Viha ja raivo elää hyvin länsimaissakin

Vladimir Zirinovski siirtyi hänkin ajasta ikuisuuteen virallisenkin tiedon mukaan. Hänhän oli Suomessa hyvinkin tunnettu persoona, joka käväisikin muistaakseni Suomessa, vaikka uhosi, että kyllä se Suomi täytyy ottaa Venäjälle.

Zirinovskin käyttäytyminen oli jo sitä luokkaa, ettei häntä voinut täysin vakavasti ottaa. Hän saattoi kesken tv-väittelyn käydä vastaväittelijän kimppuun. Jeltsinin aikana miehellä olikin poliittista merkitystä räyhääjänä, mutta varmistakseen uransa jatkon, ei hänellä riittänyt rohkeutta vastustaa enää Putinia. 

Zirinovski oli aikanaan poikkeus. Nykyisin rähjäävät kaikki, vaikka länsimaissa hellitellään ajatusta ajatusten vapaudesta ja asiallisesta keskustelusta. Jos Venäjän propaganda hehkuu vihaa, niin ei sitä Suomessakaan tarvitse kun päivän lehdet avata ja se viha vyöryy sieltäkin Venäjää kohtaan.

Viha ja raivo on ihmisten vitsaus. Ei sillä ettenkö olisi itsekään näihin ominaisuuksiin syyllistynyt. Minä sentään tunnistan ne itsessäni. Suuri osa vaan pitää vihaa ja raivoaan asiallisena ja oikeutettuna toimintana. He ovat peräti mielestään suvaitsevaisia.

Vihaa ja raivoa on pahentanut rajoittamaton sosiaalinen media. Enää edes media ei pidä hyppysissään ja kontrolloi vihaa ja raivoa. Tietenkin se on historiassa suorastaan jakanut sitä aktiivisesti. Kuten nytkin.

Mutta jotain muutosta on viimeisen 30 vuoden aikana tapahtunut pahempaan. Katselin Michael Palinin vanhoja matkailusarjoja 90-luvulta. Hän oli aina kunnioittava ja asiallinen kun tapasi ihmisiä eri kulttuureista. Nyt mentäisiin hakemaan kurjuutta, skuuppeja ja tietenkin kaikkitietävänä paheksuen. Palin´ei silti ollut koskaan nöyrä väärintekeviä valtaapitäviä kohtaan.

Länsimaisessa kulttuurissa ykkösvihankohde (tai jos ei nyt vihan, niin halveksunnan) on ollut Venäjä jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Ja ihmetellään, miksi Venäjä niin vihaa länsimaita. Tähän Putinin on ollut helppo iskeä, että hän vaikka sitten pakottaa länsimaat kunnioittamaan Venäjää. 

Sitten taas vedetään huivit päähän ja ollaan suvaitsevaisia kun mennään ihmisoikeuksia polkeviin lähi-idän maihin. Se on poliittista ja kulttuurista kaksinaismoralismia.

Myötätuntokin on länsimaissa kortilla. Sitä riittää kissoja ja koiria kohtaan, mutta ei muita ihmisiä kohtaan. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Yksi poikkeus on nyt  Ukrainan pakolaiset. Tosin epäilen, että sekin rapisee jossain vaiheessa, kun myötätunnolla ei saa enää irtopisteitä ja hyvyyden kehää ympärilleen.