Kirja-arvio: Jaana Toivari-Viitala - Kirjeitä Faraoiden Egyptistä

Pakko myöntää, että nykypäivä on kyllä kiehtovinta aikaa, mitä olen koskaan elänyt. Se ei tietysti ole paljoa, enkä ole elänyt muuta aikaa kuin nykyajan. Tietääkseni. Tai siis jonkun nuoren mielestä olen jo muumio.

Muumioista puheen ollen, melkein kaikki on nykyään mahdollista ja mikään ei enää yllätä. Mutta on sitä ennenkin osattu, vaikka puitteet olivat erilaisia. 

Muinaisessa Egyptissä, tarkemmin Uuden ajan Egyptissä, joka romahti noin 1000 vuotta eaa., ei keulittu Tiktokissa, mutta viha, kauna, kateus, velat, surut ja ilot olivat vahvasti läsnä. Samoja asioita, joita jauhamme someviesteissämme.

Hämmästyttävää sinänsä, että tuolta ajalta on säilynyt savenpalasia tai papyrus-kääröjä ja että niitä vieläpä osataan tulkita. Tätäkään kirjoitustani kukaan tuskin tuhannen vuoden päästä lukee vaan koko hoito on kadonnut bittiavaruuteen samoin kuin käyttämäni kieli. Ehkä jokin tämän kadonneen kielemme arvoituksen silloin ratkaisee. 

Mutta asiaan. Faraoista tiedämme jonkin verran, mutta lähes tulkoon tavallisten muinaisten egyptiläisten elämästä vähemmän. 

Jo edesmenneen egyptologin Jaana Toivari-Viitalan Kirjeitä Faraoiden Egyptistä on jo 20 vuoden takaa, mutta kirja tuskin on vanhentunut, vaikka uusia löytöjä tehdään yhä Egyptistä. Kirjoittaja johdattelee muinaiseen Egyptiin ihailtavan lyhyillä ja ymmärrettävillä johdannoilla.

Nyky-Egypti ei välttämättä minua kiinnosta paljoakaan, mutta egyptologia kyllä. Muinainen Egypti on ollut jo uskomattoman järjestäytynyt yhteiskunta. Kirjoitustaito on ollut valttia ja moni kirjan viesteistä onkin ammattikirjureiden kirjoittamia.

Viestit ovatkin usein varsin virallisia pitkine kohteliaisuuslitanioineen, yleensä vasta loppupuolella päästään asiaan, kuten nykypäivän klikkiuutistenkin maailmassa. Harvoin viestejä on kirjoiteltu henkilökohtaisen raivon tai mustasukkaisuuden vallassa, enemmänkin peritään saatavia tai vaaditaan toimittamaan jotain faraoiden hautamuistomerkkityömaalle. 

Valtaosa viesteistä ei ole säilynyt kokonaisuudessaan, ymmärrettävää kyllä, mutta kaikesta huolimatta viesteistä välittyy ihmisen ikuisuus. Emme todellakaan ole muuttuneet ja tuskin muutumme niin kauan kuin ihmisillä on jonkinlainen järjestäytynyt yhteiskunta.