maanantai 8. helmikuuta 2010

Casanova


Kirjoitan tätä kuumeessa ja sairaana, mutta kuumeisuus sopiikin kuvaan, kun kyseessä on Giacomo Girolamo Casanova. Paremmin hänet tunnetaan pelkkänä Casanovana.


Kirjoittamisen pakko on minulla kova, kun en voi levätä edes silloin kuin pitäisi. Ja Casanovasta minut innoitti kirjoittamaan Hannu Mäkelän Casanovasta kirjoittama kirja Casanova. Kirja on mielenkiintoinen sekoitus elämäkertaa ja kirjoittajan omaa pohdiskelua.


Meille Casanova merkitsee tänä päivänä kroonista naistenmiestä, siitä ovat pitäneet huolta lukuisat samasta kaavasta tehdyt elokuvat ja kirjat Casanovasta. Mäkelän kirjan perusteella harvassa näistä on ollut totuuden häivää poislukien Fellinin Casanova.


Naistenmies Casanova olikin, mutta hän oli myös itseoppinut tiedemies/kirjailija että tee-se-itse aatelinen. Ehkä oikeakin, sillä Casanovan isän alkuperästä ei ollut varmaa tietoa. Casanova kasvoikin paljolti omillaan, sillä näyttelijä-äiti jätti hänet hyvissä ajoin Casanovalle niin rakkaaseen Venetsiaan. Tuosta kaupungista hänet karkoitettiin monta kertaa, mutta aina hän halusi palata takaisin.



Hiuskarvan varassa oli, ettei Casanovasta olisi jälkipolvet kuulleet mitään, sillä Casanovan muistelmat olivat jäädä loppujen lopuksi julkaisematta. Mutta sattumastahan elämä on usein kiinni. Vaikkakin miltei 4000-sivuisen elämänkertakirjan oli miltei mahdotonta olla löytymättä.


Salaisissa ajatuksissaan emasipoitunut nykymieskin kadehtii Casanovan elämää, tuota menneiden aikojen James Bondia. Casanovan elämästä ei seikkailuja puuttunut ympäri Eurooppaa,  seikkailuja mies kunnon tarinankertojana väritti vielä lisää.


Itseään 1700-luvulla elänyt Casanova kutsui libertaaliksi. Eli hän ei koskaan halunnut sitoutua yhteen kumppaniin. Eikä sitoutunut, hän halusi pysyä vapaana. Aikaansa edellä tuo Casanova.


Casanova itse väitti rakastaneensa ja kunnioittaneensa kaikkia naisiaan, mutta jokainen voi tietenkin tehdä omat johtopäätöksensä asiasta. Ainakin Casanovan seikkailut 15-vuotiaiden tyttösten kanssa tulkittaisiin tänä päivänä jo pedofiliaksi.


Casanovat sinänsä eivät ole minnekään kadonneet, nimet ovat nyt auervaaroja ja kreivilindgrenejä. Lähes jokainen tietää jonkun patologisen naisten miehen, jonka suosiota naismaailmassa ihmetellään laajalti. Heistä ei oikein tiedä, pitäisikö heitä ihailla vai sääliä, sillä jotainhan he hakenevat tai pakenevat naisseikkailuillaan.


Casanova itse ei tietoisesti halunnut hyötyä rahallisesti naisistaan, vaikkakin kirja todistaa muuta. Mesenaattinsa hän kyllä lypsi aina kuiviksi. Peliongelmainen kun oli ja hänellä oli kallis maku. Ehkä siksi, että syntyi köyhänä.


Mutta ei se Casanovankaan loppu kaunis ollut. Mies sai eläkeviran kirjastonhoitajana, vaikka hänen varsinainen virkansa oli toimia eräänlaisena pellenä hyväntekijälleen. Loppujen lopuksi Casanova kuoli kuitenkin vanhana, ironista kyllä hän kuoli eturauhasvaivoihin.


Kohtuuttomuus vienee yhä vieläkin tuhoon. Aika on enemmän tai vähemmän meille kaunis. Antelias että ankara.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe