Kirja-arvio: George Orwell - 1984: Kerrankin kirja, joka on maineensa veroinen!

 

Välillä tuntuu, että elän dystopiassa ja olen elänytkin vuosia. Olen jopa kirjoittanut siitä kirjan, joka ei ole yhtä suosittu kuin Orwellin versio aiheesta.

George Orwellin 1984 kirja on niitä kirjoja, joihin viitataan useimmiten arkielämässä. No ehkä Suomessa enemmän Tuntemattomaan sotilaaseen. Puhutaan orwellilaisesta maailmasta viitaten valvontayhteiskuntaan. Sitä ylistetään surutta, eikä suotta. Kerrankin kirja, joka on maineensa veroinen

Minä en ollut kirjaa lukenut, mutta nyt luin, kun siitä tuli Jussi Tuomas Kiven erinomainen suomennos. Käännöstyön laadussa ei todellakaan ollut parantamisen varaa. Hyvin tuotu nykyaikaan jo sinänsä iäkäs teos. Se ei tunnu lainkaan vanhentuneelta.  

Kirjan päähenkilö on Winston Smith, joka työkentelee Oseania-nimisen diktatuurin Totuusministeriössä, ja tietenkin väärentää kulloinkin vallalla olevan totuuden kaikkiin kirjoihin ja kansiin. Se mitä ei ole arkistoissa, ei ole koskaan tapahtunut. Kaikkialla tarkkailee diktaattori-Isoveljen apurit ja laitteet. 

Winston ei kuitenkaan ole täysin antautunut Isolleveljelle. Hän on kapinallinen, rivivirkamiehenä tosin vain mielessään, mutta sekään ei tietenkään ole sallittua. Sehän on ajatusrikos. Aina silloin tällöin ympäriltä katoileekin ihmisiä, koskaan palaamatta.

Tekisi mieli paljastaa kirjassa miten käy, mutta lukekaa teos. En usko että suurin osa kirjaan viittaavista edes on lukenut kirjaa, eikä se mikään helppo tehtävä olekaan. Se on hidas kirja, joka pakottaa miettimään. 

Kirjan dystopia on loistavasti rakennettu, sen esikuvana ovat tietenkin olleet aikoinaan Neuvostoliitto ja fasistiset maat. Kieli luo kokonaan oman maailmansa. Sellaista itsekin tavoittelin Rumasatu-kirjassani. 

Kirjan kaltainen valvontayhteiskunta on totta, varsinkin kun nykytekniikka on tuonut lisää mahdollisuuksia. Usassa viranomaiset kärähtivät urkkimisesta ja puhumattakaan edes Kiinasta. Jopa EU haluaa urkkia oikein lain kanssa. 

Niin ja ajatusrikoksista puhumattakaan. Demokratioissakin vallalla saa olla vain yksi totuus ja tapa ajatella. Muuten olet sitten putinisti tai foliohattu. 

Tämän kirjan kyllä soisin luetuttavan vaikka pakolla kouluissa. Isoveli voi sitten valvoa, että tulee kanssa luetuksi.