Rakastunut Stalin Helsingissä (runo)
Senaatintorilla valkoinen huntu.
Ennen kuin maa likaantuu,
piirretty sydän ehti olla hetken siinä.
Tuomiokirkko on puhdas.
Se ei ole koskaan likainen.
Sen kellot soivat.
Pasilan betonilinnoissa tuulee.
Pasilan tuulet kaataisivat presidentinkin.
Niiden muurit eivät kaadu.
Eivät vielä. Kenties eivät koskaan.
Ei niiden muureja mikään kaada.
Kuin rakastunut Stalin
tähyilen poispäin.
Tilaisuuttani odottaen.
Sanoakseni jotain, jota ei ole sanottu.
Jauhonvalkea naamani
ilmasta herkkänä.
Tietämättömänä kaikesta
Ennen kuin maa likaantuu,
piirretty sydän ehti olla hetken siinä.
Tuomiokirkko on puhdas.
Se ei ole koskaan likainen.
Sen kellot soivat.
Pasilan betonilinnoissa tuulee.
Pasilan tuulet kaataisivat presidentinkin.
Niiden muurit eivät kaadu.
Eivät vielä. Kenties eivät koskaan.
Ei niiden muureja mikään kaada.
Kuin rakastunut Stalin
tähyilen poispäin.
Tilaisuuttani odottaen.
Sanoakseni jotain, jota ei ole sanottu.
Jauhonvalkea naamani
ilmasta herkkänä.
Tietämättömänä kaikesta
Hieno runo
VastaaPoistaKiitos. Tämä syntyi unettomana yönä.
VastaaPoistaIhailtavaa ja taidokasta. Tykkään erityisesti kohdasta sanoakseni jotain, jota ei ole sanottu.
VastaaPoistaJoskus sitä välähtää... :)
VastaaPoista