Pääsylippu hullujenhuoneeseen
Tällä viikolla luin Historia-lehdestä, minä kun olen historian harrastaja, että keskiajalla lontoolaiseen mielisairaalaan myytiin pääsylippuja.
Paikan toimintaa rahoitettiin viemällä kunniallisia kansalaisia katsomaan kahleissa ja paskassa riutuvia hulluja.
No ajat ovat muuttuneet, mutta samanlaista hullujenhuoneen töllistelyä esimerkiksi tosi-tv:in pahimmillaan on.
Ihmisiä sekä pelottavat että kiehtovat ihmiset, jotka ovat luisuneet ainakin näennäisestä normaaliudesta alaspäin.
Moni nyt taas syyttää minua synkeydestä, mutta ihmisillä tuntuu olevan tarve toisen ihmisen ivaamiseen ja pilkkaamiseen. Kyse on eräänlaisesta vapauden tunteesta, että jollakin menee huonommin kuin itsellään.
Ja eräänlaisesta helpotuksen tunteesta, ettei minulle käynyt noin.
Paikan toimintaa rahoitettiin viemällä kunniallisia kansalaisia katsomaan kahleissa ja paskassa riutuvia hulluja.
No ajat ovat muuttuneet, mutta samanlaista hullujenhuoneen töllistelyä esimerkiksi tosi-tv:in pahimmillaan on.
Ihmisiä sekä pelottavat että kiehtovat ihmiset, jotka ovat luisuneet ainakin näennäisestä normaaliudesta alaspäin.
Moni nyt taas syyttää minua synkeydestä, mutta ihmisillä tuntuu olevan tarve toisen ihmisen ivaamiseen ja pilkkaamiseen. Kyse on eräänlaisesta vapauden tunteesta, että jollakin menee huonommin kuin itsellään.
Ja eräänlaisesta helpotuksen tunteesta, ettei minulle käynyt noin.
Eikä ainoastaan keskiajalla: Joseph Merrick oli aikanaan sirkuksessa ja hoitolaitoksessa vetonaula, jonka näkemisestä rikkaat maksoivat. Osuva vertaus tuo tosi-tv.
VastaaPoistaTotta. Friikkiuutiset kuuluvat vielä tämänkin päivän todellisuuteen. Eivät ne ihmiset muutu.
VastaaPoista