Pakkaset loppuivat (runo)
Pakkaset loppuivat vihdoin.
On räntäinen ja märkäinen maa.
Kevät yrittää tulla.
Me välttelemme sitä.
Ja luonto ei tiedä mitä tekee.
Kävelen kadulla.
Menisinkö asemalle?
Ihmisiä tulee vastaan kadulla.
Hekin ajattelevat kuten minä.
En vain tiedä mitä.
Samat ovat huolet murheet kaikilla.
Toiset kertovat, toiset pitävät sisällään.
Jotkut vittuilevat, jotkut itkevät.
On vielä aikaa ajatella.
Katsella, kun taloja korjataan.
Lauantai-aamu ja paljon tehtävää.
On räntäinen ja märkäinen maa.
Kevät yrittää tulla.
Me välttelemme sitä.
Ja luonto ei tiedä mitä tekee.
Kävelen kadulla.
Menisinkö asemalle?
Ihmisiä tulee vastaan kadulla.
Hekin ajattelevat kuten minä.
En vain tiedä mitä.
Samat ovat huolet murheet kaikilla.
Toiset kertovat, toiset pitävät sisällään.
Jotkut vittuilevat, jotkut itkevät.
On vielä aikaa ajatella.
Katsella, kun taloja korjataan.
Lauantai-aamu ja paljon tehtävää.
Heippa Esa,
VastaaPoistaOn jännä juttu kun luin runoasi,tuli sellainen dejavu olo. Nimittäin kävellessä kaupungilla väen tungoksessa useasyi ajatellut että mitä kaikkea muut mahtavat ajatella...samojako murheita. Kuka itkee,kuka vittuilee..jne...
Runo sopii näihin päiviin.
:)
VastaaPoista