Mitä meille luvataan seuraavaksi neljäksi vuodeksi?

Hallitusohjelma on nyt vihdoin valmis ja pääosa ministerinsalkuistakin jaettu. Yllättävän paljon demarit saivat sitten tavoitteitaan periksi, mutta kokoomuksella ei ollut vaihtoehtoja. Hallituskumppanit taisivat sittenkin olla lopulta vähissä, vaikka lähes kaikki puolueet hallituksessa ovat. Isoja ei.

Mielenkiintoista on, miten kauan hallituksen avio-onni kestää, jo parinmuodostus oli erittäin vaikeaa. Jo ajatus kristillisistä ja vihreistä samassa hallituksessa ennakoi vaikeuksia toisit haluaisivat lievennyksiä ulkomaalais- ja avioliittolakeihin ja toiset taas kiristää. Demareilla ja kokoomuksellakin taitaa olla vielä lopullisesti ratkaisematta, kuka hallitusta todellisuudessa johtaa.



Leikkauksia on luvassa, valtio rokottaa kuntaosuuksia, mikä kurjistaa köyhiä kuntia entisestään. Eniten tämän luulisi vaikuttavan maaseutuun, sillä sinnehän ne valtionosuudet menevät muutenkin. Suuret kaupungithan ovat tätä leikkiä vain tukeneet.Tällä ajetaan todennäköisesti kokoomuksen rakastamia kuntien yhdistämisiä.

Ennakkoarvioissa on arvioitu, että työttömät ja yksinhuoltajat että nuoret hyötyvät uudesta hallitusohjelmasta ja kyllähän sieltä tietysti löytyy peruspäivärahan korotusta yms. Opintotukikin sidotaan indeksiin eli muuttuu hintatason noustessa parempaan suuntaan. Mutta kun samaan aikaan korotetaan aika mielikuvituksettomasti alkoholi, tupakka, bensa, karkkiveroja, niin eiköhän tuo syö pois päivärahan korotukset.

Bensanhinta alkaa Suomessa lähennellä jo järjettömyyksiä ja jos hinta määrittelisi halun ostaa alkoholia ja tupakkaa, kukaan ei niitä ostaisi, mutta näissähän hinta saa olla todella tolkuton ennen kuin nikotinisti jättää tupakkansa ostamasta. Natonkaan ei tämän hallituksen aikana vielä mennä, eikä sukupuolineutraalisti naimisiin. Vihreiden mieliksi ei uusille ydinvoimaloille anneta lupia.

Entä sitten salkut? Katainen sai sitten kauan taistelemansa pääministerin salkun, tosin päällepuolisin kovalla hinnalla. Urpilainenkin suostui lopulta ottamaan valtiovarainministerin salkun eli johtajuuden myös omassa puolueessaan. Jos Heinäluoma saadaan vielä puhemieheksi Urpilainen saattaa todella johtaa puoluettaan. Demareilta oli hienoinen yllätysveto nostaa Erkki Tuomioja ulkoministeriksi. Sinänsä kyllä ratkaisusta pidän, sillä Tuomioja on todellisuudessa rohkeampi kuin samaan hallitukseen Tuomiojan kilpailijaksi nostettu Stubb, joka taatusti olisi myös hingunnut ulkoministerin salkun jatkoa. Guzenina-Richardson oli pakko imagoveto samoin kuin Henna Virkkunen, vaikka kyllä pidin hänen työstään opetusministerinä.