maanantai 12. joulukuuta 2016

Tarvitsetko perseennuolijoita tunteaksesi itsesi hyväksi?

Luen F. Scott Fitzgeraldin kirjaa Yö on hellä. Siitä myöhemmin lisää. Eräs henkilöhahmo kirjassa, joka kovasti muistuttaa Fitzgeraldia itseään toteaa, että hän perseennuolijoita hän tarvitsee, että tuntisi taas olevansa jotain.

Minä en oikein perseennuolijoista tiedä, koska itselläni ei ole sellaisia ollut. Kukaan ei oikein ole kokenut tarpeelliseksi kosiskella suosiotani. Joskus on enemmän ollut päinvastoin. Ja tarvitseeko sitä perseennuolijoita. Tulisiko siitä parempi olo, että joku kertoisi sinulle valheita vieressä, joiden itse kuvittelet olevan totta, mutta jotka eivät ole totta.

Jokainen ihminen tarvitsee kannustusta ja ennen kaikkea sitä, että tuntee olevansa hyvä. Jostain syystä toisten hyväksyntää jokainen haluaa. Osa sitä suorastaan rukoilee ja anelee. Mutta silloin ei yleensä saa. Surullista kyllä. Ne, jotka tarvitsevat eniten hyväksyntää, eivät saa sitä. Ja ketkä eivät siitä välitä, saavat hyväksyntää.

Mutta perseennuolijat. Mitä menestyneempi ainakin ulkoisesti olet, sitä varmemmin omaat perseennuolijoita. Rikkaat ja kauniit ihmiset vetävät perseennuolijoita puoleensa kuin hunaja. Ehkä perseennuolijat luulevat, että voivat heidän rinnallaan myös itse loistaa.

Kannattaisi muistaa, että perseennuolija haluaa vain jotain itselleen. Ei ole pyyteetöntä perseennuolijaa tässä maailmassa. Perseennuolijan perimmäinen tavoite on viedä nuolettavansa paikka.

Millainen ihminen sitten on perseennuolijan prototyyppi? Miksi kaikki eivät ole perseennuolijoita. Vaikea sanoa, itse en ole koskaan kokenut tarvetta mielistellä ketään saadakseni itselleni lisää palkkaa tai etuja. Ehkä perseennuolijat eivät itsekään huomaa nuolevansa, ehkä he luulevat vain tekevänsä kaikkensa itsensä eteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe