Kuuluvatko rukoustilat kouluihin?

Hesari uutisoi rukoustilojen tarjoamisesta muslimioppilaille. Pommisuojarukoustiloista tuskin voi kateellinen olla, mutta kysymys herää, onko koulujen tehtävä tarjota rukoustiloja kenellekään koulupäivän aikana.

Eräs haastateltu rehtori jutussa kertoi rukouksen olevan yksityinen asia. Ihmettelenkin, miksi rukoustiloja täytyy sitten kouluissa tarjota. Veikkaan, että kristittyjen rukouspiirille vastaavaa lupaa ei olisi yhtä helposti irronnut kuin muslimeille. Näin tämä vain nyt menee, ilman mitään ennakkoluuloja. Suomessa viranomaiset luulevat monikulttuurisuuden ja integraation olevan sitä, että kaikki sallitaan vain joillekin.

Tällaiset tietyille ryhmille erilliset palvelut vain auttavat sitä tosiasiaa, että oppilaat ovat omissa ryhmissään uskonnon ja etnisen alkuperänsä perusteella. Yksi päivä tässä seurasin kadulla erästä ilmeisesti luokkaretkelle menevää koululaisryhmää. Eteenpäin marssivat ensiksi suomalaiset pojat, sitten suomalaiset tytöt, sitten tulivat maahanmuuttajapojat ja viimeisenä maahanmuuttajatytöt. Järjestys olisi voinut tietysti olla mikä tahansa, mutta tämä taitaa olla todellisuutta.

Suomen koululaitos on ollut siitä hyvä laitos, ettei uskontoa ole varsinaisesti tuputettu viime vuosikymmeninä edes kirkon jäsenille.

Minusta minkään uskonnon opettaminen ei tarvitsisi kuulua peruskoulun oppimääriin. Korkeintaan lapsille voisi järjestää ylä-asteiässä opetusta eri uskonnoista. Saisivat sitten valita haluamansa. Elämänkatsomustaito koulun taholta riittäisi jokaiselle oppilaalle.

Minusta uskonto on (oikeasti) yksityinen asia ja sen opetuksen täytyisi tapahtua kodeissa ja oman uskontokunnan keskuudessa. Tällaiset rukoushuoneet kouluissa saavat vain kotimaisetkin uskovaiset innostumaan ja koventamaan linjaansa ehdottomammaksi kuten on ollut jo nähtävissä.