kenellekään

Nykyaika

Kun lehdet eivät kirjoita runokirjastani

Kun pitäisi olla nuori kaunis nainen kiinnostaakseen kustantajia

Kun pitäisi nuolla ihmisten perseitä päästääkseen elämässä eteenpäin

Kun en uskalla alkaa freelancer-toimittajaksi

Itseään täynnä olevat ihmiset

Kun ihmisiä ei arvosteta

Jokapäivä ei tapahdu mitään yllättävää

Loska, pakkanen

Samojen asioiden jankkaaminen mediassa

Typerät itsestäänselvyystutkimukset

Typerät ja tympeät ihmiset liikenteessä

Väkivaltaiset ihmiset

Itseoppineita ei arvosteta työelämässä

Kilpailut, joista ei koskaan voita mitään

Vaatteet, jotka tehdään vain hoikille

Suomalaiset julkkikset ja kulttuuripiirit pääsääntöisesti

Kun en osaa pitää puoliani oikeissa asioissa ja paikoissa

Kun pidän puoliani väärään aikaan ja väärässä paikassa

Kun kaljakaan ei enää maistu

Keskiluokkaiset unelmat

Asuntosäästäminen eritoten

Eläkevakuutukset

Pankit ja vakuutusyhtiöt

Lääketehtaat

Rahanvalta

Yhteiskunnan hyväksikäyttäjät

Rikolliset

Teennäiset ihmiset

Eliitti

Huomioimisen puute

Työntekijöiden jatkuva nöyryytys

Värittömien valtakunta

Vastuun pakoilijat ja syyllisten etsijät

Ihmisten syyllistäminen

Tunteettomuus

Vouhkaajat

Laiskat ihmiset

Työnsankarit

Kun kukaan ei tunnusta hintojen nousseen euron myötä

Eläkkeen odottelu

Köyhien lamaantuneisuus

Politiikan naurettavuus

Suomalainen politiikka ja valtaosa poliitikoista

Johtajien ja johtamisen puute

Uusinnan uusinnat televisiossa

Jatkuvat laulukilpailut

Ryhmähenki, joka estää totuuden kerronnan

Julkisten liikennevälineiden paskaisuus

Tympeät bussikuskit ja matkustajat

Kun tupakasta en pääse eroon

Pakkomielteeni ajan käyttämisestä tehokkaasti

Kun palvelua ei saa kuin kirjakaupoissa ja apteekeissa

Kun ihmiset eivät ole kiitollisia mistään

Kaupalliset tekokohut

Kun aina samat naamat ovat jokapaikassa

Kirjoittaminen ajoittain

Ihmisten happamat naamat

Kurittomat koirat

Liian kiltit ihmiset

Vittumaiset ihmiset

Facebook, vaikka siellä usein käynkin

Blogit, omanikin

Verkkolehtien pakkomainokset

Yllätyksetön rockmusiikki

Että idolini ovat myyneet periaatteensa

Mukaradikaalit

Mukajuntit

Mukavälittäminen

Mukakiinnostus

Mukayhteisöllisyys

Mukaköyhienpuolustajat ja mukalähiönkasvatit

Typerät rasistit sekä typerät maahanmuutto-ongelmien hyssyttelijät

Se, että vituttaa

Se, että täytyy joskus kuolla

Se, että mitään ei ole kuolemaan jälkeen

Että syntymä on typerää hetkellisyytensä takia

Että kuolema joko pitkä kärsimys tai että se tulee vaihtoehtoisesti yllättäen

Itsensä tappavat ihmiset

Välinpitämättömät lääkärit

Ylisuojelevat vanhemmat

Lapsensa heitteille jättävät vanhemmat

Dokaavat vanhemmat

Dokaavat, röökiä pummaavat teinit

Itsekkäät ja kurittomat kakarat

Että elämässä on liian vähän ilon hetkiä

Että ihmiset piehtaroivat pahoissa asioissa, joille ei voi enää mitään

Oma itseni

Että ihmisen on ylipäätään tunnettava vitutusta

Mikä sinua vituttaa?



Onneksi Velvet Underground ei koskaan vituta.

PS. Seiskan nettisivuilla voi tehdä itsestään lööpin. Tässä omani.