Kaikki surevat Dollya!

 

Kaikki me tiedämme, että tähdelle/julkkikselle tulee äkillinen huomiopyrskähdys kuolinuutisen jälkeen. Nykyään se kestää päivän tai pari. Sitten taas uuden julkkiksen kimppuun. Julkkiksia kun kuolee siinä missä syntyy.

Dolly Partonilla huomiota on riittänyt kauemmin. Jo kohta viikon. Kaikki ovat olleet Dolly-faneja. Jopa Suomessa, vaikka Dollyn keikka jouduttiin perumaan parisenkymmentä vuotta sitten, kun lippuja ei myyty tarpeeksi.

Usassa Trump julisti jopa suruajan kuin ex-presidentille konsanaan. Sitten alkoikin ideologinen taisto kuuluuko Dolly punaniskoille vai suvaitsevaistolle. Kumpaankin kun ei voi kuulua.

Ei siinä sitten eikö Dolly olisi kaikkea huomiota ansainnut. Köyhistä oloista oman bisnesimperiuminkin johtajaksi ei ole mikään pikkujuttu. Siinä sitä feministi-idolia kerrakseen vaikka silikonit Dollylla olikin ja että hän halusi näyttää kauniilta ja että oli saman miehen kanssa koko elämänsä.

Jommassa kummassa iltapäivälehdessä ryhdyttiinkin pian Dollyn kuoleman jälkeen pohtimaan hänen tissien aitouttaan. Ikään kuin jokainen ei osaisi jo kuvan perusteella päätellä, että lähes kaikkea on leikelty mitä vanhemmaksi Dolly kävi. 

Ulkoisesta epäaitoudestaan huolimatta Dolly oli harvinaisen aito ihminen usalaiseksi tähdeksi. Sellaista ei voi teeskennellä. Ja juuri siitä ihmiset hänessä pitivät. Hän oikeasti halusi auttaa niitä, joilla ei ole ollut yhtä hyvää onnea kuin hänellä. Ei moralisoida tai halveksua ketään, joilla ei ole samaa maailmankuvaa kuin itsellään.