Dokumenttiarvio: Bockin saaga: Mustat pilvet mystikon yllä!

 

Ior Bock oli suomalaiseksi erikoinen tyyppi. Eräänlainen mytologian selfmademan, joka keksi oman uskonnon. Jopa nimensäkin ja lähes koko elämäntarinansa. Olen sen verran vanha, että muistan hyvin hänen temppelinsä kaivuutyöt aikoinaan.

Jonkinlaiseksi kultiksi nyt vähintään voi hänen sepittämäänsä Bockin saagaa ja siihen uskovia kutsua. Hullua kyllä, jotkut uskovat yhä hänen puheisiinsa. Ja kuten aina kultteihin, Bockinkin kulttiin liittyi ihme seksuaalitouhuja, kuten spermanjuontia.

Saagasta, Bockista ja hänen seuraajistaan tehty dokumenttisarja on erinomaista työtä. Aiheeseen on perehdytty ja ennen kaikkea käytetty aikaa. Yleissävy on ahdistava, mutta sehän ei ole tekijöiden syytä. Aiheen yllä vain liikkuu pimeä pilvi psykooseista itsemurhiin ja murhiin.

Bock itse kohtasi matkansa pään jo 16 vuotta sitten intialaisen avustajansa toimesta. Jo kerran aiemmin hänet oli yritetty puukottaa hengiltä. Tällöin hän halvaantui. 

Bockin tappanutta avustajaa on haastateltu sarjassa. Ihme kyllä hän pääsi kuin koira veräjästä mielenterveyshäiriöön vedoten. Bockin tapauksessa murha oli miltei eutanasiaa. Sarja näyttää kuinka Bock vanheni hetkessä menetettyään liikuntakykynsä. Bock oli kuitenkin tanssija ja joogi, ruumillinen ihminen.

Samoin Bockiin liittyy myös ikävällä tavalla kulttiyhtye Kingston Wallin sielun Petri Wallin itsemurha. Hän oli kuulunut Bockin seuraajiin, mutta tämä karkoitti miehen pois.

Ior Bockia olisi helppo pitää hulluna. Sitäkin hän varmasti oli, mutta ei kuka tahansa hullu vedä ihmisiä puoleensa, saaden jopa rakennusyhtiön pomon rahoittamaan sekopäistä Lemminkäisen temppelin kaivuutöitä. 

Hulluuden ja nerouden raja on tunnetusti kapea. Vaikka se sitten olisi saanut alkunsa hasispsykoosista, kuten dokumentti antaa ymmärtää. Siitä muuten muuten pisteet tekijöille, ettei se tuputa valmista kuva Bockista. Se antaa rauhassa päättää oliko Bock enkeli vai piru.

PS. Kirjoitin Bockista runon kuuluisien ihmisten runosarjaani.