Suomi totuttelee demokratiaan?

Jankataan nyt vielä hetki politiikasta, vaikka ei se taida ketään innostaa. Paljastelen sitten myöhemmin taas jotain intiimiä elämästäni. Minua fiksummat ihmiset ovat väittäneet, että viime aikojen hallitussekoilu on itse asiassa hyvä asia. Minä ensiksi ajattelin, että eihän se näin voi olla. Mutta asiaa pohdittuani homma saattaa todella olla näin.

Neuvotteluissa ovat kuulemma kohdanneet uusi ja vanha sukupolvi. Vanhaa sukupolvea ilmeisesti edustivat Sasi ja Heinäluoma, joiden niskaan alkufarssi laskettiin. Sitten on kolme-nelikymppinen uusi kaarti. He kuulemma taas haluavat neuvotella, eikä juntata. Niin kuin demokratiaan kuuluukin.

Homma ei vain tuntunut oikein sujuvan ja jossain vaiheessa ihmisille tuli ikävä jopa Paavo Lipposta ja muita junttaajia, jotka saivat hallituksen kasaan vaikka väkisin. Taitaa vain olla parempi, että Paavo Lipponen ja muut vastaavat jäävät historiaan. Pitkästä aikaa Suomessa politiikassa nyt riidellään ja on erilaisia mielipiteitä. Se on kyllä hyvä juttu, jos riitely ei jatku koko hallituskautta.

Hassua on hieman katsella, kun itseni ikäiset johtavat nyt Suomea, saa nähdä miten onnistuvat. Tuskin kukaan syntyy johtajaksi, epävarmuutta ja takertelua tulee, vaikka edellytyksiä johtajaksi olisikin. Itse tosin en tunne juuri yhteenkuuluvuutta itseni ikäisten huippupoliitikkojen kanssa, sillä elämissämme ei ole ollut mitään muuta yhteistä, kun että olemme käyneet peruskoulun ja lukion. Valtaosa on yhtä sliipattua poliittista broileria kuin vanhempikin kaarti.