keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Harmaat selviytyjät (runo)

Kaksi harmaata lokinpoikaa harmaalla asvaltilla.
Ne kerjäävät ruokaa vanhemmiltaan,
niiltä,  jotka liitelevät taivaalla:
varastelevat turisteilta voileipiä,
syövät humalaisten oksennukset.

Lokinpoikien ääni on vielä kaunis.
Sen on tarkoituskin houkuttaa auttamaan.
Myöhemmin rääyntä tekee niistäkin
niin rumia,
ettei niitä haluta suojella,
ja niistä halutaan eroon.

Minä niitä lokinpoikia katselen.
Kohta ne eivät ole harmaita.
Ne oppivat miten Helsingissä selviydytään.
Paremmin ne pärjäävät kuin moni muu.
Ne, jotka pysyvät harmaina koko ikänsä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti