Sarja-arvio: Älä koske!: Tuijottelua, ehdottelua ja kourintaa yöelämässä!
Sarja toimii hyvin, vaikka kahdeksanosaisesta puolituntisesta jaksosta olisi voinut pudottaa kaksi viimeistä jaksoa pois, sillä sarja muuttuu vanhan kertaukseksi. Unwomenin ja muiden tutkijoiden lausunnot toistavat itseään ja samoin ahdistelukeissit.
Toimittaja Wilma Ruohisto on ihailtavalla tavalla laittanut itsensä likoon "houkutuslintuna". Näyttävänä naisena hän ei saa istua edes karaokebaarissa yksin vaan aina sieltä hiihtää joku humalainen Pertti liiveihin.
Puhumattakaan yökerhoista, joissa kiimaiset ukot kiertävät Wilmaa kuin nallekarhu hunajapurkkia. Täytyy ihmetellä vatsakkaiden keski-ikäisten miesten itsevarmuutta, kun luulevat, että Wilma heistä innostuisi.
Itse kun olen juuri keski-ikäinen mies, joka saa istua täysin rauhassa kaljaansa särpien, korkeintaan vittuilijoita ja pummaajia saapuu edes juttelemaan, niin ymmärrän nuorten naisten tuskan.
Arvostan itsekin omaa rauhaa ilman, että siihen tullaan kännissä sössöttämään. Puhumattakaan että lähtisin piinaamaan naisia, jotka ovat oman sarjani ulkopuolella. En tosin yöelämässäkään ole käynyt miesmuistiin kun ei ole rahaa.
Sarja sinänsä kyllä näyttää että ahdistelu on useimmiten aika viatonta, lähellä roikkumista ja kömpelöä iskemistä. Kourijat ja ne, jotka eivät usko ei-sanaa, heitä on vähemmän. Vaikka sarjan paperista lukevat asiantuntijat muuta väittävät, niin Wilmakin sai olla aika rauhassa, kun päällä ei ollut seksikkäitä vaatteita. Ja kyllä, seksikäs pukeutuminen ei oikeuta ahdisteluun.
Sarjaan oli myös edes yritetty saada miesnäkökulmaa, eli että myös nuoria miehiä ahdistellaan. Mies tosin ei voi vieläkään nostaa asiasta mekkalaa, eikä ilmeisesti suurin osa naisistakaan nosta yöelämässä mekkalaa. Omatkin kokemukset väkisinsuutelusta ja väkisinhalaamisesta että kourinnasta tapahtuivat silloin kuin olin nuori. Tosin sekä miesten että naisten toimesta.
Kommentit
Lähetä kommentti