perjantai 7. helmikuuta 2014

Gambian runoja

Minulta on kysytty
täällä päivässä enemmän vointiani
kuin kotona koko vuonna.
Haluavatko he rahaa? Kuka ei haluaisi.
Rahan merkityksen huomaavat vasta ne,
joilla ei ole rahaa.Raha minulta on ruokaa heille.
-----------------------------------------------------
Maria, jolla on jumalainen vartalo,
sanoi minua komeaksi
ja miksi vain sanon
ehkä rakkaudelle.
En usko Mariaa, en usko ketään.
Elämä kanssani Suomessa
ei olisi sen helpompaa
kuin elämä turisteja odottaen
parhaat päivänsä nähneessä baarissa.
Hän haluaisi tavata minut uudestaan, minä ehkä.
------------------------------------------------------
Meri pauhaa, hiekka on upottavaa.
Lihava, lyhyt valkoinen mies ja
nuori, pitkä musta poika
halaavat toisiaan.
Kävelevät rinnakkain.
Täällä homous on rikos.Se ei heitä haittaa.
Valkoinen mies maksaa itsensä ulos.
Ja taksikuski kysyy
haluaako joku tuoretta lihaa.
-------------------------------------------
Uusi vuosi.
Meille riittää syötävää,
mutta riittääkö heille.
Palomiehet vahtivat
rakettien räjähdystä.
He eivät liiku,
vaikka yksi raketeista räjähti maassa.
Minä en pelkää.
Tarjoilijatar haluaisi kutsua minut syömään,
mutta olen väsynyt rakkauksiin.
Kiirettä en pidä.
Tällaista uutta vuotta en enää koe.
Syntistä Senegambiaa, Banjulin slummeja.
Rastat eivät juo, mutta polttavat
tupakkaan käärittyä pilveä.
Joisivat.
--------------------------------------
Afrikan haju on jotain muuta.
Se ei ole henkäys yksitoikkoisuutta.
Ei totisuutta, ei pahan odottamista.
Ei väsymystä.
Se tulee sisällesi, jää sinuun.
Halusit olla sen lähellä tai paeta sitä.
Se on haju, jota ymmärrät
tai se karkaa.
Jos pelkäät antautua sille mitä et tunne.
---------------------------------------------
Ihmisissä on merkillistä ylpeyttä.
En pääse siitä selville.
Rauha. Valot sammuvat. Sähkökatko.
Minun täytyisi lähteä hotellilta.
Päätin jäädä.
Valehtelin hänelle.
Sanoin, etten usko Jumalaan
ja etten halua koskaan rakastua.
------------------------------------------------
Kaikki tuntevat minut.
Minä en ketään.
Nimet eivät jää mieleen, kasvot kyllä.
Myöhemmin tulen kauppaasi
ystäväsi jo olen.
En sitä tiennyt.
---------------------------------------------
Poika kaatopaikan laidalla.
Rahaa vastaan hän näyttää muuttolintuja,
jotka ovat lentäneet Euroopasta
tälle haisevalle kaatopaikalle.
Euroopassa niitä suojellaan,
täällä ne liottavat itsensä likaan,
lentääkseen takaisin Eurooppaan
joka on täällä yhteinen haave.
Kilpailu ja elämä Euroopassa
on lastenleikkiä ihmisille,
jotka viljelevät riisiä
kaatopaikan hajujen alla.
..........................................................
Hän kuoli 23-vuotiaana.
Hän oli kauniin naisen sisko,
joka on ylpeä ja rohkea.
Naisen, joka ei kysy apua,
ei anele, ei pyydä,
afrikkalainen nainen parhaimmillaan.
Sen miehen lapsi,
jolla oli kaksi vaimoa ja kaksitoista lasta.
-------------------------------------------
The Bossman hakkaa
kädellään baarin pöytään.
Hän haluaa tuplaviskin.
Isomahaista ruotsalaista
seuraa vaivaantunut vaimo. Lihava hänkin.
Hotellin baarissa todellisuus muuttuu.
Omassa maassa alistutaan
omien herrojen edessä.
----------------------------------------

Punainen Afrikan hiekka
sulaa lumeen Helsingissä.
Olen kotona, on hiljaista.
Olen nähnyt niin paljon,
että tiedän,
miten maailma ja ihmiset
makaavat yhdessä sikinsokin.
Saavat lapsia, joista huolehtivat tai eivät.
Kaikki on kaunista, kun ymmärrän itseäni.
Minä palasin rakennettuun hyvinvointiin.
He jäivät iloonsa ja suruunsa,
toivoen, että auttaisin.
En osaa auttaa sanoin,
rahanikin ovat rajalliset.
Onko millään merkitystä.
Elämä on lyhyt, seikkailuja en hae,
Minä näen vaikka yksin.
Jos en, vetäkää minut sinne,
minne en koskaan luullut meneväni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe