sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Verkkolehdet testissä


Melkein jokainen meistä aktiivinetinkäyttäjistä selailee vähintään yhtä verkkolehteä päivässä. Se ei ole tänä päivänä edes vaikeaa, uutiskirjeitä saa tilattua sähköpostiin, facebookista ja twitteristä puhumattakaan.


Eli uutisista ei tule pulaa, mutta uutisten omaperäisyydestä kyllä. Vieläkin on vallalla käsitys, että verkkolehtiin pitäisi tulla koko ajan uutta uutista, niinpä niitä käydään nappaamassa vaikka kilpailijan sivuilta.


Itse käyn päivittäin useammankin lehden/median sivuilla. Iltapäivälehdet Ilta-Sanomat ja Iltalehti ovat verkkolehdistä varmaankin suosituimmat ja niiden pariin itsekin päivittäin hakeudun. Niiden ulkoasuun on jo niin tottunut, ettei niiltä uudistumista kaipaakaan, enkä edes muista koska ne olisivat uudistuneet. Netissä uudistumisesta on toisaalta tullut jo itseisarvo.



Kumpaakin nettilehteä vaivaa verkkolehtien perusongelma. Sivuilla on kaikki maailman mahdollinen ja mainoksia. Mainokset ovat varsinkin hitaimmilla koneilla raivostuttavia. Uusi villitys on laittaa mainos sivun ylälaitaan, jolloin sitä on pakko katsoa. Nämä lehdet elävät kuitenkin hetkessä ja iltapäivien nettilehdissä suuret uutiset ovat useimmiten nopeammin kuin viranomaiset itse ehtivät tiedottaa.


Hesarin sivut ovat jo huomattavasti helpommin hallittavissa kuin iltapäivälehtien. Miinuksena on yhä se, että edes paperilehden tilaajat eivät saa lukea kaikkia uutisia netistä ilmaiseksi. Hesarin sivuilla löytyy toisaalta kelpo kolumnisteja, jotka pelastavat paljon. Mainoksia piisaa Hesarinkin sivuilla, mutta valkoinen yleisilme rauhoittaa nettisurffaajaa.


Vartin sivut ovatkin jo huomattavasti paikallisemmat kuin edellä mainittujen. Vartin pariin hakeutuu silloin, kun haluaa tietää, että miten siinä onnettomuudessa lähellä kotia kävikään. Vartti myös hyödyntää lukijoitaan muunakin kuin juttuvinkkien antajina. Itsekin olen jokusen kuvan ja jutun pätkän Vartin sivuille lisännyt. Vartin sivuilta on helppo nopeasti katsastaa uusimmat uutiset. Vartin juttujen rss-syöteitä en ole saanut muuten toimimaan (blogiini).


Uusi Suomi on taas aito verkkolehti. Eli siitä ei ilmesty lainkaan paperiversiota. Siksi ehkä hieman ihmetteleekin sivuston staattista ilmettä, mutta toisaalta se on hyvä. Mainokset eivät vie kaikkea huomiota ja ilmeisesti Uusi Suomi luottaa uutisten kiinnostavuuteen. Hesarin tapaan myös Uuden Suomen yleisilme on vaaleahko. 


Suomen Kuvalehti uusi hiljattain nettisivunsa. Oli aikakin, sillä edelliset sivut olivat auttamattomasti vanhentuneet. Vaalea sivupohja on päivän väri, sillä siihen kuvalehtikin on päätynyt. Kuvalehden erikoisuus on uutiskuvavirta maailmalta. Vastaavaa eivät muut verkkolehdet tarjoa. Kuva kertookin enemmän kuin samat sanat. Lukijakommentit nostetaan näyttävästi esiin sivuilla, mutta toisaalta sivut ovat sen takia hieman sekavat.


Kokonaisuutena nettilehdet toimivat Suomessa aika samalta pohjalta. Löytyy keskustelupalstaa, juttuja voi kommentoida. Valtaosa nettilehdistä toimii myös facebookissa ja twitterissä. Facebookiin kaipaisi ehkä omia uutisia  enemmän, eikä vain verkkolehden juttujen siirtoa facebookiin. Mikä on sitten verkkolehtien seuraava kehitysaskel, en osaa sanoa. Maksullisuudella uhkaillaan, mutta se taitaisi kyllä tietää verkkolehtien loppua. Tai sitten verkkolehtien täytyisi tarjota ainakin jotain ihmeellistä uutta.


-----------------------------


Tällä viikolla on jaksettu kohkata eduskunnan dramaattisista tapahtumista. Puhemies Sauli Niinistöä kun näpäytettiin puhemiesvaaleissa. Eduskunta tuntuu olevan kuin kurittomien lasten luokka, sillä Niinistön jyrähdettyä valtaosa vakuutteli uskollisuuttaan. En ymmärrä, miksi Niinistö ei saisi puuttua eduskunnan holtittomaan rahan käyttöön. Samaahan eduskunta vaatii miltei konkurssikypsiltä kunniltakin. En ole itsekään Niinistön persoonan fani, mutta joskus jonkun täytyy vain johtaa, muuten asioista ei tule yhtään mitään.


-----------------------------


Surullisen hahmon ritari Mika Myllylä puolestaan tunnusti käyttäneensä kasvuhormonia. Enemmän toivoisin 90-luvun norjalaisen "hiihtoihmeen" romuttamista.


-------------------


Tämä Lady Gagan biisi on piinannut sieluani herkeämättömästi. Jospa se katoaisi, kun laitan vahingon kiertämään.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe