Olen varttisaamelainen!

Isosiskoni on harrastanut sukututkimusta. Sieltä on selvinnyt kaikenlaista mielenkiintoista. Varsinkin äitini suvusta. 

Ajatelkaa, sukulaiseni on taistellut joskus toisessa maailmansodassa Italiassa Usan riveissä. Sitten kylläkin kaatunutkin siellä. Isoisoisoäitinikin oli lähtenyt Pohjanmaalta Amerikkaan. Yksin. Ja palannutkin sieltä takaisin Suomeen. Hyvä näin. Muutenhan en olisi syntynyt.

Äidinisäni paljastui näiden netin geenisivustojen kautta ehdaksi saamelaiseksi. Sitä tosin olimme epäilleet, sillä suomalaiseksi hänen ulkonäkönsä oli eksoottinen. Kuten äitinikin. Itse tosin en juurikaan saamelaiselta näytä, vaikka olenkin "varttisaamelainen". 

Isoisäni ei itse halunnut juuristaan tietää. Hänet oli jostain syystä hylätty lapsena hän joutui huutolaispojaksi lastenkodin jälkeen. Katkeruus oli luonnollisesti suurta. Joku hänen biologinen sukulainen oli hänelle yrittänyt myöhemmin soittaakin, mutta isoisäni kieltäytyi puhumasta, ettei hänellä ole muuta sukulaisia kuin oma perhe.

No. Vähemmistöä tässä kai ollaan. Olen puolisokea varttisaamelainen. Antakaa minulle heti oma podi ja kunnon kustannussopimus. Heh. Sorrettu minua kyllä ollaan oikeastikin, kuten alkuperäiskansoille tapahtuu.

Isän puolelta sukuni taitaa olla tyypillisempää itäsuomalaista sukua joskin jotain epäilystä Puolasta. Tosin itse toivoin, että isäni olisi ollut saksalaisen sotilaan tekemä. Ja että minut haettaisiin Baijeriin satulinnaan. Näin ei valitettavasti ollut. Isänisäni kun oli sota-aikaan jo varsin iäkäs ja vaimo vain kaksikymppinen. Ehkä miehistä oli tuolloin pulaa. Isäni siis syntyi 1944. 

Ihan mielenkiintoista olisi käydä tutustumassa joskus juuriin Lappajärvellä ja Enontekiöllä. Ei tosin ole enää edes autoakaan.