Pystyyn kuollut (runo)

Siinä se on,
vartioi lähiön sisäänkäyntiä.
Paljon kärsinyt puu,
ellei pystyyn kuollut.
Sen päälle on
kustu ja oksennettu,
töhryittä onneksi jäänyt.
Se on nähnyt
tässäkin paikassa kaiken,
Se on saanut jäädä,
vaikka on lahonnut ja väsynyt.
Se on jätetty rauhaan,
arpia kun on liikaa.
Ei siitä saa rahaa,
ja vahingoittaa
halutaan viatonta,
ei valmiiksi lyötyä.
Niin se puu jatkaa,
myrskyssäkin vain huokaa.
On vain,
kun muuta ei osaa,
muuta ei anneta,
eikä muuta osaa vaatia.