Tupakka, viina ja villit naiset

Otsikon kaltaisesti Dave Lindholm lauloi itsensä Suomen kansan sydämiin. Minulla tupakkaa kuluu valitettavan paljon ja alkoholiakin varsinkin Neiti A:n mielestä liikaa. Villejä naisia en oikeastaan jaksa kaivata, kun yhdessä vaativassakin on haastetta riittämiin. Tämä huono johdanto kyllä johtaa vielä johonkin. Nimittäin runouteen.

Viimeisen kuukauden aikana elämääni on hallinnut runokirjani. Oli sykähdyttävä hetki, kun se tuli painosta. Minuutti paketin kiivaan availun jälkeen etsinkin jo virheitä ja niitähän löytyi. Muuttaisin esim. fonttia isommaksi yms.yms., mutta on yllättänytkin, että ihmiset ovat pitäneet teoksesta, vaikka olin miltei varautunut naurunalaiseksi joutumiseen. Ja voinhan sitä ollakin, mutta silloinkin kirja on lukijoihinsa vaikuttanut.  Muutettavaa löytyisi kirjasta loputtomiin.

En usko, että ihmisten palaute on pelkkää kohteliaisuutta. On otettava huomioon, että kirjaa eivät ole arvioineetkaan (vielä) ammattikriitikot ja tuskin arvioivatkaan omakustanteita, vaikka Neiti A:n mielestä mahtipontisen tiedotteen teinkin edesauttamaan giljotiiniin menoa. Mutta mihinkä se seepra raidoistaan pääsee.

Ehdottomasti suosituimmaksi runoksi on noussut naisten mielestä aivan viimeinen runo Äiti. Miehiltä en ole palautetta vielä saanutkaan. Tuntuu, että onko kirjaa yksikään mies perheeni ulkopuolelta lukenutkaan. Useimmiten äiti-runosta ovat pitäneet itsekin äidit ja oma äitinikin oli otettu. Mutta pieni kiitoshan se hänelle oli. En ole ollut helpoin lapsi, puhumattakaan nuoruudesta.

Muistakin runoista on pidetty, joskus hieman yllättävistäkin. Kirjan nimi Huone Veronassa on myös kiinnostanut, kerrottakoon tässä, että nimi vain tuli minulle mieleen, että tämän sen täytyy olla. Veronassa myös löysin itseni jollain tasolla. Siinä yksinäisessä hotellihuoneessa.

En tiedä, kuinka paljon kirja on myynyt, mutta nöyrästi olen liikenteessä ja toivon parasta. Markkinoinut kirjaa kyllä olen melkein uupumukseen asti. Ostin jopa Facebookista ja Googlesta mainostilaa. Muuhun ei ole varaakaan.



Toiveissani on, että joku päivä saisi jonkun kustantamaankin kirjojani. Uusia kokoelmia lipuu mielessäni ja olen suunnitellut koostavani blogikirjoituksistani teoksen. Mutta tulevaisuudesta ei koskaan voi sanoa varmaksi.

---------

Kun ikää on jo 32 vuotta, terveyskin näemmä alkaa reistailla. Alkuviikosta kävin lääkärillä mahavaivoistani. Minulla on refluksitauti. Eli vatsalaukkuni ja ruokatorveni ovat huonosti liittyneet toisiinsa. Käytännössä tuo tauti merkitsee sitä, että oikein mitään ei voida syödä ilman, että vatsa turpoaa, tai että vatsaa ei polttelisi. Kiusallinen, vaikkakaan ei maailman vaarallisin tauti. Tosin ei hirveästi lohduta loppuikäänsä vaivasta kärsiä, sillä sen voi poistaa kokonaan ainoastaan leikkaamalla.

Nyt sitten vihdoin otsikon lupaamaan. Suomi on julistautumassa ensimmäiseksi maaksi, joka haluaa hävittää tupakan kokonaan. Huolestuneet tupakkatehtaat ulkomailta ovat jo ministeriöihin soitelleet. Kieltolailla tupakointi ei kyllä koskaan tule loppumaan, näimmehän, miten alkoholin suhteen kävi. Tulleissakin menisivät huumeet heittämällä ohi, jos tullimiehet pakotetaan jahtaamaan tupakoita, joita taatusti laittomana Suomeen virtaisi.

Kannattavin veronmaksajahan valtiolle on sellainen veronmaksaja, joka juo, polttaa ja kuolee nuorena. Mutta ehkä nämä veronmaksajat ovat vähenemään päin, sillä Alkon tiedotteen mukaan kossun markkinaosuus vahvasti kääntynyt laskuun.

Taloussanomissa on miltei päivittäin mielenkiintoisia uutisia. Tänään kerrottiin, että naiset pääsevät miehiä useammin työhaastatteluihin australialaistutkimuksen mukaan. Tämä uutinen kumoaisi sen, mitä meille Suomessa on opetettu. Tosin naisvaltaiselle alalle hakeva mies tulee aina valituksi poislukien suositut alat. Yksi yksinkertainen selitys tulokselle lienee myös se, että naiset ovat miehiä paremmin koulutetumpia.