Katsottua: The Harlins-tosi-TV-sarjaa vaivaa kiiltokuvamaisuus

Tällä hetkellä en oikein jaksa lukea, kun kirjoittelen omia tekstejä ja sitten onkin tullut katseltua enemmän liikkuvaa kuvaa. Mtv-palvelusta katsoin The Harlins -sarjan kuusi ensimmäistä osaa. Harvoja katsomisen arvoisia ilmaisia sarjoja kylläkin, joita kaupallisista palveluista löytää. 

Jos joku ei tiedä, mistä tässä on kyse, niin lyhyesti Renny Harlinin ja hänen nuorikkonsa Johannan elämästä tehty tosi-tv-sarja. 

 

Silloin kun olin nuori Renny eli todellista Hollywood-unelmaa supertähtinäyttelijätär-vaimoineen ja tyttöystävineen. Suomessa käytiin limusiinilla Sylvester Stallone tai jokin muu tähtikaveri mukana. Nyt limusiinit näyttävät vaihtuneen Bulgariaan ja limusiinikin Suomessa Kovasen taksiin. 

Mitenkään vaatimattomasti Renny ei elä, vaikka elokuvat kuvataan kai säästöbudjetilla Bulgariassa. Hän on edelleen varakas, pukeutuu hyvin ja on hoikka. Ei siis mikään 60-vuotias kaljamaha nuorten tyttöjen perässä.

Renny onkin riittävän kiinnostava henkilö, että koko sarjan olisi voinut kuvata hänenkin ympärilleen. Johanna on kyllä luonnollinen, eikä hänestä heti saa golddiggerin vaikutelmaa, kun menee naimisiin isänsä ikäisen miehen kanssa. Mutta mikään runotyttö tämä fitness-pimu ei ole kiehtomaan taiteellista mieltä kaueammaksi aikaa. Aika näyttää suhteen kohtalon.

Renny vaikuttaa rakastuneelta, mutta hänhän on sarjarakastuja ja mitä ilmeisemmin romantikko. En vaan jaksa uskoa, että Johannan eväät riittävät menestymiseen Hollywoodissa kuten Renny uskoo. Nämä kohtaukset herättävät kiusaantuneisuutta. Rakkaus saa uskomaan kaikenlaista. Nythän pari odottaa ensimmäistä yhteistä lastaan. 

Renny ja Johanna täyttävät somekanavansa yhteisen rakkauden vannomisella, niin kuin nykyään tapana on, vaikka ero odottaisi oven takana. Valitettavasti tämä sarja kertoo pääasiassa samaa kiiltokuvaa kuin somekin. Rakkauden lisäksi vakuutellaan, että kiire on jatkuvasti ja että tärkeitä ollaan. Mutta tuskin Renny muunlaista kuvaa haluaa antaakaan vanhana Hollywood-miehenä. Törkyjuttuja kun tulee ilmaiseksikin pyytämättä ja yllätyksenä.

Harlin kyllä vaikuttaa aidosti herkältä kyynelehtiessään muistellessaan pojan äidin vietyä pojan Rennyltä ja nyt kyynelehtiessään rakkaudesta vaimoonsa. Miehen on kai vaikea valehdella kyyneleitään. Harmi vain, että pariskunnan avautumiset tietyistä tragedioistaan elämässä on laitettu sarjaan vain hieman parantamaan kiiltokuvamaista kuvaa.

Tämä sarja voittaa siltikin mennen tullen Paratiisisaaret yms.

Mullistaako Elon Musk sananvapauden?

Maailman rikkain mies Elon Musk osti ohimennessään Twitterin. Yhden suurimmista somejäteistä. Omalaatuisilla miljardööreillä kun on omalaatuiset tapansa. 

No tuskin kuitenkaan vahingossa, kun oli Twitteriä jonkin aikaa havitellut.  Elon Musk haluaisi laajentaa sananvapautta, mikä tarkoittanee käytännössä sensuurin vähentämistä. Osa ko. somekanavan käyttäjistä uhkaa lähteä. No. Saa nähdä, Suomestakin uhataan aina persujen vaalivoiton jälkeen muuttaa ulkomaille.

Yleinen suunta kun taas olisi menossa toiseen suuntaan. Epämiellyttävät mielipiteet haluttaisiin karsia. Suomessakin iloittaisiin, jos kaikki Natoa vastustavat änkyrät saataisiin hiljaiseksi. Ujoimmat varmasti jo saatukin, koska eivät halua paskaa niskaansa. No. Se Natosta tällä kertaa.

Jos palataan vaikka Donald Trumpiin. Häneltä suljettiin käytännössä kaikki somekanavat. No onko hän sitten kadonnut ja hiljentynyt. Ei, vaikka huomattavasti vaikeampaa hänellä on, koska media ei perinteisesti ole kuulunut hänen ihailijoihinsa. Silti hän lienee mukana seuraavissa presidentinvaaleissa.

Kaikki eivät vain tunnu ymmärtävän, mitä sananvapaus on. Ja se riski on aina otettava, ettei joku ihminen ymmärrä edes miljoonaa kertaa faktatarkistettuakaan tietoa. Mikä loppujen lopuksi on fakta? Se on eri ihmisille eri asia. Tiedekin lähtee tunnetusti siitä, että vanhoja faktoja kyseenalaistetaan ja sitten syntyy uutta tietoa.

Ja jos somekanava on täynnä trulleja tai muuta rähjäämistä, niin luulisi, että ihmiset jättäisivät vapaaehtoisesti tällaisen kanavan. Lähtökohtaisesti kun kai ihminen kaipaa asiallista keskustelua. Toivottavasti.

Kuolemaantuomittujen viimeiset sanat

Teksasin osavaltio Usassa julkaisee kuolemaantuomittujen viimeisiä sanoja. Eli niitä sanoja, joita kuolemaantuomituilla on mahdollista lausua ennen kuin kuolemantuomio pannaan toimeen. Sivustolta löytyy kaikkiaan 573 kuolemaantuomitun viimeiset sanat. 

Aikajana on aina 1980-luvun alusta viime vuoteen asti. Viimeisten sanojen lisäksi on listattu heidän tekemänsä rikokset. Kovemman luokan rikoksia. Heidät on tuomittu murhista. Tarkoituksellisuus ja uhrien määrä vaihtelee.

Mielenkiintoista että kuolemaantuomitut on listattu myös rodun perusteella.. Ei luulisi kuoleman edessä enää olevan rodulla merkitystä. 

Vastustan itse kuolemantuomiota, mutta jotain kylmäävän kiinnostavaa näissä viimeisissä sanoissa on. Läheskään kaikki eivät ole halunneet sanoa ennen kuolemaansa mitään. Osa pyytää anteeksi uhreiltaan tai jättää hyvästit perheelleen. Osa taas on tullut uskoon ja sanoo uskovansa itsensä Herran huomaan. Jotkut taas käskevät vihaisena panemaan tuomion täytäntöön.

Tässä joitakin esimerkkejä. 

Terry Edwards: Olen tehnyt rauhan Jumalan kanssa.Toivottavasti tämä riittää teille. Hänet tuomittiin väkivaltaisesta ryöstöstä, jossa kuoli kaksi ihmistä. 

Keith Thurmond. Kaikki mitä haluan sanoa, etten tappanut vaimoani. Aloittakaa teloitus. 

Michael Perry: Olen valmis lähtemään. Olen tulossa kotiin, isä. Hän tappoi kolme ihmistä ryöstössä. 

Jesus Aguilar. Ole onnellinen, ole onnellinen. Oletko onnellinen? Hän tappoi kaksi ihmistä huumeiden takia. 

Surullista luettavaa, vaikka joissain viimeisissä sanoissa on jotain kaunista.

Katsottua: The Dropout - minisarja: Naismiljärdöörin kupla puhkesi huijaukseen

 

Sain ystävällisesti kutsun Disney+-suoratoistokanavalta saapua katsastamaan heidän tuore Dropout-minisarjansa. Tästä heti iso plussa heille. Minut kannattaa kutsua paikalle aina. 

Lyhyesti sarjan tarina kertoo maailman ensimmäisestä selfmade-naismiljärdööristä Elisabeth Holmesista. Valitettavasti hänen menestyksensä perustui valheelle. Hänen kehittelemänsä verentestauskone, tai mikä laitteen nimi onkaan, ei toiminut. Veritipasta ei edelleenkään näe kaikkea sitä, mitä verikokeella näkee. Olisikin mukava jos näin olisi. Kukapa verikokeista pitäisi.

Parin näkemäni jakson perusteella sarja on katsomisen arvoinen. Amanda Seyfried näyttelee todella uskottavasti tämän omalaatuisen naisen tarinan. Ja omalaatuinen parhaillaan 20 vuoden vankeustuomiota odottava Holmes on. Kuplan puhjettua Holmes ei muuten jäänyt itkemään koko omaisuutensa menettämistä vaan nai perijän ja teki lapsenkin.

Jo aivan nuoresta hän omistautui menestymiselle, johon paineet ovat Usassa vielä kovemmat kuin Suomessa. Kympin tytön oloisella Holmesilla ei oikein ollut minkäänlaista käsitystä normaalielämästä. Esittelytilaisuutta varten keksitty valhe onnistuneesta laitteesta onnistui kuitenkin elämään vuosia, kunnes kupla, kuten se aina tekee, puhkesi.

Holmesia käy melkein sääliksi, miksi hän lähti huijaamisen tielle. Hänen olisi suonut saavuttavan menestyksen, mutta naisella oli liian kiire menestymään. Hän onnistui kääntämään nuoria naisia kohtaavat ennakkoluulot hyödykseen ja vedätti rikkaita setämiehiä, jotka ovat tottuneet vedättämään muita.

Holmes luuli, että menestys tulisi nopeasti, kuten ihailemalleen toiselle koulupudokkaalle Steve Jobsille, jonka menestys myös perustui innovatiivisille laitteille. Ne vain toimivat. Eikä omalaatuisena tyyppinä Holmes kai kokenut tunnontuskia valehtelusta.

Holmes ei ole ensimmäinen eikä viimeinen huijari. Bisneksessä vedätetään enemmän tai vähemmän. Mutta harva sillä on onnistunut huijaamaan kovia, valehteluun tottuneita sijoittajia. Saivat maistaa omaa lääkettään.

Muovipyhimys (runo)

pyhimykset jo muovista
halvalla tehtyjä
halvalla myytyjä
halpaa kaikki
kaikki on kaupan
mutta halvempaa täytyisi olla
pyhyyskin ilmaista
kaikkien käytettävissä pilkkahintaan

Katsottua: Tukien varassa - dokumenttisarja näyttää köyhyyden sellaisena kuin se on

 

Yle on tuonut viime vuosina mielenkiintoisia dokumenttisarjoja ruutuihin syrjäytymisestä ja köyhyydestä. Tukien varassa -dokkarisarjan ihmiset kyllä haluaisivat töihin, mutta joko oma kunto ei anna periksi tai työnantajat eivät heitä huoli. Asetelma oli päinvastainen Logged in-dokkarisarjan nuorten miesten kanssa, jotka mielummin pelasivat kotona, eivätkä töihin halunneetkaan.

Ohjelmaan tuo heti kättelyssä mielenkiintoisen näkökulman se, että sarjan henkilöt ovat ruotsinkielisiä Pohjanmaan rannikkopitäjistä. Yleensä kun vallalla on käsitys, että ruotsinkieliset ovat menestyjiä ja heitä ei leipäjonoissa nähdä.

Sarjan henkilöt ovat tipahtaneet oravanpyöristä eri syistä, kaikki eivät varsinaisesti koskaan ole oravanpyörään päässetkään. Sinänsä tarinat ovat tuttuja. Velkaantumista, surkea lapsuus, päihteet yms. Syyt köyhyyteen ovat yhtä moninaiset kuin ihmisetkin.

Köyhyydestä syytetään yhä köyhää itseään. Sarjassa Tomas onkin järjestänyt itsensä kuseen, vaikka avautuukin loppuunpalamisestaan. Sitä ennen on mennyt kovaa, pelattu kasinoilla yms. Sääliksi käy silti Tomasia, joka on korviaan myöten veloissa, pääosin omaa syytään, mutta rakastuneena lähettelee rahaa thainaiselle Thaimaahan. Naisesta vielä näkee, ettei hän ole miehestä tippaakaan kiinnostunut. Haluaa vain viimeisetkin pennit.

Klassinen esimerkki on puolestaan Kristiina. Viisi lasta, mutta kaikki huostaanotettu. Nainen ei edes halua vielä alaikäisiä lapsia luokseen. Mikään ei tunnu olevan tarpeeksi hyvää työtä, vaikka edes peruskoulua ei ole käyty kunnolla kai loppuun. Väkivaltaisista miehistä syytetään sitten omaa väkivaltaista lapsuutta silti on vedetty huumeita omien lastenkin kanssa.

Sarjan eniten empatiaa herättävä hahmo lienee vanhempiensa nurkissa peräkammarinpoikana asunut Mikael. Hän ei edes valita kohtaloaan, mutta vaikuttaa ehkä hieman yksinkertaiselta. Paikallinen yhdistys teetättää hänellä ties monetta vuotta ilmaiseksi kuntouttavana työtoimintana töitä, vaillla kunnon palkkaa. Törkeää.

Camilla taas on malliesimerkki henkilöstä, jonka tarkoituksena on oikeasti työllistää viranomaisa. Naista viedään kuntoutuksesta toiseen, kun oikeasti kyse on siitä, ettei hän kestä nykytahtista työelämää ja tarvitsisi vain työpaikan, jossa tahti olisi kevyempi. Sellaisia ei tosin taida olla, jotka joustavat tarvittaessa.

Sarja ei ole sitä kuuluisaa sosiaalipornoa. Se kuvaa mielestäni hyvin köyhän korvauksilla eläjän arkea. Se ei kauhistele, ei sääli, muttei myöskään tuomitse. Kiitos sarjan päähenkilöille, että on ollut rohkeutta lähteä mukaan. Edelleenkin moni piilottelee köyhyyttään ja vielä vähemmän kukaan kerskailee saamillaan korvauksilla. Korvauksethan kyllä mielellään katkaistaan, kun jostain vain syy saadaan.

Suomi vietiin Natoon kiireellä - seuraukset näemme kohta

Ajattelin, että en jaksa kirjoittaa politiikasta. Kirjoitanpa taas kuitenkin. Nyt se selonteko tuli, mikä sen oikea nimi nyt onkaan. Nyt on täysin varmaa, että Suomi menee Natoon. Kyse on vain ajasta, joka lienee pikainen. Suomi vetää myös Ruotsin mukaansa, vaikka heillä ei ole edes yhteistä rajaa Venäjän kanssa. 

Vastakkaiset mielipiteet ovat olleet olemattomia ja niiden olemattomienkin kimppuun on hyökätty ankarasti. Kuten Ivan Puopolo sanoi, ensiksi Natosta ei saanut puhua ja nyt ne jotka eivät Natoa halua, eivät saa puhua. 

Tyylipisteitä Natoon viemisestä ei voi todellakaan jakaa. Kaikki maailman asiantuntijat ja poliitikot hehkuttamassa Natoa päivästä toiseen. Vastakkaisen mielipiteen omaavat ovat "natoänkyröitä" eli suomeksi väittävät vastaan turhaan. 

Paavo Väyrynen ja Erkki Tuomioja ovat olleet ainoat näkyvät poliitikot jäsenyyttä vastaan. Heistä Tuomioja on joutunut massiivisen mustamaalaamisen kohteeksi. Sen sijaan jopa Heidi Hautala on nyt suosiossa, kun on vuosikymmenet jäkättänyt Venäjästä. Sauli Niinistö on saavuttanut lähes jumalan aseman. Lehdistö saattaa julkaista hänen puheitaan jopa sanasta sanaan. Huolestuttavaa.

Mitään vaihtoehtoja ei edes tutkittu. Kun kuulemma on kiire. Kenellä?  Venäjä ei ole uhannut, saati edes esittänyt vaatimuksia Suomelle. Verkkohyökkäys sitten tuli heti, kun kansanedustajat käskettyinä taputtivat Zelenskyin puheelle kuin politbyroossa. Lähes sama puhe oli pidetty jo ties kuinka monessa parlamentissa.

Venäjän hyökkäystä Ukrainaan lähes hysteerisesti pelästyneet suomalaiset eivät oikeasti tajua kuinka isosta asiasta Natossa on kysymys. Halutaanko tänne vieraan vallan joukkoja, vaikka sotaa ei olisi? Lähetätkö oman poikasi sotimaan vaikka toiselle puolelle maailmaa?

Vuosikymmenen puolueettomuudella ei tunn olevan mitään merkitystä. Mitäköhän Kekkonen sanoisi, jos eläisi? Minusta tuo parjattu "suomettumisen aika" ei ollut mitään nöyristelyä. .

Kyllä vituttaa

Niinhän siinä kävi, että Mestarit areenalla -titteli vietiin neljältä artistilta, joista vain Kaija Koolla on pitkä ura. No. Se tietenkin kerrottiin kauniisti toteutetun yhteisellä päätöksellä. 

Olihan tuo härskiä yrittää rahastaa vanhalla menestyksellä. Kai siinä ajateltiin, että pistetään sitä kuviteltua patriarkaattia nenään ja ettei kukaan enää välitä ketkä ja koska nimitystä käyttävät. Nyt sitten kiertueen nimeksi tuli joku, jota en edes muista. Mahtaa vituttaa. 

Vitutuksesta pitikin kirjoittaa. Aiheesta tehdään nyt joku tutkielman poikanen. Jotain hyödyllistä tutkimusta sentään yliopistoillakin löytyy. Tutkijat yllättyivät vastausten vyörystä. Suomalaisia ilmiselvästi vituttaa ja isosti. 

Niin minuakin vituttaa melkein kaikki. Samaan tulokseen päädyin kuin muutkin tutkimuksen ihmiset. Eniten vituttaa muut ihmiset. 

Jos muita ihmisiä ei olisi, niin mikä sitä edes vituttaisi. Suurin osa vitutuksesta kun johtuu joko kohtaamisesta tai kanssakäymisestä ihmisten kanssa. Muiden mielipiteet ja välinpitämättömuus etunenässä. Ja kun tietää miten itsekkäitä nykyisin ihmiset ovat, niin kierre on valmis. 

Vitutukseen ei kuitenkaan kuole. Silloinhan vitutus lakkaisi ja se olisi jo liikaa pyydetty.

Elokuva-arvostelu: Helene: Myyttisestä taiteilijasta saatiin kuin saatiinkin uskottava elokuvahahmo

 

Antti J. Jokisen ohjaama Helene-elokuva maailmankuulusta taiteilijasta Helene Schjerfbeckista olisi pitänyt nähdä elokuvateatterissa. Valitettavan harvoin tulee mentyä, olen liian laiska ja kallistahan se nykyään on jo käydä elokuvissa. Helene on omia suosikkitaiteilijoitani ja niin on satojen tuhansien muidenkin. 

Se on katsomisen arvoinen televisiostakin. Ei vähiten Laura Birnin syvälle rooliinsa tunkeutuvan roolityön vuoksi. Hänet todella voi kuvitella Heleneksi. Ikuista tyttären ja äidin sotaa vie puolestaan erinomaisesti eteenpäin happamaa, vähättelevää ja ilkeää äitiä näyttelevä Pirkko Saisio.

Keski-ikäinen Schjerberck rakastui itseään nuorempaan ihailijaansa Einer Reuteriin tulisesti, tietenkin omaan hiljaiseen tyyliinsä. Reuteria näyttelevä Johannes Holopainen on vaikean paikan edessä, sillä rooli ei juuri suo hänelle mahdollisuuksia. Rakkaustarina jää etäiseksi, sitä myöten Helenen romahtaminen sen loputtua on hieman epäuskottava. Tietenkin rakkaus oli Helenen puolelta kai yksipuolisempaa. 

Suurimman ansion saakin Helenin taiteilijuuden kuvaus, vaikka kuulostaa tylsältä. Birn todella paneutui jopa niin paljon, että häntä opasti ammattilainen maalaamiseen, eikä homma ollut vain töhrimistä kameraa varten.

Elokuva on jonkin verran raskassoutuinen, mikä on hyväkin asia. Elämä oli ennen, kun kirjettäkin odoteltiin viikkotolkulla. Ei ollut viestejä paukkumassa alvariinsa plakkariin. Kuvaus on kyllä upea, eikä lavasteetkaan puvustuksineen vaikuta mahdollisimman halvalla kyhätyiltä. 

Jo ennen elokuvan valmistumista kohuttiin siitä, että elokuva on suomenkielinen. Schjerfbeck itse kun oli ruotsinkielinen. Ehkä elokuva olisi ollut autenttisempi ruotsinkielellä, mutta ei se kyllä elokuvassa oikein häiritsekään, ettei näin ole.

Erinomaista on myös se, ettei Helenestä ole tehty täysin synkkää, apaattista ja haurasta kuvaa, millainen kehä häntä ympäröi vuosikymmeniä. Elokuvan Helene on kyllä hauras ja herkkä, mutta tarvittaessa kipakka.

Bon Voyage (runo)

Bon Voyage, hyvää matkaa,
minne ikinä menetkin.
Tulethan takaisin,
jos siltä vain tuntuu.
Lähdön hetki,
se on vaikea.
Kokoa sirpaleesi,
älä odota enää kevään tulevan.
Anna valkeudun tulla,
täyttää sinut viimeisen kerran.

Viha ja raivo elää hyvin länsimaissakin

Vladimir Zirinovski siirtyi hänkin ajasta ikuisuuteen virallisenkin tiedon mukaan. Hänhän oli Suomessa hyvinkin tunnettu persoona, joka käväisikin muistaakseni Suomessa, vaikka uhosi, että kyllä se Suomi täytyy ottaa Venäjälle.

Zirinovskin käyttäytyminen oli jo sitä luokkaa, ettei häntä voinut täysin vakavasti ottaa. Hän saattoi kesken tv-väittelyn käydä vastaväittelijän kimppuun. Jeltsinin aikana miehellä olikin poliittista merkitystä räyhääjänä, mutta varmistakseen uransa jatkon, ei hänellä riittänyt rohkeutta vastustaa enää Putinia. 

Zirinovski oli aikanaan poikkeus. Nykyisin rähjäävät kaikki, vaikka länsimaissa hellitellään ajatusta ajatusten vapaudesta ja asiallisesta keskustelusta. Jos Venäjän propaganda hehkuu vihaa, niin ei sitä Suomessakaan tarvitse kun päivän lehdet avata ja se viha vyöryy sieltäkin Venäjää kohtaan.

Viha ja raivo on ihmisten vitsaus. Ei sillä ettenkö olisi itsekään näihin ominaisuuksiin syyllistynyt. Minä sentään tunnistan ne itsessäni. Suuri osa vaan pitää vihaa ja raivoaan asiallisena ja oikeutettuna toimintana. He ovat peräti mielestään suvaitsevaisia.

Vihaa ja raivoa on pahentanut rajoittamaton sosiaalinen media. Enää edes media ei pidä hyppysissään ja kontrolloi vihaa ja raivoa. Tietenkin se on historiassa suorastaan jakanut sitä aktiivisesti. Kuten nytkin.

Mutta jotain muutosta on viimeisen 30 vuoden aikana tapahtunut pahempaan. Katselin Michael Palinin vanhoja matkailusarjoja 90-luvulta. Hän oli aina kunnioittava ja asiallinen kun tapasi ihmisiä eri kulttuureista. Nyt mentäisiin hakemaan kurjuutta, skuuppeja ja tietenkin kaikkitietävänä paheksuen. Palin´ei silti ollut koskaan nöyrä väärintekeviä valtaapitäviä kohtaan.

Länsimaisessa kulttuurissa ykkösvihankohde (tai jos ei nyt vihan, niin halveksunnan) on ollut Venäjä jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Ja ihmetellään, miksi Venäjä niin vihaa länsimaita. Tähän Putinin on ollut helppo iskeä, että hän vaikka sitten pakottaa länsimaat kunnioittamaan Venäjää. 

Sitten taas vedetään huivit päähän ja ollaan suvaitsevaisia kun mennään ihmisoikeuksia polkeviin lähi-idän maihin. Se on poliittista ja kulttuurista kaksinaismoralismia.

Myötätuntokin on länsimaissa kortilla. Sitä riittää kissoja ja koiria kohtaan, mutta ei muita ihmisiä kohtaan. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Yksi poikkeus on nyt  Ukrainan pakolaiset. Tosin epäilen, että sekin rapisee jossain vaiheessa, kun myötätunnolla ei saa enää irtopisteitä ja hyvyyden kehää ympärilleen.

Katsottua: Skandaali, joka tuhosi Janet Jacksonin - Missä olit kun Janet Jacksonin rinta paljastui suorassa lähetyksessä?

On sitä ennenkin ollut massiivisia kohuja Amerikan maalla ennen Will Smithin Oscar-läpsimistä. Muistatko kun Janet Jacksonin rinta paljastui suorassa lähetyksessä lähes 20 vuotta sitten Superbowlissa?  Minulta tuo oli päässyt melkein jo unohtamaan. 

Nyt tapahtumalle on omistettu kokonainen dokumentti, joka tiukan feministisestä linjastaan huolimatta paljastaa amerikkalaisen kaksinaismoralistisuuden. 

Aluksi Jacksonin imago oli puhtaisempaa puhtoisempi ja isänsä  Joe Jacksonin ohjailema. Kuin vastavetona jo julkisuudesta seonneeseen Michael Jacksoniin, joka käveli jo kohusta kohuun. 

Sitten Janet antoi potkut isälleen ja hänestä kuoriutui seksipimu. Dokumentin mukaan omasta tahdostaan, mutta tuskin 80- ja 90-luvuilla levy-yhtiöiden ollessa vielä voimissaan mitään tapahtui vahingossa.

Jacksonin rinta sen sisään paljastui ilmeisesti vahingossa tanssiesityksessä, Justin Timberlaken riuhtaistessa sen vapauteen. Jackson itse ei suostu kohua kommentoimaan, joten ei ihme, miksi tapahtumasta puhutaan yhä. 

Kun selvisi, ettei tapahtuman tuotantoryhmällä ollut mitään tekemistä tapahtuneen kanssa syytettiin sitten Jacksonia, vaikka Timberlake sen tissin riuhtaisi esiin. Dokumentti rakentaa mainiosti kyllä kuvaa nykyajan tavoin misogyniasta ja rasismista, mutta eiköhän suurin syyllinen ole periamerikkalainen kaksinaismoralismi.

Kuten arvata saattaa, Jacksonin rinnasta nousi valtava kohu. Muut osapuolet pesivät kätensä kohusta, kuten tv-kanavat, levy-yhtiöt yms. Varmaan jo siitäkin syystä, että ilmeisesti Jacksonin oma tiimi keksi epäonnistuneen rintatempun.

Kohu vain jatkui ja jatkui Siitäkin huolimatta, että vuonna 2004 oli jo paljaita rintoja netti täynnä. Jacksonista tuli yleinen naurunaihe. Dokumentti antaa ymmärtää, että kohu tuhosi Jacksonin uran. 

Varmasti kyllä, jos vertaa kohun toiseen osapuoleen Justin Timberlakeen, jonka ura vain jatkoi nousuaan. Oma osansa oli kyllä musiikkialan murroksellakin, joka pisti maantasalle artistin jos toisenkin uran.

Huolestuttavaa on Janet Jacksonin nykytila. Dokumentin lopussa hän ilmestyy kaavussa ja ilmiselvästi jostain lääkkeistä tokkuraisena.