sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Julkkisehdokkaat


Aina kun eduskuntavaalit lähestyvät, on tapana taivastella julkkisehdokkaiden määrää. Katsokaapa tätä listausta. Minä en taivastelisi, sillä Suomessa on oikeus kenen tahansa ruveta ehdokkaaksi, mikäli näin itse haluaa ja muut reunaehdot täyttyvät. Sehän on se on demokratiaa.


Eri homma on pohtia, mitkä ovat julkkisehdokkaiden edellytykset tehtävään. Itse asiassa ne ovat erinomaiset. Poliitikon työ on nimittäin tänä päivänä juuri julkisuuden tavoittelua tai julkisuuden välttelyä. Kuka sen taitavammin taitaisi, kun julkkis itse. Asiakysymykset voi laittaa avustajien selvitettäväksi.

Ja niin sitä valitaan moneen muuhunkin työhön henkilö, joka ei ole pätevin. Mikä lopulta pätevöittää kansanedustajan työhön? Eikö kansanedustajan tehtävä ole edustaa kansaa sekä hyvässä että pahassa?


Vanhan hokeman mukaan kansa saa sellaiset edustajat kuin se ansaitsee. Tosin näinkään asia ei ole. Isompien puolueiden valtaa pönkitetään ajastaan jääneellä vaalijärjestelmällä, joka suosii tietenkin isoja puolueita. Tosin tämä vaalijärjestelmä juuri takaa julkkisehdokkaiden pääsyä eduskuntaan.


Ammattipoliitikot ovat he itsekin tänä päivänä julkkisehdokkaita. Aivan samalla tavalla hekin kertovat naistenlehdissä parisuhteensa karikoista tai erälehdissä metsästysharrastuksestaan. Vain harva ammattipoliitikko on sulkenut täysin yksityiselämänsä julkisuudelta. Osa jopa riekkuu Seiskan juhlissa pintajulkkisten kanssa.


Joka vaaleissa vähintäänkin muutama julkkisehdokkaaksi leimattu pääsee läpi. Usein he katoavat takarivin taaveiksi, eivätkä kommentoi politiikkaa lainkaan julkisuudesta. Kuka ei pitäisi Juha Miedosta, mutta muistatteko hänen poliittisia linjauksiaan. Onko niitä häneltä kysyttykään?


Ammattipoliitikot haluavat puolueihinsa julkkisehdokkaita, mutta tuskin he haluavat heistä vakavasti otettavia kilpailijoita itselleen. Niinpä esim. näyttelijä Risto Autio kertoi turhautuneensa hommaan, kun ei saa itselleen haastavia tehtäviä. Toisaalta ministerinsalkku taas oltiin valmiita antamaan Tanja Karpelalle, ilmeisesti imagosyistä. Usein valtapuolueet asettavat nuorehkon edustavannäköisen naisen vähemmän merkityksillisille ministerinpaikoille. Tärkeät paikat pidetään tietenkin puolueen sisäpiirillä, joka useimmiten koostuu miehistä.


Julkkisehdokkaiden tehtävä on myös palvella puolueen tarkoituksia juuri oikealla hetkellä. Esimerkkitapaus tällaisesta ehdokkaasta on vihreiden Jani Toivola. Hän on julkihomo ja kun tällä hetkellä käydään politiikassa loppumatonta homosotaa, hän saa helposti palstatilaa, koska on valmiiksi kansan tuntema hahmo. Politiikan peruskäsitteetkin häneltä tosin on hukassa näkemieni tv-haastattelujen valossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe