Epäonnesta iloitseva Suomi

Suomessa on jälleen hykerrelty tyytyväisyydestä. Syynä Vancouverin olympiajoukkueen vaatimattomat saavutukset. Harva tosissaan uskoo Suomen juhlamarsseihin kansainvälisillä kentillä. Valmentajat uskovat, mutta heidän on pakko, sillä he tekevät mitä armottominta pätkätyötä. Tulos tai ulos, useimmiten ulos.

Syyllisiä menestyksen puutteeseen etsitään, vaikka kisat eivät ole edes ohi. Milloin ei toimi valmennus ja milloin ei riitä urheilijoiden kantti. Kannattaisi ehkä muistaa, että suomalaiset lienevät talviurheilun puhtain joukkue dopingin suhteen tällä hetkellä. Lahden nöyryytystä ei halua kukaan kokea enää uudestaan.

Olisi syytä myös muistaa, että Suomessa asuu edelleenkin vain päälle viisi miljoonaa ihmistä. Silloin vanhoina hyvinä aikoina, joita haikaillaan, talviurheilussa kärki taisi olla aika paljon kapeampi kuin nykyisin.

Kaikkein kummastuttavinta on, että Suomessa jaksetaan vaahdota hiihdosta, mäkihypystä ja muista perinteisistä talvilajeista. Mitalit kun tuntuvat tulevan rentojen lumilautailijoiden toimesta. Siinä lienee yksi syy heidän menestykseensä. Heiltä ei edelleenkään odoteta mitään, vaikka he tuovat joka kisasta mitalin.

Huipputason urheilusta lienee ilo kaukana. Ja tuskin menestys odottaa oven takana, jos yrittää väkisin menestyä. Auttaisiko joukkuetta vaikka mediakaranteeni ennen kisoja? Heille ei annettaisi lainkaan kotimaan lehtiä luettavaksi. Onhan urheilijoilla seksipaastojakin parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Miksi ei mediapaastoakin.

Urheilussa ei valitettavasti suju mikään niin kuin urheiluelokuvissa. Vaikeuksien kautta altavastaajat eivät nouse dopinghirmujen ja mielipuolitreenaajien edelle voittoon ja hävittyäänkin on heti mentävä ivallisten urheilutoimittajien saaliiksi haastateltavaksi.

On ihmeellistä, että urheilijoita ei tueta silloin, kun heillä menee huonosti. Heillä ei ole minkäänlaista turvaverkkoa. Menestynytkin urheilija katoaa pullon herran syleilyyn uran jälkeen tai muuten vain tipahtaa elämästä.

Toinen toistaan punaposkisempi häpeäjä häviäjä on epäonnistumisiaan joutunut näidenkin kisojen mittaan selittelemään häviämistään. Häviäminen on kuitenkin luonnollista. Voittajia kun on vain useimmiten yksi.

Antakaa armoa urheilijoille. 



Elämme sentään epäonnistujien maassa.