Kirja-arvio: Ari Turunen - Ettekö te vieläkään tiedä, kuka minä olen? Ylimielisyyden kultainen kirja

 

Itse olen siinäkin mielessä kyyninen, että johtajaksi pääsy tai edes sellaiseksi haluaminen edellyttää mielestäni jonkinmoista ylimielisyyttä ja narsismia. Miksi muuten kukaan haluaisi hallita ja johtaa muita?

En väitä, että kaikki olisivat edeltämainittuja, mutta tuskin rivimuurahaistakaan syytetään kovin usein ylimieliseksi. Narsisteja toki, jos on miespuolinen exä. He kaikki ovat narsisteja naistenlehdissä.

Ettekö te vieläkään tiedä, kuka minä olen? on johtajien ja poliitikkojen kömmähdyksistä ja hulluista teoista kertovan kirjan jatko-osa. Ekaa osaa en ole lukenut, joten mennään nyt tällä. Jo aiemmin olen tietenkin lukenut Mulkerot. 

Moni heidän virheistään on tullut maksamaan verta, hikeä ja kyyneleitä. Tälläkin hetkellä on käynnissä näitä verisiä virheitä. Eivät tietenkään "sankareiden" mielestä heidän syystään. Sillä huono johtaja on aina erehtymätön ja syyttää muita virheistään. Senhän jokainen tietää toimiston pikkupomostakin.

Le Monden päätoimittaja Turunen kirjoittaa päätoimittajaksi kyllä todella hauskasti. Kirja on julkaistu vuonna 2021 ja hullua kyllä, paljon on kolmessa vuodessa tapahtunut. Se näkyy osin.

Esimerkiksi covid-rokotus ja covid-rajoitusten hyödyllisyydestä on nyt lisää tietoa, eivätkä ne enää yksiselitteisesti ole hyviä asioita ja niiden vastustaminen vain typeryyttä. 

Donald Trump tuntuu olevan kirjoittajan yksi suosikkinälvittävä ja ylimielinen ja omahyväinen hän taatusti onkin. Toisaalta taas Putin ei esiinny kovinkaan usein kirjassa, joskin Ukrainan sodan laajempi versio ei ollut vielä alkanut silloin, kun kirja on kirjoitettu. 

Suurmiehistä, niitä hölmöjä päätöksiä tekevät useimmiten ovat, tuntuvat kiinnostavan Turusta, sillä häneltä on ilmestynyt vielä tämän kirjan jälkeenkin kirja diktaattoreista ja monta tätä ennen. Joskin kirjassa esitellyt arabiprinsessat todistavat nöyryyttämisen taidon löytyvän myös naisilta. Ja on verisiä ja virheitä tekeviä naishallitsijoitakin ollut.

Ari Turunen on aiheeseensa selkeästi perehtynyt ja kaivanut tunnetuimpia poliitikkojen ja despoottien hölmöjä päätöksiä syvemmälle, monta keissiä löysin tästäkin kirjasta, joista en ollut kuullutkaan. Esimerkiksi Keski-Aasian diktaattorisuuruuksien hulluudet tulivat osittain yllätyksenä.

Absoluuttinen valta kiehtoo monia, myös minua, mutta kirja kertoo, että harva on saanut nauttia siitä loppuun asti. Silloin kun ajatukset omasta jumalisuudesta ja kaikkitietävyydestä valtaavat, joku muu yleensä vie paikkasi ja muuttuu itse kaltaiseksesi.

Ja siitä vielä plussaa kirjalle, ettei Kekkosta sentään pilkattu.