Kirja-arvostelu: Ursula Vala - Kuoleman monet kasvot - Totuus oikeuslääkärin työstä

 

Monien ainoa käsitys oikeuslääkärin työstä on televisiosarjojen omalaatuiset oikeuslääkärit. Totuus heidän työstään on kuitenkin kovin erilainen. Esimerkiksi kirjailija itse ajautui oikeuslääkäriksi puolivahingossa, eikä hinkunut avaamaan vainajia kuten tv-sarjoissa.

Ursula Vala (runollinen nimi muuten) kuuluu niihin lääkäreihin, jotka osaavat kirjoittaa muutakin kuin käsittämätöntä lääkärikieltä. Kuoleman monet kasvot on viihdyttävä, jos näin nyt voi sanoa tällaisen aiheen ollessa kyseessä.

Hän käy työnkuvansa perinpohjaisesti läpi aina kouluajoista konkreettisesti siihen, mitä avauspöydällä tapahtuu ja tietenkin mitä kaikkea muuta oikeuslääkärin työhön kuuluu. He eivät pelkästään avaa vainajia. 

Mitään herkullisia paljastuksia avauspöydiltä on turha odottaa. Yksityisyydensuoja se on kuolleellakin. Suomessa esimerkiksi kukaan ulkopuolinen ei enää pääse tarkkailemaan ruumiinavauksia. Esimerkkitapausten avulla hän kuitenkin avaa niitä tyypillisempiä kuolinsyitä ja tapoja kuolla.

Vala arkipäiväistää kirjassaan kuoleman, sillä työtä se on oikeuslääkärin työtä, vaikka itse en kyllä pystyisi päivästä toiseen avata kuolleita. Itse olen nähnyt vain isäni kuolleena ja se riitti minulle kuolleiden näkemisestä, jos ei ole pakko nähdä. 

Itsellenikin oli kuolema lähellä, kun astmaani ei tunnistettu ennen kuin sairaalakeikka edessä. Sekin tästä kirjasta selviää, että astmaakin todella vielä kuolee ihmisiä. Edes tueberkuloosikaan ei ole täysin kadonnut. Se on ainoa tauti, joka voi tarttua vielä avauspöydältäkin herkästi.

Aihe (kuolema) tuntuu kiinnostavan lukijoita, sillä Helsingissä kirjaan oli satojen varausjono. Jossain kohdin kirjaan on jäänyt toistoa, mutta kirjoittaja välttää lukijan tylsistymisen sillä, että hän on osannut jaksottaa rankempia osia hieman "viihteellisempiin" osiin.