torstai 24. marraskuuta 2016

Äidin rakkaus on luja ja liian ankara Jumala (runo)

Äidin rakkaus on luja ja liian ankara Jumala  

Äiti osti narkomaanipojalleen karkkia kioskilta.
Halpaa oli. Paljon lähti pojalle karkkia mukaan.
Tupakkaa myös.
Äiti maksaa. Pojan ei tarvitse varastaa.
Äidit, nuo korvaamattomat,
viimeiset ja ainoat, jotka poikiinsa uskovat.

----------------------

Ja tulin kotiin.
Uskovainen nainen huutaa
sulavan lumipenkan yllä.
Se jaksaa kannattaa vielä hänen painonsa.
Nainen kertoo Jumalasta, jota kukaan ei kuuntele.
Nainen odottaa ihmettä, ihmiset eivät kuuntele.
Näistä hän puhui.
Armo vasta kääntymyksen jälkeen.
Niin. Maine odottaa kuolemaa.

2 kommenttia:

  1. Jälkimmäisen osaan kuvitella mielessä..tulee mieleen rautatientori ja eräs iäkkäämpi mummeli.
    Eka runo myös mielenkiintoinen..surullinen ja vaikuttavan.

    VastaaPoista
  2. Jälkimmäinen oli Lasipalatsin edessä ja eka osa R-kioskilla.

    VastaaPoista

Gadgetissa oli virhe