Vihan ja katkeruuden lauluja tarkastajan kynsissä

Pohdiskelin äsken. Yhteiskuntamme on aika täynnä vihaa, katkeruutta, epäluuloa ja toisten ihmisten halveksuntaa.

Itse sain tässä yhtenä päivänä tarkastusmaksun junassa. Vieläpä mielestäni aiheetta. Taistelin leimauslaitteen kanssa, jota en saanut toimimaan. Tämä tarkastaja vai mikä konduktööri suuntasi luokseni heti.

Ei auttamaan, vaan sakottamaan. Sitä ennen hän lörpötteli rauhassa kollegansa kanssa. Junista kun ei saa lippuja nykyään, mutta näköjään salamana sakotetaan.

Ketään muuta hän ei koko junassa tarkastanut. Vain minut. Näin kuinka hän välittömästi suunnisti luokseni.  Kysyin apua, sanoin, että tämä laite ei toimi. Apua en saanut kuin vasta tarkastusmaksun jälkeen. Ja tyypillä oli otsaa vielä leimauttaa matkakorttini sakotuksen jälkeen.

Olin niin lamautunut tällaisen kohtelun jälkeen, etten saanut suutani auki.

Tämä kaikki johtui ulkonäöstäni. Olen varmasti epäilyttävän näköinen hörhö joidenkin mielestä.  Valitettavasti olen vain keski-ikää lähestyvä suomalainen mies, niin mihinkään syrjintäpykälään en voi vedota.

Ehkäpä tämäkin ihminen sai tyydytyksensä.