Kirja-arvio: Carolus Löfroos - Vapaaehtoiset: Sotamme Ukrainassa 2014-2015

Kirjastojen hyllyt ovat nykyään pullollaan Ukrainan sotaan tai sitten Ukrainaan tahi Venäjään liittyvää kirjallisuutta. En jaksa niitä lukea, kun muutenkin saa ihan riittävästi infoa ko. aiheista. 

Jostain syystä päätin silti lainata Carolus Löfroosiin Vapaaehtoiset - Sotamme Ukrainassa 2014-2015. En tiedä miksi, sillä jokainen Ukrainassa sotinut suomalainen kohta kirjoittanut kirjan siinä missä kovan luokan konnatkin. Vaikkakaan en näitä kahta ryhmää vertaile muuten kuin julkaisutiheyden perusteella. 

Kirja julkaistiin Ukrainan sodan toisen kierroksen alettua 2022 Timo Hännikäisen kustantamon taholta. Käsittääkseni se oli pitänyt julkaista jo aiemman "liberaalin" kustantamon toimesta, mutta ei onnistunut. Hännikäistä ei  moinen ole häirinnyt.

Syykin on helppo arvata, miksi kirja on pelottanut valtakustantamoita ja -mediaa. Yksikään valtamedia ei ole tehnyt kirjasta edes arvostelua, vaikka Ukrainan sota kai sen alussa myi hyvin. 

Ruotsinsuomalainen Löfroos taisteli Azov-prikaatissa, jossa ainakin sodan alussa taisteli äärioikeistolaisia, eikä heitä piilotella kirjassakaan. Prikaati tuhoutui sittemmin Mariupolin piirityksessä ja niillä seuduin kirjassakin taistellaan.

Muitakin suomalaisia mukana oli jo tuolloin kymmenen vuotta sitten kirjoittajan lisäksi. Löfroosin ryhmää jopa johti sellainen melkein täyshullu sotahullu. Sellaisia porukasta tuntui olevan valtaosa. 

Siinä missä nyt Ukrainan sotaan vapaaehtoisina lähteviä pidetään sankareina ja sotaveteraaneina, niin ensimmäisellä kierroksella mukana oli runsaasti ääri-ihmisiä ja suoranaisia hylkiöitä. Kirkasotsaisten Nato-kunnian puolustajien aika tuli vasta myöhemmin.

Itse kirjan tekstin sujuvuudessa ei ole moitittavaa. Löfroos osaa kirjoittaa elävästi ja kiinnostavasti. Hän ei kaunistele tai peittele mitään. Siitä häntä täytyy kiittää samoin kuin kustantamoa, joka ei ole lähtenyt siloittelemaan päähahmoa tai tarinaa.

Löfroos itse kertoi aseinnostuksen lisäksi nauttivansa sotimasta ja olevansa taistelussa onnellinen, kuten valtaosa muistakin vapaaehtoisista.. Hän sättii ukrainalaisia kädettömiksi ja pelkurimaisiksi sotilaiksi ja maata paskaiseksi ja masentavaksi. Venäläisiä hän haukkuu tietenkin vielä rumemmin.

Puolihullut asetoverit olivat astetta tökerömpiä ja inhottavampia vähemmistöistä tai vaikka naisista puhuessaan. Jos on herkkäsieluinen liberaali, en ehkä suosittele tätä kirjaa, mutta tuskin tällä kirjalla heitä kosiskellaan. Joku elämäntapataistelija saattaa jopa innoituksen lähteä Ukrainaan sotimaan. 

Nythän tosin sota on monta astetta ankarampi Venäjän osallistuessa itse sotaan rehellisesti toisin kuin ensimmäisellä kierroksella. Tässä kirjassa sotimaan päästään oikeastaan vasta lopussa, sitä ennen kaikki on eriasteista odottelua tai ryypiskelyä ja aseiden kanssa näpräämistä.