keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Omahoidon monet keinot



Tuttu hammaslääkäri oli joutunut maistamaan omaa lääkettään. Hän oli joutunut itse hampaan poistoon, joka ei sujunut suunnitelmien mukaan. Asia on tietysti valitettava, mutta keskustelu siirtyi nopeasti hammaslääkärin kokemuksiin, millä keinoin ihmiset "hoitavat" itseään.


Oman kehon ollessa kyseessä ihmisen mielikuvitus on rajoja vailla, vaikka toista kehoa emme vielä elinaikanamme saa. Hammaslääkärin vastaanotoille osa kansalaisista hakeutuu vasta, kun peli hampaiden pelastamiseksi on menetetty. Se Aku Ankan klassikko sarjis hampaan poistosta oven avulla on joillekin arkipäivää.


Hampaita paikataan mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla, eivät tongitkaan vieraita ole hampaiden omahoidossa. Jopa happoa on hampaan koloon tungettu.


Ennen tuon vielä ymmärsi, kun hammashoito maksoi tolkuttomasti suurimmalle osalle kansalaisista. Nyt pinnaa kiristävät tietysti julkisen hammashoidon jonot. Hampaat on hoidettavissa kuntoon useimmiten vähintään tekohampailla, mutta muuten onkin vaikeampaa.


Omia kokemuksiani. Paljon ylistetty yksityinen terveydenhuolto toimii minusta aika rahastusperiaatteella.


Kun kävin valittamassa vatsaani, koko tutkimus oli ohi 10 minuutissa ja veloitus 50 euroa, vaikka en saanut itselleni varatusta ajasta kuin murto-osan. Oliko lääkärillä sitten kiire toiseen praktiikkaan, en tiedä.  Aikaa olin varannut lääkärille 40 minuuttia, koska ajattelin, että spesialisti haluaa tutkia minut todennäköisesti kunnolla.


Mistään tähystyksen varaamisesta mahaa varten ei ollut puhettakaan ja lopuksi lääkäri jutusteli minulle säästä. Yritin selittää, että edellisestä tähystyksestä on aikaa kauan ja ongelmat pahentuneet. Ymmärsin poistua, sillä miten minä vähäpätöinen voisin kiistää spesialistin mielipiteen. Ymmärrän toki, ettei ihmisiä aina halutessaan haluamiinsa tutkimuksiin voi lähettää, mutta silti olo jäi hämmentyneeksi.



Jään odottelemaan ambulanssikyytiä, sillä se lienee ainoa keino päästä nykypäivänä asiallisesti hoitoon ja tutkimuksiin. Turhaan en ole omasta mielestäni koskaan lääkärille hakeutunut. Enkä taida enää hakeutuakaan. Jos joskus löydän lääkärin, joka ottaa minut vakavasti, pidän hänestä loppuun asti kiinni, sillä sellainen lääkäri olisi painonsa arvoinen kultaa.


Samanlainen olo minulle on tullut työterveyshuollossa sinne hakeutuessani, se on sentään periaatteessa ilmaista, vaikka apua ei saisikaan. Sielläkin kyllä jutustellaan mukavia, mutta kun selittää uniongelmiensa johtuvan yöllisestä heräilystä, kirjoitetaan nukahtamislääkkeitä. Ja mikä olikaan ongelma? Tragikoomiseksi tämän kaiken tekee, että olen vielä sosiaali- ja terveysvirastossa töissä.


Kokemuksieni pohjalta ymmärrän itsensä "omahoitajia". Niinhän sitä nykyisin yllytetäänkin ottamaan vastuuta itsestään ja terveydestään  ja jos muut eivät sitä ota, niin ei kai sitä ole vaihtoehtoakaan. Kokeilematta on jäänyt enää hoitoturismi.


---------------------------



En haluaisi kuulostaa itserakkaalta, mutta olin tyytyväinen kuullessani, että Vantaan kirjastoihin oli tilattu vain Heli Laaksosen runokirjoja enemmän kuin omaani. Tiedän kyllä, että saattaa osin johtua siitä, että minut tunnetaan Vantaalla päivätyöni ansiosta. En ymmärrä, miksi minun on mahdotonta olla tyytyväinen mihinkään, kun ihmiset ovat onnitelleet, heti ensimmäisenä olen sanomassa, että kyseessähän on vain omakustanne. Ehkä sitä on niin hyvin opetettu, että oikea kirjailija on vasta, kun on saanut itselleen kustantajan.


Tv-ohjelmista. Laulukilpailu ei X-factor ei vaikuttanut ensimmäisen jakson jälkeen lupaavalta. Ohjelmasta yli puolet meni tuomareiden esittelyyn ja vakuutteluun, miten X-factor eroaa esim. Idolsista. Ja mitä ihmettä Linda Lampenius tekee laulukilpailun tuomarina?


Mukavin tv-uutuus on ehdottamasti Jimin Kenraali Pancho ja pojat Pohjoiskalotilla. Pancho-chihuahua on ehdoton suosikkini.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe